sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Uhraako lomauttaja-Mikkeli lapsensa?

Mikkelin viime vuoden taloudellinen tulos oli ennakoitua paljon parempi. Näyttää siltä, että kaupungin tilinpäätös tulee olemaan jopa viisi-seitsemän miljoonaa euroa ylijäämäinen.

Ihmeellistä on, että samaan aikaan, kun Mikkeli lomautti opettajansa, kaupunki sai harkinnanvaraista valtionapua noin puolitoista miljoonaa euroa. Lomautusten suora vaikutus oli 1,2 miljoonaa euroa.

Eikö Mikkelin kaupungin päättäjillä ole minkäänlaista häpyä?

Vantaalaisena opettajana tiedän tasan tarkkaan, mitä lomautukset kunnan lapsille merkitsevät. Edellisen vuosituhannen loppu on muistissa.

Vantaalla ja Mikkelissä tehtiin jo ennen lomautuksia järjettömiltä tuntuvia säästöjä. Luokista tehtiin jättikokoisia niitä yhdistämällä, opetuksen määrää vähennettiin tylysti, koulujen kerhot lopetettiin ja oppimateriaali- ja ruokarahoja pienennettiin.

Kuka moisesta kärsii eniten?

On se kumma, kun ei kunnollista lakia lomautusten ehkäisemiseksi saada aikaan. Politiikot ennen vaaleja puhuvat peruskoulutuksen puolesta, mutta käytännön toimet monissa kunnissa osoittavat jotain aivan muuta.

Pelottavaa on ajatella, kun tämä uusi yleismaailmallinen lama alkaa näkyä kuntien arkipäivässä.

Mikkeli tai Vantaa eivät ole Suomen ainoita kuntia, joissa koulutoimi on säästetty henkihieveriin. Suomi on pullollaan pikkukuntia, joiden toimet eivät näytä kiinnostavan ketään. Ja niissä kunnissa vasta huseerataankin!

Kunnat eivät voi olla mikään "villi länsi":

1. selkeä laki, joka yksiselitteisesti kieltää lomautukset
2. kaikki valtionavut pois kunnilta, jotka tätä lakia rikkovat

Eikö valtion tehtävä ole taata kaikille Suomen lapsille tasa-arvoinen peruskoulutus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti