Torttusota

Vantaan Sanomat 4.2.

Pakkohan tämä oli tänne tuoda, ihan kuriositeettina, vaikka ei tällä tapahtumaketjulla varmaan valtakunnallista merkitystä ole. Joku voi ottaa koko jutun huumorinakin.

Oppilaan äiti:

"Koulun kuudesluokkalaisen tytön äiti on suivaantunut siitä, että koulu pakottaa kaikki kuudesluokkalaiset leipomaan kotona Runebergin torttuja koko koululle. Tortut on tuotava kouluun torstaina, kun koulussa vietetään Runebergin päivää.

Kuka ottaa vastuun, jos joku saa vaikkapa ruokamyrkytyksen tai allergisen reaktion?"

Rehtori:

"Mårtensdals skolan koulunjohtaja Ragni Lager-Nymanin mukaan torttujen leipominen on vapaaehtoista. Kyseessä on kaksikymmentä vuotta jatkunut perinne. Torttuja tarjoillaan Runebergin päivänä koulun aamunavauksessa.

Ei pidä paikkansa, että pakottaisimme lapset leipomaan. Luokassa kerrottiin asiasta ja kysyttiin halukkaita. Ei sen kummempaa. Tämä toimii samalla systeemillä kuin ennenkin. Ja tortuthan ovat kuumassa uunissa, Lager-Nyman kuittaa hygienia-asian."

Ruotsinkielisen opetustoimen johtajan mukaan torttuasia viedään jatkossa tulosalueen johtoryhmän käsittelyyn.

Tämä tarina kertoo ainakin sen, millaisia asioita nykykoulumaailmassa käsitellään. En tiedä itkeäkö vai nauraa?

Vanhempien herkkyys puuttua mitä erilaisimpiin asioihin on tulenherkkää. Toisaalta joitakin vanhempia lapsen koulunkäynti ei kiinnosta ollenkaan.

Kun koulujen johtokuntiin etsitään vanhempia, niin harva paikalle viitsii tulla. Yleensä ne, jotka tulevat, pääsevät automaattisesti johtokuntiin. Johtokunnan asema on tärkeä koulun ja kodin yhteistyön kannalta.

Nykyään vaaditaan paljon, mutta ei olla itse valmiita osallistumaan. Ikään kuin koulu olisi jonkinlainen ostopalvelu.

Koulun ja opettajien on velvollisuus tehdä yhteistyötä, mutta mitä tehdä vastahakoisille vanhemmille, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä?