HS-STT 3.2. Nuoret pärjäävät tutkimusten sitä paremmin, mitä pienemmässä ja kiinteämmässä ryhmässä he voivat koulunsa käydä. Etenkin murrosikäisten poikien itsetunnolle ryhmäkoolla on suuri merkitys.
Suomen Akatemian ja Lääkäriseura Duodecimin konsensuskokous pitää murrosikäiselle sopivana ryhmäkokona alle 21 oppilasta.
"Nykyisin lapsia arvotaan uusiin ryhmiin ja pirstotaan erilaisiin projekteihin. Tutkimusten mukaan kuitenkin pysyvä ryhmä tukee vaihtuvia ryhmiä paremmin koulumenestystä, itsetuntoa ja oppimista", katsoo konsensuspaneelia johtanut lastenpsykiatri Matti Kaivosoja.
Tutkimus vahvistaa käytännön havaintoja.
Olen pitkään ihmetellyt, miksi yläkouluissa ja lukioissa kurssitetaan nuoret sekaisin. Koulu on lapsille ennenkaikkea sosiaalisen oppimisen ja kasvun aikaa. Koululuokkaa voi aivan hyvin verrata perheeseen, kiinteys on valttia. Nyt meillä on vallalla hyvin tietopainotteinen tehokkuuteen pyrkivä järjestelmä.Tietoa ahdetaan päähän suurissa luokissa, kurssimuotoisessa opetuksessa sulatteluaikaa ei jää. Muistan hyvin, kun katselin ja ihmettelin vanhimpien lasteni kursseja. Lukuvuosi yläkoulussa oli jaettu viiteen jaksoon. Koko yläkoulun uskonto tai historia oli tungettu muutamaan jaksoon. Itselläni oli esim. historiaa pari tuntia viikossa koko oppikoulun ajan. Asioita tuli mietiskeltyä ikään kuin huomaamatta. Nuorten ja
nuorten aikuisten historian tuntemus keskinmääärin on ällistyttävän heikkoa.
Nyt, kun joku kurssi menee ohi murrosiän kuohunnan takia, mitään paikkopaikkaa ei enää ole. Entisen järjestelmän etu oli, että keskikoulun viimeisellä luokalla pystyi vielä kuromaan rakoa kiinni ja päästä lukioon. Kurssimuotoisessa koulussa se on lähes mahdotonta, vaikka viimeisiä kursseja arvioinnissa painotetaankin.
Kurssimuotoisessa koulussa oppilaat ja opettajat vaihtuvat koko ajan jaksojen mukaan. Tutkimuksessa todettiin, että koulussa pitäisi ottaa paremmin huomioon tyttöjen ja poikien väliset kehityserot. Poikien murrosiän pahimmat ajat osuvat juuri siihen pahimpaan saumaan, milloin tärkeät tulevaisuuden valinnat pitäisi tehdä.
Onneksi yläkouluissa ryhmäkoot eivät ole vielä niin suuria kuin alakoulun 3.-6. luokilla ja lukioissa. Nykylukioista pyritään tekemään valtaisia oppilaitoksia, joihin reissataan pitkien matkojen takaa. Itse rakennuksiin uhrataan valtavia summia. Pienessä lukiossa kaikki tuntevat toisensa.
Tekstit
Yläkoulun puolella ryhmäjakojen takia joillakin oppilailla on vaihtunut esim. äidinkielen opettaja joka vuosi. Äidinkieltä sentään opiskellaan kolme tuntia viikossa ja jos opettaja saa olla samojen nuorien kanssa kolme vuotta, oppilaisiin saa aika hyvän yhteyden. Opettajankin kannalta on mielekästä, että saa seurata "omien nuortensa" kasvua ja yhdeksännen kevät on oikeasti kova paikka, kun heitä saattelee maailmalle.
VastaaPoistaKoulussa pitäisi olla enemmän joutoaikaa, aikaa käydä keskusteluja nuorten kanssa. Parhaat keskustelut käydään yleensä oppituntien jälkeen, kun joku jää norkoilemaan opettajan pöydän luokse tai joskus jälki-istuntovalvonnan aikana tulee oiva tilaisuus käydä kasvatuksellista tai mentoroivaa keskustelua.
Äidinkielen yhdeksännen luokan kurssiin kuuluu mm. suomen kirjakielen kehitys ja kirjallisuuden historia. Siinä yhteydessä on upea tilaisuus käydä läpi myös Suomen historiaa ja rakentaa synteesiä ja syventää aiemmin opittua.
Minulla on ollut mahdollisuus käydä seuraamassa kollegoiden opetusta ja olen todella ylpeä suomalaisesta perusopetuksesta. Oppiainevalikoima ja niiden sisältö on oikeasti monipuolinen ja asioita käsitellään oppilaslähtöisesti, opettajat ovat päteviä ja he osaavat tarjoilla tietoa havainnollisesti. Tunnit eivät todellakaan ole opettajan tietopuolista monologia vaan nykyoppilaat haluavat ja saavat kysellä ja kommentoida. Luokissa istuu paljon fiksuja ja opinhaluisia nuoria. Heidän takiaanhan me tätä työtä jaksamme vuodesta toiseen tehdä!
Gimmy..."Koulussa pitäisi olla enemmän joutoaikaa, aikaa käydä keskusteluja nuorten kanssa. Parhaat keskustelut käydään yleensä oppituntien jälkeen"
VastaaPoistaNimenomaan näin. Jatkuvalla kurssituksella opettajat vaihtuvat jatkuvasti, eikä oppilailla ole kunnon "kiinnitystä". Opettajienkin oppilaantuntemus ei voi olla korkeaa tasoa, koska "hyppyheikkinä" ryhmät vaihtuvat tiuhaan.
"Luokissa istuu paljon fiksuja ja opinhaluisia nuoria. Heidän takiaanhan me tätä työtä jaksamme vuodesta toiseen tehdä!"
Näin on. Julkisuuteen nousee vain ne kamalimmat tapaukset, monilla, jotka eivät ole opetusalalla, on aivan kummallinen käsitys nykynuorista ja -menosta kouluissa.