Yle 11.12.Peruskoulun tuntijakoon melii yli 30 uutta ainetta
Peruskoulujen tuntijakoa uudistava työryhmä pohtii, mitkä aineet kuuluvat jatkossa kaikkien koululaisten arkipäivään. Taideaineista mukaan pyrkivät muun muassa draamaopetus, tanssitaide ja sirkustaide. Koululaiset kaipaavat taideaineista vaihtelua pitkään koulupäivään.
Jos joku oli odotettu uutinen, niin tämä. Kilpajuoksu on alkanut.
Iso ongelma on, että oppilaan koulupäivän pituus on rajattu. Esim. viitos-kuutosluokkalaisilla oppitunteja viikossa on vain 25 kertaa 45 minuuttia. Se on kansainvälisten vertailujen perusteella aivan liian vähän. Taistelu oppitunneista on siis hurjaa eri oppiaineiden välillä.
Yläkoulussa tuntijaolla on lisäksi suuri merkitys eri oppiaineiden opettajien työllisyydelle. Perinteisesti hyvin voimakkaita omien etujensa ajajia ovat olleet MAOL (Matemaattisten aineiden opettajien liitto) ja ÄOL (Äidinkielen opettajien liitto). Ko. liittojen opettajien oppiaineet ovat ns. jokaiselle oppilaalle tärkeitä perusoppiaineita. Molempien liittojen edustajat osaavat taitavasti hyödyntää julkisuutta.
Minkään aineryhmän edustajat eivät halua tuntejaan vähennettävän. Taisteluhaudoista siirrytään julkisille areenoille, ja lobbaamaan. Merkittävää on, että liikkeellä on monia muitakin sidosryhmiä kuin opettajat ja muut kasvatusalan edustajat. Muista mainittakoon EK (Elinkeinoelämän keskusliitto), joka ajaa tehokasta peruskoulua työelämän tarpeita ajatellen.
Viime kerralla taideaineet hävisivät pahasti, alakoulussa ei niinkään, mutta yläkoulusta taideopetus karsiutui lähes tyystin. Oppilaille tarjottiin tilalle kaikenmaailman valinnaista sälää. Sälä pois ja tilalle kuvataidetta ja musiikkia kaikille.
Ennen kuin aletaan opettaa tanssi- tai sirkustaidetta, on syytä tuplata liikunnan osuus neljään viikkotuntiin. Noin kolmasosa suomalaisista lapsista alkaa olla rapakunnossa. Kylmä tosiasia on, että huonokuntoinen tai huonosti ravittu lapsi ei jaksa opiskella.
Isojen peruskoululaisten koulupäivä on pidennettävä kuuten tuntiin. Näin saadaan neljästä viiteen viikkotuntia lisää jaettavaksi. Yhden opppitunnin lisäys päivää kohden ei lisää mitenkään oppilaan rasitusta, mutta lisäys antaa mojovan extran tähän "oppiaineiden uusjakoon".
On myös miettittävä uudelleen, onko yläkoulujen kurssimuotoinen opetus ollenkaan järkevää. Tietyt oppiaineet opetetaan "läjässä", eikä oppilaille jää väliin paljoakaan aikaa pureskella asioita. Aika opettaa. Olen aivan varma siitä, että moni oppilas ei ole vielä henkisesti valmis yläkoulun kurssimuotoiseen opetukseen. Vaikeaa se on monelle vielä lukiossakin.
Peruskoulu on perusasioiden oppimista varten. Kyllä ihminen kerkiää myöhemmin monien valintojen eteen. Sekin pitää muistaa, että peruskoulu on lapsen työtä. Koulun perimmäinen tarkoitus ei ole oppilaan viihdyttäminen. Ihmisellä ei aina pidä olla kivaa, työ ja myös vaikeudet kasvattavat lasta.
Tuntijakotyöryhmä jatkaa työtänsä ensi kevääseen asti. Siihen mennessä pitäisi selvitä, mitkä aineet kuuluvat jatkossa kaikkien peruskoululaisten arkipäivään. Konkreettisia lupauksia tuntimääristä ei vielä ole, mutta taideaineiden asemaa on luvattu vahvistaa esimerkiksi valinnaisuutta lisäämällä. (Yle)
Liiallisella valinnaisuudella on suuret vaarat, ettei vaan lapsi huuhtoudu pesuveden mukana. Miksi muka esim. kuvataiteen tai musiikin pitäisi olla oppilaille valinnaisia? Kyllä jokaisen peruskoululaisen oikeus on saada opiskella joka vuosi kuvataidetta ja musiikkia.
Jätetään nyt vihdoin "ne kaikenmaailman sirkusvalinnaisuudet" ja keskitytään mieluummin perusasioihin. Alakoulun opettajana olen aina ihmetellyt vavan (valinnainen kurssi viitos-kuutosella) oikeutusta. Vava söi yhden historian ja maantiedon viikkotunnin pois.
Elämä ei sittenkään ole yhtä vavaa, valitan.
Tekstit
"Kylmä tosiasia on, että huonokuntoinen tai huonosti ravittu lapsi ei jaksa opiskella."
VastaaPoistaItse olin ylipainoinen ja huonokuntoinen lapsi ja jaksoin opiskella paljon paremmin kuin suurin osa luokkatovereistani. Liikuntatunnit sen sijaan olivat viikottainen naurunalaiseksi joutumisen ja häpeän hetki, eikä sille lasten julmuudelle voinut kukaan opettaja yhtään mitään. Vasta yliopisto-opiskelijana löysin vähitellen koulutraumojen haihtuessa liikunnan ilon. Että eipä yleistetä liiaksi.
Ano...
VastaaPoistaEhkä olisi pitänyt sinne väliin laittaa sana aina, "ei aina jaksella opiskella"...tai jotain vastaavaa.
Opiskelumotivaatio on kait tärkeintä.
Luulen, että hämmästyisit, kuinka huonokuntoisia osa nykylapsista on. Koululiikunnassa pyritään kannustamaan joka oppilasta löytämään oma tapansa liikkua.
Luulen, että siitä lasten julmuudesta toisia lapsia kohtaan ei koskaan päästä kokonaan irti, vaikka sitä kuinka yritetään estää "KiVa-koulu"-projektein.
Kaksi tuntia koululiikuntaa on liian vähän, neljällä viikkotunnilla saataisiin jo jotain aikaan. Puolet tunneista voisi aivan huoletta silloin käyttää peruskunnon kohottamiseen.
Itse kuulun myös tuohon koululiikuntaa syvästi inhonneeseen ryhmään. Opettajat ovat aina olleet hyviä, mutta valitettava tosiasia vain on, että eri tasoisten liikkujien ryhmässä ovat huonokuntoiset niitä, jotka jäävät jalkoihin. Kyse ei ole ollut itse liikkumisesta ja sen inhoamisesta, vaan eri tasoisten oppilaiden pakkopeluuttamisesta keskenään. Kyse on ollut vertailusta ja kilpailusta.
VastaaPoistaMiten ihanaa olisikaan käydä kävelylenkeillä oppilaiden kanssa! Luonnonkierron tarkastelu nuorempien kanssa, liikennekäyttäytymisen pohdiskelu ja tarkkailu yms. muuttuisivat luonnollisiksi osiksi liikunnanopetusta.
Olen myös sitä mieltä, että liikunnanopetukseen saa vähäiset eväät pelkästä luokanopettajakoulutuksesta. Liikunnan opettaminen on haastavaa ja vaatisi mielestäni opettajalta muutakin pätevöitymistä, vaikkapa nyt edes se pitkä sivuaine tai muun liikunnan alan koulutuksen.
Valitettavasti tuntikehyksiin ei mahdu enää edes se vähimmäismäärä, joka vaadittaisiin perusasioiden opettamiseen. Liikunnan lisätunteja saamme odottaa pitkän tovin. Ehkä siellä yksityiskoulussa - kunnallisen järjestelmän palvellessa enää vain köyhintä kansanosaa ja maahanmuuttajia - on aikaa juoskennella enemmän...
___
Lasten maailma on raaka. Aikuistenkin maailma on raaka. Kiusaamiseen ja muihin sosiaalisen elämän ilmiöihin on puututtava, mutta on myös muistettava, että niitä ei voida poistaa kokonaan. Ne ovat osa ihmisyyttä ja sen kirjoa ja osa elämää ylipäätään. Ja niin ikävältä kuin kuulostaakin, ne ovat myös osa kasvamista.
Kun tunnen useita venäläisiä opettajia ovat he huvittuneita suomalaisen koulun lepsuudesta mm. kurin ja opetettavan tiedollisen aineksen suhteen.
VastaaPoistaHyvä esimerkki on äidinkieli. Venäjällä alakoulussa on kolme tuntia kielioppia ja oikeakielisyyden opetusta ja sen lisäksi kolme tuntia kirjallisuutta.
Kirjallisuuden opetus ei siellä kuten meillä ole mitään piirtelyä ja ryhmäytymistä ja roolipelleilyä, vaan oppilaiden on luettava läpi pitkä klassikokirjojen lista, tehtävä niistä esitelmä ja essee sekä opeteltava ulkoa pitkiä pätkiä runoutta.
Suomalaisen koulupäivän lyhyys on myös sitten länsieurooppalaisessa katsonnossa skandaali.
Olet KA oikealla tiellä, tackar och pockar jag. Kunpa jaksaisit kirjoittaa näistä muuallekin kuin blogiisi...
Out
Tuntuisi kyllä olevan perusteltua pidemmät koulupäivät erityisesti meillä Suomessa, jossa molempien vanhempien työssäkäynti on niin yleistä. Mutta jos vielä läksyjä pitää tehdä pari tuntia pidennetyn koulupäivän päälle tulee kyllä lapsen työpäivälle pituutta.
VastaaPoistaKotonaolevana ihmettelen, että mistä sitä yhteistä aikaa perheille oikein jää nytkään...