HS-STT-AFP 12.10. Australian hallitus yrittää vähentää pikkulasten tv-katselua.
Ruudun edessä vietetty aika voi vähentää aktiivista leikkimistä, sosiaalisia kontakteja ja köyhdyttää kielellistä kehitystä. Se saattaa heikentää myös keskittymiskykyä", luonnostelmassa sanotaan.
Alle kaksi vuotiaita ei päästettäisi television ääreen ollenkaan, ja alle kouluikäiset saisivat katsoa televisiota korkeintaan tunnin päivässä.
Australian hallitus on jäljillä, mutta tehtävä lienee mahdoton. Miten se vähentäminen käytännössä hoidetaan? Taitaa jäädä hyvä ajatus hallituksen julkilausumaksi.
Tosiasia kuitenkin on, myös Suomessa, että jotkut lapset viettävät aivan liian paljon aikaa televisio- tai pleikkariruudun edessä.
Opettajien arkikokemuksen mukaan tämä näkyy kouluissa oppilaiden väsymyksenä ja keskittymisvaikeuksina. Pienet oppilaat sanovat asian vieläpä aivan suoraan, jos sitä on pelattu liikaa pleikkaria kotona. Väsy tulee.
Kaksi nuorinta lastani on vielä kouluiässä, aivan koulun alkutaipaleella. Television katselua he eivät harrasta liikaa, mutta tietokonepelien pelaamisen rajoittaminen on vaikeaa. Tavoitteemme on, että pelataan korkeintaan 45 minuuttia päivässä.
Munakello on hyvä keksintö.
Jos päästän lapset pelaamaan liikaa, he tulevat jollakin tavalla ärtyisiksi. Koneelta pois käskeminen voi tehdä heistä itkuisia tai vihaisia. Mutta käskettävä on.
Oleellista on televisioruudun tai tietokoneen sijoittelu. Lapsen omassa huoneessa ei saa olla kumpaakaan, muuten homma karkaa käsistä. Jos lapsen peliongelmasta on tullut suuri, vanhempien pitää asettaa tietokone oman salasanansa taakse.
Pleikkari ei ole välttämättömyyshyödyke, sen voi silloin myydä poiskin.
Ei perheiden ajankäyttöä voida säätää laeilla, siksi valistus jää ainoaksi keinoksi: jatkuvia, lyhyitä tietoiskuja sylttytehtaaseen eli televisioon. Koulun keinot ovat pienet.
Tekstit
Monista asioista vanhempien on huolehdittava siitä huolimatta, että se aiheuttaa lapsosissa pettymystä, kiukkua ja ärtymystä. Eikös vanhemman pitäisi melkein aiheuttaa pettymyksiä? No, ainakin kestää lapsen pettymystä.
VastaaPoistaPelaaminen sinänsä tosiaan aiheuttaa sitä ja mielestäni ainakin vanhat pleikkapelit enemmän kuin tietokonepelit, joissa itse saa muokattua pelia itselleen sopivaksi. Tosin ehkä nykyisiä pleikkapelejäkin, meillä ei enää ole sellaista lainkaan...
Esikoinen sanoi, että 'niin se kehitys kehittyy', kun puhuttiin jouluaaton pituudesta - kuinka se meistä vanhemmista aikoinaan tuntui kaikkein pisimmältä päivältä vuodessa. Esikoisen mielestä se taas meni tosi nopeasti, kun sai pelata pleikkarilla ja sitten tuli telkusta Lumiukko sun muuta mitä oli ihan pakko katsoa...
Lasten tietokoneen käyttöä ja tv:n katselua on vähennettävä, totta.
VastaaPoistaOlen myös sitä mieltä että bloggarin mainitsemaa munakelloa tarvitsemme me aikuiset myös. Lasten vanhemmilla ei ole mielestäni oikeutta viettää tuota tuntia enempää netissä. Olen tosissani. Lapset tarvitsevat äitiään ja isiään ruudun äärestä lähelleen.
Ajatelkaa miten reilu sopimus ja kaikille hyväksi olisi: perheessä jokaisella jäsenellä on oikeus käyttää tietokonetta 1 tunti päivässä, on sitten kysymys lapsesta tai aikuisesta!!!
Muistetaan että elämä on läsnäoloa: verta ja lihaa, EI nettiä, EI Facebookia, EI turhia sähköpostikeskusteluja.
Out