keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ruuhkaa Espoon koulujen monistushuoneissa

23.1. Länsiväylä


Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi. Espoon kaupunki on ohjeistanut kouluja kirjaamaan koetulokset ja muut arviointipalautteet jatkossa Wilmaan. Osa kouluista on lähettänyt vanhemmille Wilma-viestin aiheesta.

– Joudumme muuttamaan nykyistä käytännettämme kokeiden viemisestä koteihin, koska kokeet eivät läheskään aina palaudu takaisin koululle, Wilma-viestissä perustellaan.
Kouluilla on velvollisuus säilyttää oppilaiden alkuperäiset koepaperit lukuvuoden ajan.

Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi. Espoon kaupunki on ohjeistanut kouluja kirjaamaan koetulokset ja muut arviointipalautteet jatkossa Wilmaan. Osa kouluista on lähettänyt vanhemmille Wilma-viestin aiheesta.

– On oppilaan oikeusturvan kannalta tärkeää, että arviointi on hyvin dokumentoitua ja myös kokeet ovat säilössä koululla, ohjeistusta perustelee va. opetuspäällikkö Hanna Talola Espoon kaupungilta.

Huoltajat voivat kuitenkin aina halutessaan pyytää opettajalta kokeen tai kopion kokeesta. Kokeisiin saatetaan palata joskus esimerkiksi siitä syystä, että oppilas tai huoltaja pyytää perusteluja arviointiin.


Kokeiden säilytys koululla on ollut pikemminkin tapa kuin velvollisuus. Uutta on, että työnantaja velvoittaa kokeiden säilömiseen. 

Jos oppilas tai huoltaja pyytää perusteluja arviointiin, perustelut voi aivan hyvin antaa suullisesti tai kirjallisesti. Ei siinä vanhoja kokeita tarvita.

Sitä paitsi nykyarviointi on paljon muutakin kuin kokeita, oppimisen arviointi on jatkuvaa, arvioidaan taitoja ja oppimisprosesseja. Arviointikeskustelujakin järjestetään.

Kaikkea arviointia ei voida tietenkään dokumentoida, esitykset, liikunta, kuvataide, musiikki jne. Opettajan pitäisi heilua kameroiden kanssa päivät pääksytysten.

Olen aina lähettänyt kokeet kotiin nähtäviksi, palautus on toden totta viime vuosina muuttunut melkoiseksi ruljanssiksi. Kokeet eivät tule kouluun seuraavana päivänä, jotkut kokeet palautetaan kuukauden päästä, osa kokeista ei palaudu kouluun koskaan. Aikaa kuluu myös palautusten merkkaamiseen päiväkirjaan puhumattakaan jatkuvasta kinuamisesta. 

Kun kokeet on palautettu, olen laittanut ne pinkan päällimmäiseksi opettajan kaappiin. Eläkkeelle lähtiessäni tungin silppuriin useamman vuoden läjän. 

Pinkatessani kokeita kaappiini en ole ajatellut oppilaiden oikeusturvaa, vaan sitä, ettei kokeita levitetä ympäriinsä. Mahdollista on, että rinnakkaisluokan tai toisen koulun kaveri saa etukäteen käsiinsä valmiin kokeen ja voi valmistautua kokeeseen kepulikonstein.

Jossain vaiheessa kokeilin nippupalautuksia. Niittasin kuukauden kokeet, päälle laitoin kuukauden yleisarvioinnin ja allekirjoitustilan päällimmäiseen paperiin. Kokeiden palauttaminen nipuissa oli helppoa ja ne palautettiin nopeasti kouluun. Mutta tietenkin vanhemmat halusivat kokeista välitöntä palautetta. Aloin uudelleen palauttaa kokeita yksitellen.

Hyvä ohje on, että koenumerot merkitään Wilmaan myös alakouluissa kuten yläkouluissa tehdään. Oppilaiden ja vanhempien on helppo nähdä oppimisen kehitys, kun numerot ovat perä perään rivissä. 

Mutta Espoon monistusohje on järjetön ja naurettava.

Määräyksen antaja ei ole miettinyt, kuinka paljon opettajien työmäärä kasvaa, kun kokeita pitää monistaa. Jokainen koe on suoraa palautetta oppilaan oppimisesta myös vanhemmille. Aktiivisimmat vanhemmat auttavat lastaan, kun huomaavat, että oppimisessa on aukkoja. 

Mahtaa Espoon koulujen monistamoissa olla mieletön ruuhka, kun opettajat monistavat ryppyisiä koepapereita yksi kerrallaan. Homma kumuloituu yläkoulujen ruuhkakoeviikkojen jälkeen.

Muutenkin arviointi on koulussa nostettu aivan liian suureen rooliin ja siihen suhtaudutaan aivan liian vakavasti. 

Niin, ja joku vastuu kokeiden palauttamisessa kouluun pitää olla itse oppilaalla ja hänen vanhemmillaan.

1 kommentti:

  1. Eräältä osin tämä Lundellin kirjoitus on niin tyypillisen persumaista: rikotaan lakia, kun persu pitää tärkeämpänä jotakin persumaista intressiä kuin lakia.

    Kun koetehtävät ovat olleet koululaisen kokeena ja tämä on arvosteltu siitä kokeesta, niin ne tehtävät ovat lain nojalla asianosaisjulkisia tälle koululaiselle ja hänen huoltajilleen. Tätä ei saa eikä pidäkään saada kiertää millään persumaisella (tai muullakaan) intressillä. Koetehtävät (esimerkiksi kopio tehtäväpaperista) kuuluu näiden saada.

    Kyse on periaatetasolla meille kaikille taatusta oikeudesta, että asiakirjat jotka ovat vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa julkisen vallan ratkaisuihin (esimerkiksi kouluarvosteluun) henkilöä koskien, ovat tälle asianosaiselle asianosaisjulkisia. Siitä periaatteesta ei voi tinkiä.

    Koetehtävien antamatta jättämisen intressiksi - ja syyksi rikkoa hyvää lakia,
    Lundell esittää niinsanottua laiskan motivaatiota, pitää koetehtävät salassa jotta ne eivät kiertäisi.
    Oikeasti koetehtäviä on valtavan paljon ja kunnon opettaja pystyy rakentamaan niin monia erisisältöisiä kokeita ettei aiemman kokeen tehtävien tietämisestä ole muuta hyötyä kuin että oppija opiskelee niidenkin asiat ahkerasti. Lopulta, kun tietyn koealueen tehtäviä on riittävän paljon kulkemassa koululaisten joukossa, niiden tietäminen ennakkoon on yhtä kuin että niiden vastauksien omaksuminen koealueen materiaaleista johtaa siihen että osaa jotakuinkin täydellisesti koealueen sisällöt. Retorisesti totean, että mitäköhän varten ne kotitehtävät ovat, ellei samalla tavoin harjaannukseksi. Niinsanotut tärpit eivät siis oikeasti ole vaarallisia eivätkä kepulikonsteja, vaan aivan mielekästä harjoittelua koealueen omaksumiseksi. Mutta laiskalle opettajallehan se on ongelma: tämä ei ehkä viitsi pyörittää eri luokissa ja eri vuosina kuin yhtä kysymyspaperia, ja sekin jonkun kirjankustannusfirman laatima.

    Lundellin esittämä syy pantata koepapereiden tehtäväpapereita koululla ja vältellä niiden antamista koululaiselle ja ämän huoltajille, on kelvottoman huono perustelu. Niin kovin persumaista.

    Minä edellytän että laissa tarkoitettuja oikeuksia toteutetaan ja vieläpä positiivisella asenteella ja pyytämättäkin. Mutta persujen ja sensemmoisen asenteisiin kuuluu ilmiselvästi kelvottomien perustelujen käyttö toisia ihmisiä vastaan, ja mahdollisimman vitkallinen ja väsyttävä kiemurtelu ja kieroilu laillisen oikeuden toteuttamista vastaan. Sanon, että tuossa asiassa, lakiemme valossa, kepulitouhua touhuaa se opettaja joka ei anna koekysymyksiä kokeen jälkeen kotiin tai vaatii ne takaisin. Se paperi kuuluu koululaiselle.

    VastaaPoista