Pitkään jatkunut koulujen
opetusryhmien pieneneminen näyttää olevan ohi. Valtion ja kuntien tiukennettua
rahahanojaan koulut joutuvat yhdistämään luokkia ja vähentämään jakotunteja.
Selvitimme luokkakoot 20 kaupungissa eri puolilla maata.
Aamun Hesarissa jo raotettiin Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa, viisi vuotta kestävää Oma linja -tutkimushanketta.
HS 10.8.
Suositellut muutokset kuulostavat suurilta, mutta selvityksen tehneen Jyväskylän yliopiston professorin Jouni Välijärven mukaan kyse on enemmänkin siitä, että hyödynnetään muuttuvan yhteiskunnan mukanaan tuomia mahdollisuuksia.
Välijärven mukaan peruskoulun tasa-arvoisuus palautettaisiin lisäämällä mahdollisuuksia yksilölliseen opiskeluun. Taustalla on ajatus siitä, että nuoret kehittyvät eri tahdissa, eikä ”nykyisen jäykän systeemin” puitteissa nuorten välisten oppimis- ja motivaatioerojen kaventaminen onnistu.
Yksi toimenpide erojen pienentämiseen olisi, ettei opiskelua sidottaisikaan vuosiluokkiin, vaan otettaisiin lähtökohdaksi tietyn tason saavuttaminen koko peruskoulun aikana.
Olen vaatinut hyvin pitkään ryhmäkokoa lakiin.
Blogini tunnisteella luokkakoko löytyy peräti 51 osumaa, ks. sivun vasen laita alhaalla.
Laitan oheen muutaman kirjoituksen eri vuosilta. Jos jaksat, plaraile.
Peruskoulussa luokat ovat aivan erilaisia kuin parikymmentä vuotta sitten. Mitä on tapahtunut?
1. Inkluusio, erityisoppilaat ovat tulleet normiluokkiin.
2. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on kasvanut.
3. Keskittymishäiriöt ovat lisääntyneet.
4. Opiskelumotivaationsa kadottaneiden oppilaiden määrä on kasvanut.
Nyt puhutaan paljon yksilöllistämisestä, yksilöllisestä opiskelusta ja yksilöllisestä peruskoulusta.
Viimeinen luokkani oli ensimmäinen ja ainoa todellinen inkluusioluokkani. Joukossa oli myös maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Nykymittapuun mukaan luokka oli iso, 27 oppilasta.
Yhtenäiskulttuurin aikaan ennen inkluusiota vaikkapa 35 oppilaan luokan opettaminen oli
helpompaa kuin pienten nykyluokkien opettaminen. Silloin jopa yksilöllinen opiskelukin sujui oppilailta paremmin.
Kuvaavaa oli, kun lähdin koulujoukkueiden kanssa turnauksiin, luokalleni ei tarvinnut palkata edes sijaista. Homma hoidettiin otona, naapuriluokan opettaja valvoi luokkaa ja sai pienen korvauksen.
Annoin oppilaille aina edellisenä päivänä etukäteen ohjeet, kuinka tulee toimia. Oppilaat olivat omatoimisia, opiskelivat keskenään luokassa joko yksilöllisesti tai ryhmissä.
Seuraavana aamuna kyselin oto-maikalta kuulumisia. Yleensä hänen ei tarvinnut puuttua mihinkään, opettamiseen, järjestykseen pitoon, ruokailuun tai välitunnille menoon. Kaikki sujui oppilailta hienosti.
Nyt on toisin. Hyvä, kun opettajat uskaltavat kesken oppitunnin vessaan piipahtaa.
Oppilaat vaativat opettajalta paljon enemmän aikaa kuin ennen. Käytännössä esim. matematiikan tunneilla joidenkin oppilaiden vieressä pitäisi istua koko ajan ja auttaa.
Erityisoppilaat saavat kyllä tukea samaan aikaan laaja-alaisen erityisopettajan luona. Mutta mitä opettaja voi tehdä, jos suuria matematiikan ongelmia on vaikkapa viidellä-kuudella muulla oppilaalla?
Kaikki yksilöllistäminen vaatii opettaja paljon ennakkovalmisteluja, suuressa luokassa vieläpä hyvin paljon. Uudessa opetussuunnitelmassa on paljon elementtejä, jotka vaativat opettajilta paljon suunnitteluaikaa.
Jos siirrytään Välijärven esittämiin todelliseen yksilölliseen opiskeluun tai vuosiluokkiin sitomattomaan opiskeluun ja etenemiseen, opettajat joutuvat hajoamaan niin pieniin osiin, että sitä on nykytietämyksellä vaikea kuvitella.
Kun osia, oppilaita luokassa on paljon, opettaja hajoaa vieläkin pienempiin osiin.
Nyt viimeistään on tosissaan alettava puhua luokkakoon merkityksestä. Ei niitä erityisopettajia luokkiin tullutkaan inkluusion myötä. Opettajat jätettiin yksin.
Luokkakoko lakiin ja sassiin.
Olen esittänyt:
- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta
OAJ on esittänyt:
- 20 oppilasta
Käy.
Olen esittänyt:
- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta
OAJ on esittänyt:
- 20 oppilasta
Käy.
Tekstit
Kiitos. Uusi opetussuunnitelma ison ryhmän, monialaisten opetuskokonaisuuksien, uusien sisältöjen, toimintatapojen ja arviointikriteerien, lähtökohtaisesti aktiivisen ja tutkivan yksilön, inkluusion, yhteisopettajuuden, puutteellisten tilojen, henkilöstövajauksen, vähäisten laiteresurssien ja säästöjen yhtälönä mietityttää. Koetuksella on ammattitaito ja nokkeluus.
VastaaPoista