Kirjallisuuden korkea veisu

Alkukirjain Seitsemästä veljeksestä

Koska aihe on niin tärkeä, kuvan valitseminen oli hyvin vaikeaa. Valitsin Akseli Gallen-Kallelan, koska hän on yksi suurimmista kirjankuvittajista. Valitsin Aleksis Kiven, koska hän on maailmankirjallisuuden yksi suurimmista neroista.

* * *

29.9. HS / Kolumni

Satu Grünthal ja Hilkka Lamberg

Koulun on pidettävä kiinni kirjallisuuden opetuksesta

Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmia uudistetaan, tietotekniikan merkitys kasvaa ja ylioppilaskoe sähköistyy. Koulutukselta edellytetään uudistumista ja kytkentää työelämän taitoihin. Onko kaunokirjallisuudella ja sen lukemisella sijaa muuttuvassa koulussa

Kirjallisuuden asema ei näytä vahvalta perusasteen uuden opetussuunnitelman luonnoksessa eikä niissä kaavailuissa, joita uudesta äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeesta on ollut esillä. Jos kokeessa painotetaan lyhyiden tekstien lukemista ja entistä lyhyempien esseiden kirjoittamista, kokonaisia teoksia luetetaan koulussa entistä vähemmän.

Tutkimusten mukaan yhä suurempi osa nuorista ei tartu vapaa-aikanaan vapaaehtoisesti kirjaan. Koulu on monen nuoren elämässä ainoa paikka, jossa hän pääsee tekemisiin kaunokirjallisuuden kanssa.

* * *

Hienoa, että Grünthal ja Lamberg ottivat näin vahvasti kantaa kirjallisuuden puolesta kouluopetuksessa.

Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin tekemällä uusi oppiaine, kirjallisuus.

Äidinkieli jakautuisi kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kielenhuollot ja muut tekniset äidinkielen osat. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Kirjallisuuden osuudesta äidinkielen opetuksessa (Properuskoulu 10.10.2009)

Kirjallisuuden asema ei todellakaan näytä vahvalta, ei koulussa, ei lasten vapaa-ajassa. 

Olen huomannut, että koulussa romaanien lukeminen pysäyttää ja rauhoittaa oppilaita. Opetan nyt kuudetta luokkaa, ja kun nyt opetussuunnitelmissa on edes vähän väljyyttä, aloitan viikon hiljaisella lukutunnilla. Jokainen lukee valitsemaansa kirjaa.

Kirjallisuutta ei voi kuitata juonitiivistyksillä, sillä kirjan lukemisen ydin on lukutapahtumassa: sanojen maailmaan uppoamisessa ja lukemisen virran mukana etenemisessä. (HS 29.5.)

Olen tasan samaa mieltä, kirjojen junamainen analysointi tappaa lapsen lukuinnon. Antaa heidän nauttia lukemisestaan. Muistan hyvin, kuinka ällöttävää oli lukiossa tehdä kaikenmaailman juonikaavioita. Kirjallisuuden pitäisi tarjota elämyksiä.

Pysähtymisen ja keskittymisen taidot ovat monille nuorille vaikeita, mutta niitä tarvitaan myöhemmässä opiskelussa ja elämässä. (HS 29.5.)

Elämä ei sittenkään taida olla pelkkää idioottihölkkää, vaikka siltä näyttääkin. 

Joskus tuntuu siltä, että koulu on antanut periksi. Koulun on pystyttävä pysäyttämään oppilas ajattelemaan. Pelkillä lyhyillä teksteillä ei pitkälle pötkitä.