perjantai 19. syyskuuta 2014

Rottakoulua

19.9. HS


Yksi kireän kuntatalouden seuraus: 78 lasta on pakkautunut oppitunnille liikuntasaliin Haminassa Summan uudessa koulussa. Koulutyöhön yrittää samassa tilassa keskittyä neljä luokkaa alakoululaisia.

Koulun varajohtaja Antti Kurko opettaa salin toisessa päässä kahdelle viidennelle luokalle historiaa. Toisessa päässä kollega Ritva Lakka käynnistää toisen ja neljännen luokan äidinkielen tuntia. Tilanjakajana on jumppapatja, jota käytetään kekseliäästi liitutauluna.

Tänä vuonna ennätysmäärä kuntia, 25, hakee säästöjä opettajien lomautuksilla. Määrä ei ole koskaan ollut näin suuri 1990-luvun lamavuosien jälkeen.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n ekonomisti Mika Väisänen arvioi, että lomautukset koskevat noin neljäätuhatta opettajaa ja 60 000:ta lasta varhaiskasvatuksesta lukioon. Lyhimmillään lomautukset kestävät muutaman päivän, pisimmillään 14 päivää kuten Haminassa.


Omat ennätykseni ovat 1990-luvun säästövuosilta. 

1.

Opetin kuukauden ajan 60 oppilasta yhdessä luokassa. Kaksi isoa kolmatta luokkaa ahdettiin yhteen luokkaan. Oppilaat istuivat nelikkäin, neljä pulpettia vierekkäin jonomuodostelmissa, sain heidät juuri ja juuri mahtumaan luokkaan. Reppuja roikotettiin vain tuolien selkänojissa, jotta kapeilla käytävillä pääsi liikkumaan.

Ikkunat oli pidettävä koko ajan auki, ettei happi loppuisi. Onneksi 90-luvulla oppilaille ei syötetty koululounaalla quornia tai soijarouhetta. Ylisuuressa ryhmässä vapautuneiden suolistokaasujen haju olisi sietämätöntä.

Kuri oli tiukka. Vain viittaava oppilas sai puheenvuoron.

Opetus oli tiukan opettajajohtoista. Kyselin nopeasti läksyt, opetin asian, sitten tehtiin tehtäviä. Suut pidettiin kiinni.

Käsitöitä ei voitu pitää, kuvataiteen ja musiikin suhteen oli niin ja näin. Liikuntatunneilla kävelytin oppilaita kilometrin lenkkiä lammen ympäri.

2.

Valvontaennätykseni on neljä luokkaa kerrallaan, kun sairaiden opettajien tilalle ei saanut palkata sijaisia. Solustani oli kolme opettajaa poissa, valvoin siis neljää luokkaa kerrallaan, oppilasmäärä oli noin 90.

Parille luokalle annoin kirjallisia tehtäviä, pari luokkaa luki romaania. Sitten vaihdettiin osia. Pidin solun luokkien ovet auki, jotta kuulisin, jos jossain luokassa tapahtuisi jotain luvatonta. 

Ravasin luokasta toiseen. 

Yhdessä luokassa oppilas alkoi juosta pulpettien päällä. Jouduin pitämään kurinpalautuksen huutamalla. Ei siinä ko. oppilaan kanssa kasvatuskeskustelua pidetty.

Raskas oli päivä.


Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta arvioi, että lyhytaikainen jättiluokkaopetus ei välttämättä aiheuta pysyvää vahinkoa opetustuloksiin. "Se ei aiheuta korvaamattomia vahinkoja niin kuin tapahtuisi, jos tilanne jatkuisi kuukausia." (HS 19.9)


Timo Saloviita on kunnostautunut kummallisten lausuntojen antajana.

Erityispedagogiikan professorin pitäisi ymmärtää, että ylisuurissa ryhmissä heikot oppilaat kärsivät. He eivät opi, koska he eivät saa riittävästi tukea. 

Lomautustilanteissa koulun erityisopettajat laitetaan opettamaan normiluokkia lomautettujen luokanopettajien tilalle.

Ylisuurta ryhmää ei opeteta opetuksen perinteisessä merkityksessä, vaan sitä valvotaan kuin rottakoulua.

Koulu on muutakin kuin oppimista. 

On selvää, että ylisuurissa ryhmissä oppilaista tulee aggressiivisia sekä väkivalta ja kiusaaminen lisääntyvät. Kun on ahdasta, tulee kaikenmaailman kahnauksia.

Ylisuuressa ryhmässä on turha haaveilla ryhmätöistä tai -keskusteluista tai yksilöllisestä opetuksesta.

Vantaalla on otettu 90-luvun lomautuksista opiksi. Vaikka kaupunki on roppakaupalla velkaa, opettajia ei lomauteta, kouluissa ei ole sijaistamiskieltoa. Ryhmäkoot ovat sopivia, kouluni keskiarvo on 21 oppilasta per luokka.

On tutkittu, että 90-luvun lomautuskunnissa säästöt sulivat sosiaali- ja terveyssektorin menojen kasvuun.

Jos kerran kunnat eivät pysty tarjoamaan säädyllistä peruskoulua, on siirryttävä valtiorahoitteiseen peruskouluun. Valtio rahoittaisi ja valvoisi. Tällä hetkellä kuntien huseeramista ei näytä valvovan kukaan.

Byrokratiaa ei tarvitse lisätä, kun osa päätäntävallasta siirrettäisiin suoraan kouluille. Noudatettaisiin yhteistä opetussuunnitelmaa, jossa olisi pieni paikallinen liikkumavara.

Palattaisiin koulutuksellisen tasa-arvon tielle. Kaikki lapset asuinpaikasta riippumatta saisivat riittävästi ja saman verran opetusta sekä koulun tukipalveluja.

Ryhmäkoilla, sijaistamisilla ja lomautuksilla ei voisi enää säästökikkailla.

Lue tarkemmin ja painele alla olevan kirjoitukseni linkkejä:

6 kommenttia:

  1. Eikö tuo Jyväskylän päivystävä dosentti ole jo kompetenssinsa aiemmissa keskusteluissa osoittanut; luulen ettei kukaan ota enää vakavissaan.

    Peruskysymys näissä jättiluokista on edelleen sama. Kunta antaa järjettömän tehtävän lomautuksien tai sijaiskieltojen ajaksi - miksi opettajakunta suostuu, lähtee tähän mukaan kerta toisensa jälkeen, kunnasta toiseen.

    Tuo blogistin opetusyritys oli kunnioitettava, mutta samalla viesti että "kyllä me tästä jotenkin, vaikka hammasta purren selvitään. Ilman kustannuksia."


    Jorma

    VastaaPoista
  2. Minäkin tulin aamenta sanomaan, Pauska näköjään ehti ensin.

    VastaaPoista
  3. Perussyy koulun ongelmiin on valtion päättämä kuntien rahoituksen vähentäminen, mikä koskee myös ensi vuotta. Ensi vuonna istuu uusi hallitus, jolla saattaa olla halua leikataa entistä enemmän opetuksesta.
    Koulun antaminen valtion hoteisiin ei auta, jos hallituksessa ei arvot muutu.

    VastaaPoista
  4. Jos koulu annettaisiinvaltion hoteisiin, niin ainakin voisi puhua tasa-arvoisesta koulusta.

    VastaaPoista
  5. On viisaita opettajia, jotka sijoittavat lahjakkaat, muuten tylsyydestä kärsivät tuentarpeisen viereen. Lisäksi antavat sen iänikuisen "keskity omaan tekemiseen" -mantran sijaan heikommalle luvan katsoa miten kaveri tehtävän ratkaisee ja lahjakkaalle luvan hiljaa miettiä ratkaisun vaiheet ääneen. Oma kiva vähenee ja opettajan aika riittää luokan opettamiseen.
    Tyhmempi syyttäisi lunttaamisesta ja pitäisi vahtia. Fiksu ope tietää, että lahjakkailla lapsilla on usein fiksuja omaan näkökulmaan pohjaavia tapoja ratkaista tehtäviä. Tasa-arvo vissiin on yleisemmin kuitenkin sitä, että kaikki oppii samalla tavalla - eli open tavalla ja open pitää ehtiä auttaa, muuten ei opi.
    Ehkäpä Saloviidan kommentteja onkin mietittävä isommissa mittakaavoissa. Ei kai mallioppimisen voimavaroja ja lasten yhteistoimintaa voida saada valjastettua hyötykäyttöön, jos sitä pidetään lunttaamisena ja opettajaa vahtina. Jostain se tarve vahtiakin syntyy, ehkä tekemisen puutteesta. Erityisopettajana Saloviita on ehkä nähnyt MITEN se heikompi oppii parhaiten ja silloin ei se opettajan tilapäinen puute niin haittaa. Oletus varmaan on, että opella on arvot kohdillaan ja kasvattaa lapsia yhdessä vastuullisiksi yhteisön jäseniksi, joiden ensisijainen tarve ei ole kilpailla toistensa kanssa. Järkipäinen mies tuntuu olevan.

    VastaaPoista