torstai 29. tammikuuta 2009

Vantaankosken koulun tapaus



Ase- ja kalapuikkokahinaa, ilotulitteita, ulostetta ilmastointikanavassa...mukavia pikku-uutisaiheita lehdistölle...

Vantaankosken koulu Kehä kolmosen kupeessa on suuri kuuden sadan oppilaan yhtenäiskoulu. Lehdistöstä ja internetin keskustelupalstoilta on tullut sellainen kuva, että koulussa olisi jatkuva sotatila.

Koulun oppilaat tulevat pääosin Länsi-Vantaan pohjoisosien rauhallisilta omakotialueilta. Alueella ei ole edes kovin paljoa epäsosiaalista ainesta.

Koululla ongelmia aiheuttaa noin kymmenen murrosikäistä poikaa, yksi heistä näyttää olevan todellinen nokkamies. Puhutaan siis suhteesta 10:600 eli 1:60!

Rehtorin kertoman mukaan asiaa on yritetty ratkoa koulun keinoin mm. vanhempainilloissa. Oletan, oman pitkän työkokemukseni perusteella, että juuri niiden kymmenen pojan vanhemmat eivät kaikki ole tulleet niihin iltoihin. Usein "ongelmalapsien" vanhemmat jäävät kotiin.

Mitkä oikeastaan ovat ne koulun keinot, kun kyseessä on henkisesti vakavasti sairas tai häiriintynyt lapsi?

Koulun keinoja ei ole.

Koulumaailman päättäjät voivat todeta empaattisesti, että ilkivalta johtuu oppilaan pahasta olosta. Mitä! Kaikkihan sen tajuavat, mutta asian toteaminen ei paranna koskaan ketään.

Kouluille ei ole annettu minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua pahanolon syihin. Erittäin hyvällä tuurilla voidaan saada oppilaalle vaikkapa se himoittu sairaalapaikka. Oikein vaikeat tapaukset passitetaan sieltäkin nopeasti takaisin kouluun, kun ei mitään voida tehdä.

Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulua käyvät kaikki.

Miksi mitään ei tehdä silloin, kun jotain on vielä tehtävissä? Miksi esikoulun tai alkuopetuksen opettajia ei kuulla? He näkevät kymmenessä minuutissa onko lapsi sairas tai häiriintynyt.

Politiikot ja päättäjät hurkastelevat kauniilla sanoilla, mutta koulu tarvitsee resursseja tuekseen.

Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia - opettaja ei ole lääkäri. Yhteiskunnan odotukset opettajan ja koulun suhteen ovat ylimitoitetut. Emme ole yli-ihmisiä.

Tukea on annettava:

1. luokkakoko pienemmäksi: luokilla 1-3 max 18, luokilla 4-9 max 24
2. eityisopettajia ja -luokkia lisää
3. avustajia luokkiin tarpeen mukaan
4. koulukuraattoreita ja -psykologeja riittävästi
5. avohoitoa kehitettävä ja sairaalapaikkoja lisättävä

Valtaosa oppilasta on terveitä ja normaaleja lapsia. On suhteellisen helppoa poimia joukosta ne harvat oppilaat, jotka tarvitsevat apua.

Vantaakosken koulun tilanne olisi aivan toinen, jos vain muutama oppilas olisi ohjattu hoitoon jo alaluokilla. Ongelmilla on aina taipumus pahentua, jos mitään ei tehdä.

3 kommenttia:

  1. Ongelmana on, ettei näitä "kultamussuja" saa kurittaa vaan niitä silitellään päähän...ui ui pikku kultsu, mikä nyt... Totuushan on se, että " joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".
    RAAMATUN OPIT ON HYLJÄTTY ja tulos näkyy tässä ja nyt. Pahuudelle keksitään kaikenlaisia verukkeita (= sairauksia, olosuhteita yms.). Maamme on vajonnut moraalittomuuteen ja jumalattomuuteen. Seuraukset ovat nyt nähtävissä.
    Lisäksi länsimainen demokratia on tullut tiensä päähän: Se tukehtuu omaan mahdottomuuteensa (kaikenlainen hapatus villitsee ihmisiä).
    Ns. vapaa kasvatus on yhtäkuin heitteillejättö.
    "Hedelmistään puu tunnetaan" se on niin ja aamen.
    Opettajien työ on tänä päivänä kaikkea muuta kuin kadehdittavaa.

    VastaaPoista
  2. "Ase- ja kalapuikkokahinaa, ilotulitteita, ulostetta ilmastointikanavassa..."

    - Törkeää levittää myös silkkaa mutu-juttua ja leimata semmoisella ketään.

    *

    Maailma on jo nauranut kalapuikkopojan tapausta eikä syyttä: http://lulx.blogspot.com/

    Eikä tuossa kaikki, viikon kuluttua kalapalatapauksesta Vantaankosken koululla oli ongelmaa makkarakeiton kanssa. Yksi poika oli ottanut uutisen mukaan liikaa makkaroita keittoonsa, jolloin keittäjä oli kaatanut keiton takaisin kattilaan ja kauhaissut tilalle perunoita. (IS 15.1.)

    Tämän jälkeen Vantaankosken koulu kunnostautui 28.1., kun 14-vuotias poika erehtyy viemään kouluun aseenmallisen tupakansytyttimnen. - Ja simsalabim, 13-vuotiaan "kalapuikkopojan" kädessä sytkäristä tuleekin vaarallinen "ase"...

    Ikävä kyllä stoori vaan jatkuu, sillä viime viikolla perjantaina 13.3. Vantaankosken koululla sattuu ja tapahtuu taas. Tällä kertaa palokunnan ja poliisin hälyttää paikalle pilttipurkki, josta valunutta mössöä epäillään vaaralliseksi kemikaaliksi: http://www.vartti.fi/artikkeli/9edcdc0c-a45b-4dda-8079-d8cb57eaf7ea

    - Ettei vain joku olis lukenut liikaa dekkareita tai olis muuten vaan vainoharhainen?

    No onneksi hommaan saadaan järkeä, sillä Vantaankosken koulun hommeleista on tehty valitus eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka tapaus on siirretty jo oikeuskanslerin ratkaistavaksi.

    Ja kuulemma Etelä-Suomen lääninhallituksellekin on tehty selvityspyyntö Vantaan kouluruokailusta: http://www.vartti.fi/artikkeli/30f7d8ee-d9b0-4247-b7c2-30e1d37fa1ef

    *

    Ehkä olis sittenkin pitänyt antaa nälkäisen pojan syödä se neljäs kalapala rauhassa eikä opettajan kaataa pojan tarjotinta lattialle ja estää lasta syömästä kyseisenä päivänä ollenkaan?

    - Lukemistoksi suosittelisin vielä Matti Bergströmin kirjaa "Lapsi, viimeinen orjamme."

    VastaaPoista
  3. Palaan näinkin vanhaan aiheeseen, mutta asia kiinnosti ja kiinnostaa.
    Tunnen työni puolesta paljon kouluja Vantaalta ja olen pohtinut, että miksi juuri Vantaankoski on päätynyt otsikoihin, kun se kuitenkin on sisältäpäin katsoen yksi "kiltemmistä" yläasteista.
    KAlapuikkojupakka oli täysi absurdi ja turha.
    Onko mediajulkisuus tässä ollut tarkoitusperäistä, että koululle myönnetään lisää avustajia?

    Minusta on uskomatonta, että vanhemmat pelkäävät lähettää lapsiaan vantaankoskelle, joten he suunnittelevat laittavasa lapsensa jonnekin kauemmaksi sellaisen kouluun, jossa todennäköisesti on vielä paljon enemmän ongelmia, joita ei tosin ole julkisuudessa ruodittu.

    Minun näkökulmastani VAntaankosken koulu on yksi VAntaan turvallisimmista.

    VastaaPoista