sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Koulussa ei ole yhtä kullannuppua, vaan monta


15.1. Iltalehti


Koulukiusaaminen on muuttunut aiempaa rajummaksi, ja erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on "räjähtänyt." Näin arvioivat opettajat Lännen Median teettämässä kiusaamiskyselyssä.

344 vastaajasta 52 prosenttia oli sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa kiusaaminen on tyypillisin kiusaamistilanne. Sitä yleisempiä vastauksia olivat nimittely ja huutelu (71 %), fyysinen nujakointi (63 %) ja ulkopuolelle jättäminen (59 %).

Somekiusaaminen yltyy toisinaan jopa rikollisen rajuksi. Lännen Median haastatteleman Kokkolan Kiviniityn yläkoulun opettajan Matti Niskasen mukaan vuosittain 3-4 kiusaamistapausta päätyy poliisille. Näistä suurin osa on nettikiusaamista.

Opettajista 47 prosenttia kertoi joutuneensa itse epäasiallisen kohtelun tai kiusaamisen kohteeksi viimeisen vuoden aikana. Vastauksista ilmenee, että ongelmia eivät aiheuta ainoastaan koulukiusaajat, vaan myös heidän vanhempansa.

- Usein oppilaat, joiden kotona hyväksytään kaikki, tai ei puututa käytökseen tai valehteluun, koska omaa lasta pidetään virheettömänä, käyttävät paljon aikaa toisten arvosteluun ja nälvimiseen.

- Uutta ovat tyttöjen rajut tappelut ja se, että maahanmuuttajahuoltajat uskovat lastaan enemmän kuin koulun aikuisia. Rehtorin työstä hirmuinen osa on nykyään huoltajien kanssa palaveeraamista. Uskomattomia, aggressiivisia tapaamisia, joista voisi hyvin tehdä kunnianloukkausjuttuja.


Harmittaa, kun koulukiusaamisesta ei ole saatavissa pitkäaikaisia tilastoja. Kouluaikoinani ja työurani alussa kiusaamistapaukset olivat hyvin rajuja, usein mukana oli suoraa väkivaltaa.

Lännen Median teettämän tutkimuksen mukaan koulukiusaaminen on alkanut uudelleen muuttua väkivaltaiseksi. Hyvin huolestuttavaa on, että suuri osa kiusaamisesta on paennut sosiaaliseen mediaan koulun ulottumattomiin.

Some-kiusaaminen on rajua, koska siihen on niin helppo lähteä mukaan, koska kiusaaminen ei tunnu kiusaajasta niin konkreettiselta, sehän oli vain läppää. Yksittäisessä kiusaamistapauksessa kiusaajien määrä voi räjähtää käsiin. Kiusaamisen kohde ei voi puolustautua millään tavalla.

Nettikiusaamista on kouluissa lähes mahdotonta käsitellä, joten on selvää, että nettikiusaamistapaukset ohjautuvat poliiseille, joilla on paremmat edellytykset ratkoa niitä kuin kouluilla.

Ilmeistä on, että tyttöjen välinen kiusaaminen on lisääntynyt, ja kiusaaminen on muuttunut myös rajummaksi. 

Vantaalla painotettiin muutama vuosi sitten, että kaikki kiusaamis- ja väkivaltatapaukset kirjattaisiin ylös, jotta nähtäisiin kuinka paljon kiusataan tai tapellaan. Aluksi opettajat jaksoivatkin kiltisti merkata tapahtumat ylös. Nyt kouluissa tapahtuu niin paljon, että opettajat eivät aina jaksa tai kerkiä joka juttua merkata ylös, saatikka sitten selvittää niitä kunnolla.

Ilmeisesti yhteiskunnan yksilökeskeistyminen on johtanut siihen, että jotkut vanhemmat eivät tahdo enää uskoa, että se oma kullannuppu olisi kiusaaja. Sellaiset vanhemmat eivät ymmärrä, että koulussa ei ole vain yksi, vaan monta kullannuppua.

Urani aikana olen selvittänyt useitakin vaikeita kiusaamistapauksia. Vanhemmat ovat kiltisti tulleet kouluun selvittämään asioita, on keskusteltu, ja usein asiat on saatu ratkottua.

Vaikeimpia ovat olleet kiusaamistapaukset, joissa kiusaajia on ollut monta. Kiusaajien vanhemmat voivat helposti liittoutua kiusatun vanhempia ja koulua vastaan. Silloin koulun eväät ovat syöty.

Mutta en muista yhtään kiusaamistapausta, jossa vanhemmat olisivat olleet aggressiivisia tai uhkaavia minua tai koulua kohtaan. Kerran minut on kyllä uhattu ampua, mutta silloin kyseessä oli kouluhäiriköinnin selvittely.

Opettaja on asiantuntija koulussa samaan tapaan kuin lääkäri sairaalassa. Opettajaa on syytä kuunnella.

Kiusaamisen selvittelyt ovat opettajan työn ikävimpiä puolia. Ei kukaan opettaja turhaan soittele koteihin, pyydä vanhempia kouluun ja ala ylimääräisellä ajalla ilmaiseksi setviä kiusaamisvyyhtiä.

Koululla pitäisi olla keinoja aggressiivisten vanhempien varalle, ja sellaisten vanhempien, jotka eivät edes vaivaudu tulemaan koululle, kun pyydetään.

Olen ehdottanut sakkorangaistusta tällaisiin tapauksiin. Ehdotustani kannatettiin paljon, mutta osa oli kovastikin vastaan. Jos koulu ei voisi suoraan sakottaa, niin voitaisiin tehdä pikakierrätys poliisin kautta.

2 kommenttia:

  1. Jos vanhemmat eivät suostu tulemaan kouluun selvittelemään kiusaamista, olen kehottanut uhrin vanhempia tekemään rikosilmoituksen. Vaikka kiusaaja olisi alle 15-vuotias, -ei rikosoikeudellisessa vastuussa, jututtaa poliisi kuitenkin perhettä. Koulussa asian selvittäminen on sovittelua, mutta jos se ei käy, niin poliisin yhteydenotto voi toimia herättäjänä.

    VastaaPoista
  2. Olin itse koulukiusattu 1980-luvun alkupuolella 8- ja 9-luokat. Se oli verbaalista. Joka ikinen päivä. Lapselle kouluun tulo oli yhtä helvettiä. Tieto siitä mitä päivä tuo ja kellekään ei voi kertoa. Ei opettajille ei vanhemmille. Se jätti elinikäiset arvet.

    Se jätti jäljet kaikkiin ihmissuhteisiin, joita olen elämässäni kohdannut. Nyt vanhemmiten olen oivaltanut miten se luottamuksen puute on vaikuttanut parisuhteisiin, avioeroihin.

    Voin vain kuvitella miten se kiusaaminen on saanut uudet mittasuhteet somen myötä. Koulukiusaaminen tuhoaa pienten lasten elämiä kokonaisvaltaisesti. Minua järkyttää lukea miten paljon siitä asiasta on koko ajan puhetta, mutta vähän on tekoja.

    VastaaPoista