Vantaan perusopetusta uudistetaan lähikouluperiaatetta uudistamalla
Kyseessä on muodollisesti vasta toimenpideluonnos. Se lähtee viimeiselle lausuntokierrokselle mm. kouluihin, 8.9.-7.10.2011. Yllä oleva otsikko kertoo, mistä on kysymys. Luonnos on huolellisesti valmisteltu, niin hyvin, että voi olettaa sen toteutuvan lähes sellaisenaan.
Aikataulu on yllättävän nopea, lähikouluperiaattetta aletaan noudattaa asteittain 1.8.2012 alkaen.Vantaa on jälleen kerran kehityksen kärjessä ja veturina.
En päässyt opettajille suunnattuun infotilaisuuteen, joka pidettiin heti koulupäivän jälkeen, koska pidin kerhoja oppilaille. Illalla pidettiin infotilaisuus alueen vanhemmille. Minulla on viisi lasta, joista kaksi on vantaalaisia peruskoululaisia. Menin siis vanhempien infotilaisuuteen.
Kaupungin puolesta paikalla olivat perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo, projektikoordinaattori, ent. Kilterin yläkoulun rehtori Esko Sainio ja suunnittelija Paula Järnefelt. Päävastuu tiedottamisesta oli Ilkka Kalolla.
Saliin oli saapunut jonkinverran oppilaiden vanhempia, esim. koulujen johtokuntien jäseniä, muutamia opettajia ja rehtoreita ja opetuslautakunnan jäseniä. Erityisoppilaiden vanhemmat olivat huolissaan lastensa koulunkäynnin tulevaisuudesta.
Ilkka Kalon esityksestä sain sellaisen kuvan, että luonnostelua on ohjannut kaksi pääperiaatetta.
1. Yhteiskunnan polarisoituminen (Huomaa yllä piirtämäni hieno aanelonen!)
Enkeliporsas:
Yhteiskunnan osalta tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen yhteiskunta on 1990-luvulta alkaen jakautunut kolmeen selvään yhteiskuntaluokkaan. Vielä 1980-luvulla suomalaiset elivät yhtenäiskulttuurin aikaa. Arvot olivat suurinpiirtein samat, elimme pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulta-aikaa tasaisine tulonjakoineen. Pikkuhiljaa siirryttiin "kekkoslandiasta" nykyisenkaltaiseen erilliskulttuuriin.
Yhteiskunnan ääripäät ovat korostuneet vahvasti:
- kasvava yläluokka, joka porskuttaa menojaan ja voi tarjota lapsilleen parasta
- kutistuva keskiluokka, joka sinnittelee mukana ja maksaa viulut
- kasvava köyhälistö, joka on jatkuvassa syrjäytymisvaarassa, köyhyys periytyy
Koulutuksen osalta polarisoituminen tarkoittaa sitä, että peruskoulun yhdeksi päätehtäväksi tulee syrjäytymisen ehkäiseminen.
Yksittäinen koulu joutuu panostamaan erityiseen tukeen entistä enemmän. Myös lahjakkaat oppilaat tulee ottaa huomioon. Tämä edellyttää uudenlaisia ryhmittelyjä yksittäisen luokka-asteen sisällä.
2. Heterogeeniset opetusryhmät ovat oppimisen ja kasvun kannalta rikkaus
Enkeliporsas:
Näin on tiettyyn pisteeseen asti. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun ryhmät ovat liian heterogeenisiä? Kykenevätkö opettajat eriyttämään opetustaan riittävästi? Samaan aikaan on kiinnitettävä huomio erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin ja on tarjottava haasteellista purtavaa lahjakkaille oppilaille. Miten käy ns. tavallisille oppilaille, uhrataanko heidät?
Perusopetusryhmien tilapäinen hajottaminen ja liikuttelu ei ole yksinkertaista. Tulee monia uusia häiriötekijöitä. Kuinka erityisoppilaat suhtautuvat jatkuviin tilapäisryhmittelyihin?
Kollegani erityisluokanopettaja totesi tänään, että hänen oppilailleen kolme tärkeintä asiaa ovat rutiini, rutiini ja rutiini. Jos luokkaan tulee yksikin uusi oppilas, vaikka vain hetkeksi, oppiminen ei suju ollenkaan. Kaikki huomio keskittyy uuteen tilapäistulokkaaseen. Kysyä voi, kuinka erityisoppilaan ajatus kulkee käänteisessä tilanteessa, kun hänen pitäisi yksinään sulautua suureen luokkaan? Erityisoppilas vaatii selkeän päiväjärjestyksen
Hän ihmetteli myös, miten taataan erityisoppilaan oikeus pienryhmään, vrt. erityisluokkaan?
Infotilaisuus oli nimensä mukainen, kysymyksille ja keskustelulle ei annettu riittävästi aikaa. Joihinkin kysymyksiin ei vastattu ollenkaan. Ilkka Kalo johti keskustelua taitavasti tuodakseen luonnoksen edut vahvasti esiin. Hän on rutinoitunut ja hyvä puhuja.
Vieressäni istuva rouva, joka oli perehtynyt hyvin luonnokseen, sanoi, että ennen tätä tilaisuutta kaikki tuntui olevan selvää, mutta infotilaisuus herätti uusia epävarmuustekijöitä pintaan.
Kalo totesi painokkaasti pariinkiin kertaan, että suunnitelma on kustannusneutraali.
Säästöä tulee vain oppilaskyydityksistä, muuten on pärjättävä nykyisellä rahasummalla. Kyydityksistä säästettävät rahat ohjataan opettajienkoulutukseen. Pääpaino koulutuksessa on sellaisten koulujen opettajille, joiden kouluissa ei ole ollut eritysluokkia.
Poimin muutamia vanhempien kysymyksiä.
Pitääkö erityislapsen siirtyä erityiskoulustaan uuteen lähikouluunsa?
Kalo: Kyllä. Kaupunkitasoisiksi palveluiksi jäisi yhteensä nykyisen 192 luokan sijaan 41 luokkaa, mm. harjaantumisluokat ja Paja-luokat.
Ovatko siirrot pysyviä?
Kalo: Kyllä. Oppilas pysyy koulu-uransa aikana oman alueensa kouluissa.
Houkutteleeko Vantaan malli päteviä erityisopettajia töihin kuntaan?
Kalo: Kyllä. Vantaa tulee aina saamaan päteviä erityisopettajia.
Enkeliporsas: Näin ei välttämättä käy. Kaupungin on tuettava omien luokanopettajiensa koulutusta erityisopettajiksi kuten muutamassa muussa kunnassa tehdään.
Miten on koulurakennusten fyysisten tilojen laita? Soveltuvatko ne uuteen malliin?
Kalo: Kouluja tullaan saneeraamaan peruskorjausten yhteydessä lähikouluperiaatekuntoon.
Enkeliporsas: Kouluja ei saneerata samassa tahdissa kuin lähikouluperiaatetta aletaan toteuttaa. Esim. oma kouluni, Pähkinärinteen koulu on ollut edelläkävijä alueellisten erityisluokkien suhteen. Koulusta ovat hävinnet erikoisluokat kuten musiikki- ja kuvataideluokat. Opetus hoidetaan perusluokissa, piirretään ja maalataan lattioilla, musiikkitavaroita raijataan edestakasin luokasta toiseen. Pienryhmäopetustiloja ei ole riittävästi. Koulurakennuksen laajentaminen maksaa liikaa.
Kuka tai ketkä määrittelevät integraation tason vai muodostetaanko kouluihin erityisluokkia?
Kalo: Koulut itse. Erityisluokat eivät kouluista tule häviämään.
Mitä tapahtuu, jos tavalliseen luokkaan tulee häirikkö?
Tähän kymykseen Kalo ei vastannut oikeastaan mitään.
Jos tilapäisryhmittely tehdään aiheen kiinnostavuuden mukaan, kuka määrittelee erityisoppilaan kiinnostavuuden aiheeseen?
Kalo ei vastannut, eikä palanut kysymykseen.
Enkeliporsas loppupäätelmiä ja -kysymyksiä:
Isoihin kouluihin tullaan muodostamaan oikeita erityisluokkia edelleen. Esim. nelisataiseen Pähkinärinteen kouluun tulee kaksi laaja-alaista ja kolme erityisluokanopettajaa, määrä on sama kuin nyt. Vaikka emme ole vielä hahmotelleet kuinka toimimme, oletan, että erityisluokat säilytetään, integraation syvyyttä tullaan kuitenkin lisäämään.
Mikäli lähikouluperiaateluonnos hyväksytään, luokkakoot on pidettävänä pieninä, max. 20-24. Jakotuntien määrää on korotettava neljään viikkotuntiin. Tukiopetuskiintiötä on kasvatettava.
Opettajien suunnitteluaika kasvaa potentiaalisesti. Mistä aika? Saadaanko lisätyöstä lisää palkkaa? Kalo vastasi kysymyksiin opettajille suunnatussa infotilaisuudessa, "opettajan työhön on aina kuulunut suunnittelu".
Jaksavatko opettajat?
Saammeko riittävästi koulunkäyntiavustajia? Nyt koulussamme on vain kolme avustajaa, he ovat kaikki erityisluokissa. Kun erityisoppilaita aletaan integroita tavallisiin luokkiin, tarvitaan päteviä koulunkäyntiavustajia huomattavasti enemmän.
En millään jaksa uskoa, että lähikouluperiaate tulee olemaan pitkään kustannusneutraali. Kaikki hyvä aina maksaa.
Muiden kuntien opettajat ja oppilaiden vanhemmat: Mitä Vantaa edellä, sitä muut perässä.
Vantaa on monessa asiassa ollut edelläkävijä, jota muut kunnat ovat seuranneet. Ongelma on vain ollut, että edelläkävijä joutuu tekemään ne ensivirheet, joita muiden ei tarvitse tehdä.
Kannattaa piipahtaa Vantaan kaupungin sivuilla lukemassa kiihkeää keskustelupalstaa: