tiistai 27. tammikuuta 2009

Jätetäänkö pienet erityisoppilaat heitteille?

HS 15.1.

"Erityisopetuksen järjestely uuteen uskoon herättää huolta kouluissa. Vuoden 2010 alusta oppilaita ei enää juuri otettaisi tai siirrettäisi erityisopetukseen esiopetuksessa eikä peruskoulun alkuopetuksessa eli kahdella ensimmäisellä luokalla.

Nyt opettajia huolettaa, jääkö erityisopetus liikaa kuntien vastuulle, kun myös valtionosuusjärjestelmästä poistuu erityisopetuksen perusteella maksettu portaittainen lisäkorvaus."

En ole erityisopettaja, vaan luokanopettaja. Herää huoli. Mistä tässä on oikeasti kysymys?Erityiskoulut ja -luokat ovat kalliita. Haetaanko tässäkin säästöä?

Jos erityisopetus jää kuntien vastuulle, eritysopetus jää monissa kunnissa retuperälle. Ajatelkaa köyhien tai pienten kuntien tilannetta, jos valtionosuusjärjestelmä poistuu. Jollekin pienelle kunnalle muutama erityisoppilas on melkoinen kynnyskysymys. Kun erityisoppilas siirretään vaivihkaa joukon jatkoksi tavalliseen luokkaan, säästö on suuri.

Monissa luokissa yksilöllinen opetus on jo nyt vaikeaa. On käyttäytymisongelmaisia, oirehtivia, maahanmuuttajia, henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla opiskelevia... Ja laman myötä luokista tulee yhä suurempia.

Millainen on alaluokkien tilanne vuoden 2010 jälkeen?

Olen aivan varma, kun laki muuttuu, niin luokkiin ei saada riittävästi avustajia tai erityisopettajia.

Luokanopettaja ei ole saanut koulutusta erityisopetukseen tai maahanmuuttajien opetukseen. Erityisopettajat ovat saaneet alan koulutuksen. Heitä pitäisi kouluttaa paljon enemmän mitä tällä hetkellä tehdään.

Ongelmiin pitää puuttua heti. Se tuo säästöä. Kaikki mahdollinen pitää tehdä jo esiluokilla ja alkuopetuksessa. Mitä pidemmäs apu lykätään, sitä laihemmiksi tulokset aina jäävät.

6 kommenttia:

  1. Minä olen ajatellut samaa, kait se säästö on se päällimmäinen syy.

    Opetan ekaa luokkaa. En voi kuvitellakaan, että luokkaani tulisi vielä erityisoppilas ilman läsnä olevaa toista ihmistä.

    En pysty repeämään kaikkeen.

    "ekan luokan ope"

    VastaaPoista
  2. Sitten pitää otta huomioon se, että mitä ne tavisten vanhemmat oikein ajattelee?

    Jäävätkö heidän lapsensa ilman mitään tukea?

    nimim. ya-opettaja keski-suomesta

    VastaaPoista
  3. Suurta tuhoa koulualalla tekevät opettajat jotka kuvittelevat omalla pedagogisella rakkaudellaan "pelastavansa" kliinisissä ongelmissa olevia lapsia. Sellainen idealismi voi johtaa siihen, että lapsen sielun tarvitsema sairaala- tai hoitopaikka jää saamatta ja kun tilannetta katsotaan ja katsotaan vuosia eteenpäin, ehtii syntyä peruuttamattomia vaurioita.

    Opettajien pitäisi rohkeammin nostaa kädet ylös ja kertoa että ei osaa, ei pysty , so. avunhuuto lapsen puolesta.

    En koe myöskään psykologien ja kuraattorien määrän lisäämistä ensi sijaisena ratkaisuna kaikkiin vaikeimpiin ongelmiin. Jos sinä, minä, lapsi on todella vakavasti henkisesti sairas, tarvitaan lääkärin, eli psykiatrin apua.

    Koulujen kuraattorit ovat tärkeitä ja välttämättömiä, mutta on muistettava että heidän työvälineensä ovat s a n a t. Ja sanoilla ei kaikkea saada, valitettavasti, kuntoon. Myöskin ajatus tunteiden ja ongelmien ilmaisemisesta tuntuu aikuisten tavalta lähestyä ongelmia. Kuka kuudesluokkalainen haluaa p u h u a suljetussa tilassa asioistaan ulkopuoliselle.

    Tarvitaan siis kunnollisia erityisluokkia eikä mitään näennäis-integraatiota, joka usein muistuttaa lapsen heittellejättöä (kuten blogistikin on todennut), ja ilmiselvien sairauksien hoitoon tarvitaan sairauksien hoitajia ja hoitopaikkoja: lääkäreitä ja sairaalakouluja.

    Voimia vaan kaikille psykologeilla ja kuraattoreille, tarkoitukseni ei ole vähätellä ammattitaitoanne, mutta samoin kuin itse tunnustan opettajana osaamattomuuteni monissa tilanteissa, on myös koulujen OHR-portaan uskallettava tehdä samoin, ja lähettää lapsia sairaalaan, kun he ovat todella kipeitä, heikkoja ja epätoivoisia.

    nimim. Out

    VastaaPoista
  4. Out:

    PUHUT TÄYTTÄ ASIAA.

    Opettaja ei todellakaan ole lääkäri. Moni päättäjä uskottelee itselleen ja muille, että näin olisi.

    Opettajat ovat liian tunnollisia ihmisiä. He eivät pysty nostamaan käsiään ylös, koska samalla sitä luulotellaan, että sitä ollaan epäonnistuttu työssä.

    Koulu ja opettajat - ja ennen kaikkea lapset -ovat yhteiskunnan suodatin. Opettajat keräävät sisäänsä kaiken yhteiskunnan tuottaman kuonan, ja alkavat voida pahoin.

    Syyt pahoinvointiin ovat syvällä yhteiskunnassa, pahoinvointi aina purskahtaa esiin ensin koulussa, ja sitten sitä joukolla ihmetellään.

    Milloin aletaan puuttua varsinaisiin syihin? Lähes kaikki pahoinvointi on yhteiskunnallisen päätöksenteon tulosta.

    Ihmiset ovat vahvasti jakautumassa kolmeen yhteiskuntaluokkaan. Meille on syntynyt uusi sääty-yhteiskunta, jota vahvistetaan jatkuvasti.

    Tekisi mieli siteerata messias-Obamaa, mutta en kehtaa...

    VastaaPoista
  5. Kommentoin hiukan tätä mielipidettäsi:

    "Uuden lain opettajia ärsyttävin piirre on, että erityisoppilaita tullaan integroimaan entistä useammin tavallisiin luokkiin. Alkuopetuksessa tähdätään siihen, ettei siirtoja tehtäisi ollenkaan tai ainoastaan vaikeissa tapauksissa. Siirroissa korostetaan vahvemmin vanhempien lausunto-oikeuden merkitystä, mikä tulee pitkittämään siirtoprosessia."

    Kommentti: Suomessa on maailmanennätys erityisopetussiirroissa. Teillä Vantaalla on jo 12,2% lapsista erityisluokilla, kun kaikissa muissa Pohjoismaissa vastaava luku on alle 2%!
    Tässä koko Suomen tilanne:
    http://www.stat.fi/til/erop/2007/erop_2007_2008-06-10_tie_001.html
    Tässä Vantaan tilanne: http://www.stat.fi/til/erop/2007/erop_2007_2008-06-10_tau_007.html

    Erityispedagogiikan tutkimustulokset osoittavat hyvin selvästi, että erityisoppilaiden inkluusio on paras mahdollinen tapa opettaa erityisoppilaita. Sekä oppimistulokset, että sopeutuminen yhteiskuntaan on parempaa. Tässä Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Timo Saloviidan ansiokas artikkeli aiheesta:
    http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html

    "Henna, olet täysin ulkona koulun käytänteistä!"

    Kommentti: Henna tuntenee hyvin Suomen sitoutumisen Salamancan julistukseen. UNESCON sitoumus velvoittaa myös Suomea järjestämään opetuksensa inklusiivisesti:
    http://erityisopetus.blogspot.com/2009/02/salamancan-sopimus.html

    "Virkkuselta kysyttiin, miten erityisoppilaita voidaan sijoittaa yhä suurempiin luokkiin. Hän vastasi, että se on koulujen oma asia, miten he opetusryhmiään kasaavat.

    Henna, koulut eivät ole oikeastaan koskaan voineet oikeasti määritellä opetusryhmiensä kokoa. Kunnat antavat ahtaat raamit, mikä takaa sen, ettei pelivaraa ole."

    Kommentti: Jos kunta ei järjestä tarvittavia resursseja, kunta rikkoo lakia. Ei voida kostaa lapsille kuntien rikkomuksia. ON tieteellisesti osoitettu, että erityisoppilaat oppivat inklusiivisessa opetuksessa paremmin, kunhan tavalliseen luokkaan tuodaan tarpeelliset tukitoimet. Kaikki asiantuntijat ovat tästä yhtä mieltä. Juuri siksi UNESCOSSA on otettu inklusiivinen koulu erityisopetuksen standardiksi:
    http://www.inclusionflagship.net/index2.shtml

    "Ensi lukuvuosi tulee olemaan monelle kunnalle kova paikka. Kuntien talous on kuralla jo ennestään, ja lama hönkii täysillä niskaan. Jo nyt, esim. kotikunnassani, koulut ovat joutuneet tekemään kovia säästöpäätöksiä kesken lukuvuoden. Jako- ja tukitunteja on jouduttu vähentämään.

    Ensi lukuvuonna moni koulu pullistelee ylisuuria yli kolmenkymmenen oppilaan luokkia, koska kohtuullisen kokoisia luokkia on pakko yhdistää. Koulut eivät päätä luokkakokojaan."

    Kommentoin: Suomessa keskimääräinen luokkakoko on 18 oppilasta. Jos jossakin kunnassa mennään yli 30 oppilaan, kunta saattaa rikkoa lain asettamia velvoitteitaan. Kunnan on annettava riittävät resurssit opetuksen järjestämiseksi. Jos kunta rikkoo lakia, niin kansalaiset ja opetajat voivat kannella lääninhallitukselle asiasta.

    "Virkkuselta kysyttiin, mitä oikeasti voidaan ongelmaoppilaan kanssa tehdä. Hän ehdotti vakavissaan tilapäistä tukiopetusta! Mitä ihmettä! Tukiopetuksellako sairaat oppilaat parannetaan?"

    Kommentti: Mitkä sairaat oppilaat? Erityisoppilas ei ole sama asia kuin sairas oppilas. Erityisoippilaalla voi olla sairauksia niin kuin kenellä tahansa muullakin oppilaalla, mutta jättäisin kyllä hoidon ammattilaisille. Tukea opetukseen voidaan antaa kaikenlaisten oppilaiden kohdalla, on sitten terve tai sairas. Sairaus ei saa olla tekosyynä erityisluokkasiirtoon.

    "Nyt on syytä viheltää poikki koko erityisopetuslain valmistelu. En muista, milloin koulut ja opetuksen asiantuntijat eli opettajat olisivat saaneet antaa lausuntonsa johonkin merkittävään muutokseen.

    Opettajien ammattijärjestön lakimies Markku Poutala piti uutta lakia katastrofina. Hän totesi, että opettaja ei voi olla luokan ulkopuolella rauhoittelemassa häiriintynyttä lasta samaan aikaan, kun kolmekymmentä lasta istuu luokassa. Opettajan päätehtävä on opettaa."

    Kommentti: OAJ:n lakimies Poutala nyt ei ainakaan ole oikea asiantuntija sanomaan yhtään mitään, lisää asiasta täällä:
    http://erityisopetus.blogspot.com/2009/02/erityisopetuksen-lakimuutosehdotus.html

    "Hennalta kysyttiin, mihin se valtion lupaama 16 miljoonaa riittää, ja että saadaanko sillä rahalla pienempiä luokkia ympäri Suomen maata.

    Sitä luvattua 16 miljoonaa euroa ei ole korvamerkitty. Kunnat saavat silloin tehdä sillä rahalla mitä haluavat."

    Yhä edelleen kuntien on huolehdittava resurssoinnista, laki määrää.

    "Monessa kunnassa tiedetään tarkkaan, että jotain valtiolta on tulossa, mutta luokkia tullaan ensi syksynä suurentamaan eikä pienentämään. Joissain kunnissa tullaan turvautumaan opettajien lomautuksiin kuten tänäkin lukuvuonna on tehty.

    Ja kuka kärsii eniten? Oppilas, tietenkin."

    Kommentti: Oppilas on kärsinyt jo, ja paljon onkin, kun kunnissa ollaan hysteerisesti juostu erityisoppilaita seuraavan 1,5- 3,5-kertaisen valtionosuuden perässä. Kunnat tienaavat sillä, että siirtävät oppilaita (useimmiten täysin perusteettomasti) erityisluokille)

    VastaaPoista
  6. Erityisluokkien purkamisen keskeinen ajatushan on se, että kun erityiskoulujen oppilaat tuodaan ns. lähikouluun, jossa heille on tarjolla täysin ilmaista tukea mallioppimisen ja yhdessätyöskentelyn kautta, vapautuu erityisopetuksen resursseja samalla muidenkin oppilaiden käyttöön. Koska luokilla on nytkin (huolimatta siitä että meillä on jo nyt kansainvälisessä vertailussa hyvin pienet luokkakoot!) noin paljon kuvaamiasi ongelmia, asia on SYYTÄKIN purkaa ja ajatella uudelleen. Jokaiselle oppilaallehan ei voida tarjota kuitenkaan omaa opettajaa, vai mihin ihmeeseen pitäisi oikein tähdätä?

    VastaaPoista