Erityspedagogiikan professori Timo Saloviita väitti Vantaan Sanomissa (6.3.), että opettajat vieroksuvat erityisoppilaita mukavuussyistä. Minä näin punaista, ja kirjoitin blogikirjoituksen
Koppikaniineja ja Timo Saloviita.
Myös kasvatushenkilö Arto Sirkiä näki punaista ja kirjoitti mielipidekirjoituksen.
16.3. Vantaan Sanomat Mielipide
Totuuksia ja tutkimustuloksia?
Professori Timo Saloviita väittää erityislasten pärjäämisen olevan viitseliäisyydestä kiinni. (VS 6.3.)
Vaikka olen töissä päiväkodissa, uskon samojen lainalaisuuksien vaikuttavan niin siellä kuin koulumaailmassa. Siksi näin suoraan sanottuna punaista luettuani Saloviidan mielipiteitä lehdestä.
Saloviidan ajatukset todistavat ainoastaan sen, johon olen peläten uskonutkin jo pidemmän aikaa. Me jotka käytännössä koemme yhteiskunnassa vastaantulevat haasteet, me jotka päivittäin näemme miten lapset pärjäävät olosuhteissa, joissa todellisuudessa ei ole enää henkilökohtaiseen kasvatukseen resursseja, joudumme vain taipumaan niiden päätösten edessä, joita hallinnossa ja johtoportaissa tehdään.
Toivoisin, että nämä diagrammien ja prosenttien tuijottelijat joskus astuisivat alas tutustumaan siihen todellisuuteen, joka päivähoidossa ja koulumaailmassa vallitsee.
Enkeliporsas:
Näin on.
Tekstit
Niin, siinä hallinnon alasastumisessa on vain se vika, että todellisuus karsii hyvin äkkiä sellaiset suurisuuntaiset innovaatiot ja hallinnolliset uudistukset, joista hallinto elää. Onneksi on kuitenkin samassa pilvessä eläviä konsultteja, jotka välittävät virkamiehille kokemusta maailmasta...
VastaaPoistaTämä seikka ei ole ainoastaan koulujen ja päiväkotien asia, vaan läpäisee koko yhteiskuntaa. Hallinnon kieli operoi omassa todellisuudessaan, joka on tietyllä tavalla kaavoitettu todellisuus, ja siinä elävät näkevät vain sen osan elämismaailman todellisuutta, jonka sen rasterit päästävät läpi.
Toisaalta me omissa todellisuuksissamme eläjät (mitä ne sitten kenenkin kohdalla tarkoittavat) näemme sen verran ylärakenteisiin ja niiden perusteisiin kuin rasterimme sallii.
Jotenkin tuntuu, että eri elämänalueiden välissä on suuri juopa. Se liittyy yhtä lailla todellisuuskokemukseen, arvoihin kuin aivan elämän peruslähtökohtien tajuamiseen.
Tuttuni, jotka ovat menneet kunnallispolitiikkaan eri puolilla Suomea, ovat kokeneet saman, ja monista se maailma johon he ovat astuneet tuntuu todella läpinäkymättömältä. Vie aikaa hahmottaa kaikki ne mekanismit ja käytännöt ja sopimukset, jotka tuota todellisuutta ohjaavat. Pitkälti tuntuu olevan kyse vallan ja rahan jakamisesta.
Todellisuus (kaikkien osatodellisuuksien summa) toimii sitten niin kuin toimii, onneksi vielä yllättävän hyvin täällä Suomessa. Mutta eniten minua huolestuttaa se, että päättäjät ja prosentti- ja diagrammimiehet antavat itselleen erinäisiä syitä olla välittämättä siitä elämistodellisuudesta, johon heidän päätöksensä kohdistuvat.
Ei auta edes hyvä tahto ja kädenojennukset, jos ei tiedä millaista kokonaisuutta on ohjaamassa ja millaisia ihmisiä on auttamassa. Tämä lienee politiikan ja johtamisen ikuisuuskysymys.
Saloviidasta vielä sen verran, että varsinkin noin keskeisessä asemassa olevalle akateemiselle konsultoijalle, jolla on tuollaiset näkemykset, tulee löytymään yhä enemmän tilausta kunnissa, joissa päättäjillä on tietty tahtotila ja käsitys ihmisestä. Saloviita on ilman muuta Vantaan miehiä, ilman muuta.
Vesa, kun olet löytänyt oman puolueesi, lähde ehdolle.
VastaaPoistaHarvalla ihmisellä on niin selkeä käsitys yhteiskunnasta ja sen toiminnoista ja päätöksenteosta kuin sinulla.
Assosioin vapaasti vasta äskettäin lukemistani blogi-kirjoituksista liittyen Timo Saloviidan lehti-väitteisiin. Saloviita väittää: "syyt erityisluokkien syntyyn johtuvat opettajien viitseliäisyydestä", jossa 'opettajien viitseliäisyys' toimii synonyyminä 'opettajien laiskuudelle'. Mihin tutkimustuloksiin Saloviita perustaa tämän väitteensä? Minkälaisella datalla, miten keräämällä se, on pystytty ensinnäkin eliminoimaan reunaehtojen (raha, pedagogiikka, kasvatus ja muidenkin reunaehtojen) vaikutukset ja toisekseen eristämään syy opettajan sisäiseksi? Minkälaisella kokeella tai minkälaisia aineistoja käyttäen tulokseen on päädytty? Missä tutkimus on tehty? Lehdessä Saloviidan puheenvuoroa (...jokainen oppilas...) kutsutaan 'ihannemalliksi'.
VastaaPoistaKasvatustieteellisellä tutkimuksella on mm. tällainen ongelma:
1) Kasvatustieteelliset teoriat kuvaavat ihanne-todellisuutta; jonkinlaista 'tulisi&pitäisi" -ideaalia, sisältämättä kuvausta toisaalta ilmiöiden (kuten koulutodellisuus) nykytilasta tai toisaalta tarjoamatta kuvausta ideaalin toteuttamiseksi käytännössä.
2) Osittain tästä syystä seurauksena on koulutodellisuuden ongelmien eristäminen opettajan sisäisiksi, jolloin toimintaohjeet ideaalimallien (joita on em. syistä mahdotonta toteuttaa) toteuttamiseksi koskevat aina opettajaa muutettavana ja muokattavana kohteena. Kun opettaja muuttuu, ratkaistaan esim. erityisluokkien syntyyn vaikuttavien tekijöiden esiintyminen ja tätä kautta erityisluokkien ilmeneminen maailmassa.
Oppijalla ei ole kuviossa sijaa, sillä hän määrittyy vain opettajan toiminnassa; se, että oppijalla olisi esimerkiksi synnynnäinen aivovaurio, ei ole tässä kuviossa mahdollista, sillä kaikki on lopulta kiinni opettajasta.
Järkevää, eikö totta?
(Tämä oli vapaata assosiointiani kasvatustiede-aiheisen kirjallisuuden pohjalta. Siinä näitä ongelmia on eritelty huolellisemmin ja paremmin kuin mitä olen tässä esittänyt.)
Terveisin:
Kuviksen aineenopettajaksi opiskeleva
Heidi Espoosta
Assosioin vapaasti vasta äskettäin lukemistani blogi-kirjoituksista liittyen Timo Saloviidan lehti-väitteisiin. Saloviita väittää: "syyt erityisluokkien syntyyn johtuvat opettajien viitseliäisyydestä", jossa 'opettajien viitseliäisyys' toimii synonyyminä 'opettajien laiskuudelle'. Mihin tutkimustuloksiin Saloviita perustaa tämän väitteensä? Minkälaisella datalla, miten keräämällä se, on pystytty ensinnäkin eliminoimaan reunaehtojen (raha, pedagogiikka, kasvatus ja muidenkin reunaehtojen) vaikutukset ja toisekseen eristämään syy opettajan sisäiseksi? Minkälaisella kokeella tai minkälaisia aineistoja käyttäen tulokseen on päädytty? Missä tutkimus on tehty? Lehdessä Saloviidan puheenvuoroa (...jokainen oppilas...) kutsutaan 'ihannemalliksi'.
VastaaPoistaKasvatustieteellisellä tutkimuksella on mm. tällainen ongelma:
1) Kasvatustieteelliset teoriat kuvaavat ihanne-todellisuutta; jonkinlaista 'tulisi&pitäisi" -ideaalia, sisältämättä kuvausta toisaalta ilmiöiden (kuten koulutodellisuus) nykytilasta tai toisaalta tarjoamatta kuvausta ideaalin toteuttamiseksi käytännössä.
2) Osittain tästä syystä seurauksena on koulutodellisuuden ongelmien eristäminen opettajan sisäisiksi, jolloin toimintaohjeet ideaalimallien (joita on em. syistä mahdotonta toteuttaa) toteuttamiseksi koskevat aina opettajaa muutettavana ja muokattavana kohteena. Kun opettaja muuttuu, ratkaistaan esim. erityisluokkien syntyyn vaikuttavien tekijöiden esiintyminen ja tätä kautta erityisluokkien ilmeneminen maailmassa.
Oppijalla ei ole kuviossa sijaa, sillä hän määrittyy vain opettajan toiminnassa; se, että oppijalla olisi esimerkiksi synnynnäinen aivovaurio, ei ole tässä kuviossa mahdollista, sillä kaikki on lopulta kiinni opettajasta.
Järkevää, eikö totta?
(Tämä oli vapaata assosiointiani kasvatustiede-aiheisen kirjallisuuden pohjalta. Siinä näitä ongelmia on eritelty huolellisemmin ja paremmin kuin mitä olen tässä esittänyt.)
Terveisin:
Kuviksen aineenopettajaksi opiskeleva
Heidi Espoosta