Syrjäytyviä lapsia

Yle 17.2.

Yhteisöllisyyden puute aiheuttaa lasten syrjäytymistä

Nuoret kokevat nykypäivänä epävarmuutta ja pelkoja, jotka saattavat purkautua huolestuttavana käytöksenä. Tampereella käynnistellään monitieteellistä suurtutkimusta, jonka näkökulmana on turvallisuus ja kouluhyvinvointi.

Pirjo Jukarainen kertoo, että valtaosa suomalaisista nuorista voi hyvin. Seassa on kuitenkin pieni joukko, joka on vaarassa syrjäytyä pysyvästi, ja syrjäytyminen lähtee liikkeelle yhä varhaisemmassa vaiheessa.

Yksi laaja ongelma kouluissamme on se, että ne keskittyvät yksilösuorituksiin. Koulut kasvattavat aika heikosti identiteettiä ja yhteisöllisyyden tunnetta, kuulumista maailmaan ja oman elämän hallinnan tunnetta. Nuoret ovat hukassa maailmassa. Lapset ja nuoret pelkäävät yhä enemmän yksinäisyyttä ja väärien valintojen tekemistä. Tämä kertoo siitä, että meiltä puuttuu kokemus yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä.

On hyvin mielenkiintoista, kun yhteiskunnasta löytyy ongelmia, syitä tai ratkaisuja aletaan heti hakea koululaitoksesta. Joskus tuntuu siltä, että koko muu yhteiskunta on ongelmien edessä aivan kädetön.

Olen aivan varma siitä, että nuorten ovat hukassa olemiset eivät johdu koulusta. Peruskoulu on niitä harvoja yhteisöllisiä paikkoja, joihin lapset ja nuoret enää törmäävät. Kouluun tullaan melko erilaisin eväin ja perhetaustoin, koulussa lapset sosiaalistuvat tutustuessaan muihin lapsiin ja nuoriin ja aikuisiin. Melkoinen osa opetusajastamme kuluu sosiaaliseen kasvattamiseen ja oppilaiden erilaisten ristiriitojen ratkomiseen. Yleiseksi hyväksyttyjä käytöstapojakin pitää opettaa.

Pitäisi pikemminkin miettiä, kuinka yhteisöllisiä me suomalaiset ylipäätään olemme. Peruskoulussa lapsen syrjäytymisen vaara on helppo havaita, mutta millä eväillä se syrjätyminen voidaan koulusta käsin oikeasti estää?

Syrjäytyminen on laaja yhteiskunnallinen ongelma. Suomeen on muodostunut tai muodostumassa kolme selkeää yhteiskuntaluokkaa:

1. Rikkaat ja hyvinvoivat, joilla on kaikki mahdollisuudet satsata itseensä ja itsensä toteuttamiseen ja lastensa kouluttamiseen ja harrastuksiin.

2. Suppeneva keskiluokka, joka on ajettu ahtaalle.

3. Kasvava, suhteellisesti köyhä kansanosa, jonka lapset jäävät helposti ilman materiaalista hyvää, kehittäviä harrastuksia tai sitä penättyä yhteisöllistä tukiverkkoa. Suuri uhka on, että köyhyydestä tulee periytyvää.

Ne syrjäytyneet lapset ja nuoret tulevat yleensä kolmoskorista. Pahimmassa syrjäytymisvaarassa on osa nuorista miehistä, jotka keikkuvat työttömyyden ja tilapäistöiden välimaastossa. Nuorten miesten epävarmuus tulee yhteiskunnalle eritttäin kalliiksi jo työttömyyskulujen takia, mutta toimettomuus aiheuttaa helposti myös alkoholismia ja rikollisuutta. Yhdysvalloissa osa nuorista on ajautunut toivottomuuden tilaan, koska koetaan, että ei ole mahdollisuutta nousta pois "siitä periytyvästä köyhyyskierteestä". Tulee nuoria ja vihaisia ja väkivaltaisia miehiä.

Me olemme järjestelmällisesti rakentaneet "jokainen hoitakoon oman tonttinsa" - tyyppistä yhteiskuntaa ja pikkuhiljaa on luovuttu pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kaikkivoipuudesta. Onneksi peruskoulu on, mutta hyvä ja tehokas terveydenhoitojärjestelmämme on jo pilkottu meiltä lupaa kysymättä kahtia. On rappeneva yhteiskunnan hoitama julkinen terveydenhoito ja hyvinvoivalle kansanosalle suunnattu julkisin varoin tuettu yksityinen rinnakkaisterveydenhoitojärjestelmä.

Pia Jukarainen, koulu on vain osa yhteiskuntaa. Jos peruskoululta aletaan vaatia syrjätymisen estämistä, on koululle annettava lääkkeet siihen. Kaikki tietävät, että sellaiset lääkkeet maksavat paljon, eikä juuri siksi mitään tule tapahtumaan.

Paras lääke on lopettaa älyttömät puheet ihmisten eläkeiän nostosta ja alkaa sen sijaan keskittyä ratkomaan nuorisotyöttömyyttä. Työ pitää ihmisen oikealla tiellä.

Yläkoulussa ja lukiossa on syytä miettiä, onko mitään järkeä tehokurssittaa lapsia ja nuoria ja hyppyyttää heitä ryhmästä ja opettajasta toiseen, eriyttää lapsia ja nuoria toisistaan.

Niin, ja yhteiskunnnan perusyksikkö on edelleen perhe. Syrjäytymisvaarassa olevia perheitä on tuettava eri keinoin ja kaikin keinoin. Köyhien perheiden lapsilla ei ole edes varaa harrastaa.

Kerron karmean esimerkin omasta elämästäni. Kaksi nuorinta lastani harrastaa pianonsoittoa. Lasteni pianonsoitonopetus maksaa minulle vuodessa 1600 euroa, joudun siis tekemään lähes kuukauden töitä heidän soittoharrastuksensa takia. Lisäksi he käyvät kuvataidekoulussa ja pelaavat hyvässsä seurassa ja hyvässä valmennuksessa korista. Lasten harrastaminen on nykyään on kallista touhua.

Kaikesta huolimatta - let's stick together!