Huolestunut äiti

Nostin alla olevan kirjoituksen ylös, kommentti tuli Silmitöntä raivoa koulussa -blogikirjoitukseeni. Asia on tärkeä.

Jonna, erittäin huolestunut äiti kirjoittaa:

Olen ehdottomasti samaa mieltä, että opettajat ja koulut tekevät parhaansa, mutta kenelle voin viedä lapseni asiaa eteenpäin, kun mielestäni olen jo yrittänyt kaikkia ovia kolkutella. Tasan vuosi sitten aloitin rumban, mikä ei ole saanut sellaista vastakaikua, että lapsemme olisi saanut oikeanlaista tukea. Juuri tulimme neurologin vastaanotolta ja jälleen turhautuneena. Siinä kohdassa, kun hän otti esille lapsemme tukimuodot hän papereihinsa katsoen (kaksikin kertaa), sanoi tuen olevan/tapahtuvan koulussa.

Eli kysyn vaan jälleen kerran, että mitkä tukimuodot siis oikeasti ovat mahdollisia?

Olen kutsunut vuosi sitten kokoon oppimissuunnitelman laatimiseen alueen erityisopetuskoordinaattorin, koulupsykologin, rehtorin,erityisopettajan ja luokanopettajan. Kaikki kuuntelivat, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Osa-aikaista erityisopetusta lapsi on saanut 2 tuntia viikossa, nyt määrä nousi kolmeen. Jippii...

Kenelle voin "reklamoida" asiasta? Kuka on viime kädessä vastuussa oikeanlaisen opetuksen järjestämisestä vantaalaisessa koulussa?

Paljon asiaan vaikuttaisi sekin, että lapsemme koulussa osattaisiin eriyttää. Itse olen aikoinaan tehnyt matematikan perusapuvälineet hänelle (lukusuoran, satataulukon, ehdottanut hänelle matematiikkaan e-kirjaa, etsinyt netistä opetuspelejä.) ehdotin myös 2 vuotta sitten, josko hän voisi mennä erityisluokkaan matematiikan tunneilla, koska hän hyötyisi pienryhmäopetuksesta. Opettajat kauhuistuivat ajatusta, koska luokka oli liian heterogeeninen ja lapseni saisi sieltä huonoja toimintamalleja, jotka hän helposti omaksuisi. Lapseni sitten alkoi oireilemaan pahaa oloaan käyttäytymällä epäsopivasti, joten vein hänet perheneuvolan jonoon. Jono joka kesti vuoden, koska oli työvoimapula.

Vuosi sitten Turpon kuulemistilaisuudessa sanoin esimerkinomaisesti lapseni koulutilanteen, millaista lähikoulun opetus oli sillä hetkellä. Eipä se ole muuttunut muutoksen myötä. Lapsellani ei ole tiettyä diagnoosia, vaan pääongelma on hahmottamisessa. Tähän apuna olisi opetuksen havainnollistaminen. Lapseni varsinaiset ongelmat eivät ole niin graaveja kuin esim. erityiskoulussa olevien, oireiluna pahasta olosta oleva epäsopiva käyttäytyminen taas tuo lisähaastetta. Jatkuva huonommuuden tunne, kun ei ymmärrä (ei kielelistä vaikeutta) tai ei osaa aiheuttaa haluttomuutta uuden oppimiseen. Lapseni on ollut todella tiedonhaluinen ja innokas aloittaessaan koulunkäynnin.

Lähikoulun tarjoama opetus ei kokemukseni mukaan pysty kannattelemaan "lievempiäkään" erityislapsia saati erityiskouluista tulevia.

Mutta keneen voin ottaa asiassani yhteyttä seuraavaksi?


Koska olen vantaalainen lähiökoulunopettaja, vastaan:

1. Jonna: "Kenelle voin "reklamoida" asiasta? Kuka on viime kädessä vastuussa oikeanlaisen opetuksen järjestämisestä vantaalaisessa koulussa?

Ykköspaikka on tietenkin lapsen koulu, oma opettaja, erityisopettaja ja rehtori.

Viime kädessä opetuksesta vastaa tietenkin opetuksen järjestäjä eli Vantaan kaupunki. Tällä hetkellä taloudellinen tilanne on sellainen, että kaupunki pystyy tarjoamaan minimiä.

2. Jonna: "Mutta keneen voin ottaa asiassani yhteyttä seuraavaksi?"

Toinen porras on Sivistystoimi.

http://www.vantaa.fi/opetus_ja_kasvatus/sivistystoimi/yhteystiedot

Kolmas porras on Opetuslautakunta. Kannattaa aina ottaa yhteys omaan edustajaan.

http://www.vantaa.fi/fi/paatoksenteko/luottamuselimet/lautakunnat_ja_niiden_jaostot/opetuslautakunta

3. Jonna: "Osa-aikaista erityisopetusta lapsi on saanut 2 tuntia viikossa, nyt määrä nousi kolmeen. Jippii..."

Kolme tuntia osa-aikaista erityisopetusta nykyresursseilla on paljon, käytännössä maksimi, mitä voidaan tarjota. Oletan, että koulussa tarjotaan vielä jonkinverran tukiopetusta.

Jos koulussa, kuten omassani, on erityisluokkia, voidaan tehdä yhteistyötä ko. luokkien kanssa.

Monessa koulussa, kuten omassani, käytetään luokka-asteen sisäisiä palkituksia. Esim. omalla luokkatasollani joka luokasta pari-kolme oppilasta saa samanaikaisopetusta matematiikassa erittäin pätevän erityisopettajan johdolla. Tunteja on neljä eli oppilas pääsee pikkuryhmään viikon jokaisella matematiikan tunnilla.

Koulussani käytetään muunlaisiakin palkituksia luokka-asteesta riippuen. Esim. ekoilla luokilla luokka-aste jaetaan ryhmiin äidinkielen tunneilla, mikä helpottaa lukemaan oppimista. Parhaat lukijat saavat myös tasolleen sopivaa opetusta.

Palkitukset eivät ole pysyviä, vaan ryhmiä muutetaan jatkuvasti tarpeen mukaan.

Luokanopettaja tekee oppilaan kanssa eniten työtä. Huoltajan kannattaa tehdä opettajan kanssa tiivistä ja rakentavaa yhteistyötä. Jos oppilaalla on hahmottamisongelmia, opettaja pyrkii opetustilanteissa havainnollistamaan asioita parhaansa mukaan. Todennäköisesti hän joutuu myös toistamaan asioita.

Kun oppilas on hyvin innokas ja tiedonhaluinen, ennuste on hyvä. Yleensä asiat saadaan kuntoon ennen kuin oppilas menee yläkouluun.

4. Jonna: "Vuosi sitten Turpon kuulemistilaisuudessa sanoin esimerkin omaisesti lapseni koulutilanteen, millaista lähikoulun opetus oli sillä hetkellä. Eipä se ole muuttunut muutoksen myötä."

Turpo eli erityisoppilaiden integrointi tavallisiin kouluihin on aivan alussa. Syksyllä Turpon piiriin tulivat vasta ekat ja seiskat luokat.

Vantaalla käytetty Turpo-malli on torso. Oikeaoppisessa mallissa resursseja pitäisi lisätä, ei vähentää kuten meillä tehdään. Erityisopettajia pitäisi palkat lisää. Hyvin ikävää on, että satakunta koulunkäyntiavustajaa saa potkut keväällä. Yksi koulunkäyntiavustaja lapsesi luokassa auttaisi lapsesi tilannetta paljon.

5. Jonna: "Lähikoulun tarjoama opetus ei kokemukseni mukaan pysty kannattelemaan "lievempiäkään" erityislapsia saati erityiskouluista tulevia."

Kyllä pitäisi, ainakin kovasti töitä tehdään. Resurssit ovat mitä ovat.

6. Jonna: "Lapseni sitten alkoi oireilemaan pahaa oloaan käyttäytymällä epäsopivasti, joten vein hänet perheneuvolan jonoon."

Tämä oli järkevää, kannattaa käyttää kaikki mahdollinen apu, mitä saatavissa on. Koulun resurssit ovat sittenkin aika vähäiset. Melkein kaikissa Suomen kunnissa opetetaan minimeillä.

7. Jonna: "Juuri tulimme neurologin vastaanotolta ja jälleen turhautuneena. Siinä kohdassa, kun hän otti esille lapsemme tukimuodot hän papereihinsa katsoen (kaksikin kertaa), sanoi tuen olevan/tapahtuvan koulussa."

Juuri näin tehdään.

Joskus kouluun on palautettu oppilaita jopa sairaalakoulusta. Todetaan vain, että "me emme voineet tehdä mitään, palautetaan lähtökouluunsa".

Pestään kädet, kun muuta ei voida tarjota.

Joskus tuntuu, että opettajat on jätetty yksin.