Koulutuksellinen tasa-arvo historian havinaa vain

21.9. HS / Pääkirjoitus

Peruskoulu ei ole sama kaikille

Opettajien lomautukset ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi Haminassa Summan peruskoulun luokat työskentelevät vuorollaan mammuttiryhmässä liikuntasalissa. Jokainen oppilas joutuu istumaan isossa ryhmässä 1–3 viikkoa (HS 19. 9.).

Kuntatalouden tiukkuus on johtanut siihen, että ennätysmäärä eli 25 kuntaa lomauttaa tänä vuonna opettajiaan. Säästöt johtavat oppilaiden ja opettajien kannalta raskaisiin järjestelyihin.

Muitakin merkkejä alkaa olla siitä, että tasa-arvoinen peruskoulu on kohta todellisuutta enää puheiden tasolla.

Keskisuomalainen-lehti kertoi äskettäin (8. 9.), että kuntien välille on revennyt isoja eroja peruskoulun tuntimäärien suhteen. Osa kunnista tarjoaa vain perusopetuslain mukaisen minimimäärän, osa on vielä toistaiseksi pitänyt kiinni runsaammasta tuntitarjonnasta.

Mitä tiukemmalle opetustoimi joutuu, sitä suurempi on kiusaus karsia sieltä ei-lakisääteisiä palveluita.

Kaiken lisäksi epätasa-arvo alkaa levitä myös opetusvälineisiin. Esimerkiksi Kaarinassa kaikkien yläkoululaisten käytössä on henkilökohtainen tablettitietokone.

Osa lukioista ja peruskouluista puolestaan turvautuu siihen, että oppilaat käyttävät omia laitteitaan. Käytännöistä uhkaa tulla kovin kirjavia eri puolilla maata.


On vakava paikka, kun HS kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että koulutuksellinen tasa-arvo on vaarassa. 

Pikkuhiljaa alkaa kaikille selvitä, että suomalainen peruskoulu natisee liitoksissaan. Kaikki lapset eivät saa samantasoista opetusta, lapsen asuinpaikka määrää opetuksen määrän.

Kun puhutaan säästöistä, suurimmat säästöt eivät suinkaan tule opettajien lomautuksista, koska lomautukset ovat lyhytaikaisia.

Oppitunneista säästäminen on piinaavaa säästämistä, kun tuntikehys puristetaan minimiin. Oppitunneista säästäminen voi jatkua vuodesta toiseen.

Kun opettaja sairastuu, ja sijaisia ei palkata, vaan lapset jätetään naapuriluokan opettajan valvottaviksi. Silloin kyse on moraalittomasta julkisesta heitteillejätöstä.

Kyse on aina arvovalinnoista. 

Nyt juhlapuheista ja hehkutuksista huolimatta peruskoulutusta ei arvosteta. Jotkut tahot hakevat erilliskoulujärjestelmää Ruotsin malliin. Haetaan kansa-oppikoulurevanssia, vaikka PISA-menestys torjui hetkeksi rinnakkaiskouluhaaveet.

Ilmeisesti jotkut tahot laskevat, että ei ole kustannustehokasta järjestää kaikille tasa-arvoista ja korkeatasoista peruskoulutusta. Tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tekee yksinkertaista suorittavaa työtä nykyistäkin pienemmällä minimipalkalla. Osa ihmisistä jätetään tyystin ilman työtä. 

Ajatellaan, että kaikkia ei kannata kouluttaa kunnolla.

Hoetaan hokemistaan, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole varaa. Mutta jos ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa, on vain pahoinvointiyhteiskunta. Yhteiskunnallinen pahoinvointi lisää anarkiaa ja väkivaltaa sekä kaikenlaista eriytymistä.

Kun peruskoulutuksen rahoituksen taso on ajettu riittävän alas, keskiluokkakin alkaa huudella yksityiskoulujen perään. Helsingissä keskiluokka jo liikkuu, koska koulujen tasoerot ovat revähtymässä. Valkoinen keskiluokka pakenee.

Pukinmäen koulun vanhemmat: Olemme leimaantuneet maahanmuuttovastaisiksi (HS 10.9.2014)

Vielä muutama vuosikymmen sitten koulutus oli väylä hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. 

Kohta ei köyhän lapselle annetakaan mahdollisuutta.