Olen huomannut, että tyttöjen väliset kiusaamistapaukset ovat vaikeampia hoitaa kuin poikien väliset. Tyttöjen kiusaaminen usein sellaista, että opettajan on vaikea huomata sitä.Kaikkein vaikeinta on huomata "dissaamista", huomiotta jättämistä.
Dissaaminen on hyvin tyypillinen tyttöjen välinen kiusaamisen muoto. Dissaaminen on tavallaan passiivinen, mutta samalla hyvin tehokas tapa kiusata. Suora väkivalta tyttöjen kesken on melko harvinaista, vaikka sekin on yleistymään päin.
Dissatessa tyttö jätetään totaalisen yksin kuin yhteisestä sopimuksesta. Ei oteta leikkiin mukaan, tyttö on kuin ilmaa muille. Kun oppilas vastaa oppitunnilla, muut eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Parhaiten dissaminen näkyy ruokaillessa. Kun tyttö istuu tyhjään pöytään, kukaan tule viereen.
Välitunneilla kuiskutellaan ryhmässä ja luodaan arvostelevia katseita siihen ryhmän ulkopuoliseen tyttöön. Valvovan opettajan huomio on samaan aikaan riehuvissa pojissa.
Kun kiusaamista aletaan käsitellä, kiusaajien on helppo sanoa, että "eihän me mitään kiusata, mitä muka me ollaan tehty sille?" Mukana voi olla koko tyttöryhmä, osa on mukana aktiivisesti, osa ei uskalla panna vastaan pelätessään myös jäävänsä ryhmän ulkopuolelle.
On helppo sanoa myös, että kiusattu tyttö on luonteeltaan hiljainen ja ujo ja syrjäänvetäytyvä, eikä halua liikkua porukoissa, vaikka todellisuudessa tyttö on lyöty henkisesti aivan maan rakoon. Tytön itsetunto on totaalisen heikko.
Mielenkiintoista on, että tyttöjen murrosiän alkaminen on aikaistunut vuosien saatossa. Usein ne pahimmat ongelmat esiintyvät alakoulun viitos-kuutosluokilla. Monelle luokanopettajalle oikuttelevan murrosikäisen tytön kohtaaminen on uutta, en tiedä, kuinka asian käsittelyä opetetaan nykyisin opettajien koulutuksessa vai opetetaanko ollenkaan.
Dissaaminen on liian helppo pyyhkäistä pois mielestä. Kaikkihan näyttää päällisin puolin hyvältä, kukaan ei häiritse ketään, ei haukuta tai lyödä ja tunnit sujuvat hyvin. Ja tytöthän keskinmäärin ottaen ovat tunnollisia ja tekevänsä työnsä hyvin.
Tekstit
Tuntuu niin kovin. kovin, tutulta. Tosin pikku ruukkilaisen omat viiteryhmät olivat aivan muualla kuin koulussa - ne olivat partiossa ja urheiluharrastuksessa, ja toisaalta pikku ruukkilainen itsekin tykkäsi yksinäisyydestä ja mielellään eristäytyi itse.
VastaaPoistaItse tekisi mieli kutsua tuota pikemminkin kouluhärnäämiseksi. Dissaaminen ei toimi jo valmiiksi introverttiin ihmiseen. Koulukiusaamista on vasta suoranainen sosiaalinen henkinen ja fyysinen terrori, mihin kuuluvat ryöstöt, kiristykset ja pahoinpitelyt. Meidän luokaltamme yksi poika ajettiin tällaisella terrorilla itsemurhaan.
Todettakoon, että tätä kirjoittaessa ruukinmatruuna tietää, että ainakin neljällä hänen ex-luokkakaverillaan on rikosrekisteri.
Iron...
VastaaPoistaonpa matruunalla ollut hurja luokka!
Otin esiin dissaamisen sen yleisyyden takia.
"fyysinen terrori, mihin kuuluvat ryöstöt, kiristykset ja pahoinpitelyt"
Nämä ovat jo puhdasta rikollisuutta ja poliisiasioita.
En ole koskaan nähnyt noin rajua toimintaa, vaikka olen ollut maikkana lähiökouluissa n. kolmekymmentä vuotta.
Ongelmille on tyypillistä kasautuminen.
Enkeliporsas, siinäpä se. Lasten maailma on hyvin julma - se on anarkia, ja siellä pätevät samat toimintatavat ja ihmissuhteet kuin järjestäytyneessä rikollisuudessa. Meillä on tapana pitää lapsuutta jonkinlaisena ihanana kulta-aikana. Tosiasiallisesti lapsuudessa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että se päättyy.
VastaaPoistaMeillä oli hyvin hurja luokka, ja todettakoon, että varsinkin ala-asteella (nykyään kai alakoulu) tappelut olivat jokapäiväisiä ilmiöitä. Silloin asiasta yksinkertaisesti ei välitetty. Silloisten opettajien mielestä kouluväkivalta oli pelkkää leikkiä niin kauan, kun pysyviä ruuminvammoja ei tuotettu. Turpaanvedosta saattoi ehkä tulla jälki-istuntoa. Pojilla homma on vielä väkivaltaisempaa ja pahempaa kuin tytöillä, ja aivan kuin järjestäytyneessä rikollisuudessa, kouluväkivallassa pätee omerta, vaikenemisen laki. Jos joku kertoo asiasta opettajille tai viranomaisille, kosto on hirvittävä. Lapset ovat pieniä psykopaatteja. Tottakai ryöstö, kiristys ja pahoinpitely - vaikka niin, että väijytetään koulusta kotiin pyöräilevä poika, vedetään hänelle turpaan ja rikotaan hänen pyöränsä, viedään hänen rahansa ja vaaditaan häneltä suojelumaksua, on poliisiasia. Mutta kun sekä rikolliset että uhrit ovat alle 15-vuotiaita, niin mitä poliisi voi tehdä? Ei yhtään mitään. Lastensuojelu ei välitä, varsinkaan jos uhrina on poika, sillä pojat ovat kulutustavaraa. (Jokainen poikalapsen äiti tietää, miten nuivasti poikiin suhtaudutaan.)
Ruukinmatruuna ei ole pitänyt peruskouluaikaisiin luokkakaverihinsa mitään yhteyttä. Eikä hän oikeastaan välitäkään. Aina silloin tällöin kuulee heidän toilauksistaan ja aikaansaannoksistaan. Yksikin sosiopaatti luokassa on todella kamalaa. Entäpä, jos näitä pikku rikkaruohoja sattuu useampi samaan luokkaan? Ongelmat todellakin kasaantuvat, ja niihin pätee se Pareton laki eli 80% ongelmista sattuu 20%:lle kouluista.
Ruukinmatruuna luki joskus muutama vuosi sitten kirjan "Bullying", jossa yhtenä tekijänä oli Liisa Kelttikangas-Järvinen. Siinä kuvattiin hyvin realistisesti, mitä kiusaaminen saa aikaan. Kiusaajista liki 85% päätyy lopulta joko vankilaan tai fattan asiakkaiksi. Kiusatuista hyvin moni syrjäytyy, tekee myöhemmällä iällään itsemurhan tai sairastuu psyykkisesti. Sivustakatsojat menettävät täysin uskonsa ihmisyyteen ja alkavat pitämään maailmaa hyvin julmana, pahana ja epäoikeudenmukaisena paikkana, jossa on pakko terrorisoida muita ettei joudu itse terrorin kohteeksi.
Ja suurinpiirtein noinhan siinä käy.
Iron...
VastaaPoista"Kiusaajista liki 85% päätyy lopulta joko vankilaan tai fattan asiakkaiksi."
Juuri tätä kaikki asiantuntijat, kuten opettajat, toitottavat toitottamisen jälkeen.
Ihme, että päättäjät eivät ymmärrä rahan päälle. Sosiaalimenot sen kuin kasvavat kasvamistaan. Yksi vankilapaikka per vuorokausi on KALLIS.
Kuinka PALJON halvemmaksi kaikki tulisikaan, jos satsattaisiin kunnolla alkuun? Ja kuinka PALJON vähemmän inhimillistä hätää olisikaan?
Asiat KANNATTAA hoitaa ajoissa.
Tähän soppaan pyöräytän vielä lusikkaani senverran, että valitettavasti aikuisten työelämässä toimivat samat kiusaamisen lainalaisuudet kuin koulussakin ja tilanteet työelämässäkin voivat olla helvetillisiä.
VastaaPoistaLapsuuden loppuminen ei siis välttämättä pelastakaan kiusattua edelleen jatkuvalta kierteeltä. Tutkimusten mukaan n. 4% työikäisistä kokee olevansa työpaikkakiusattu, joilain sektoreilla luku on selvästi isompikin
Tärkeintä on ehdoton nollatoleranssi kiusaamiselle. Jokaisen aikuisen tulee myös puuttua tilanteisiin nähdessään sitä. Samaten jokaisen aikuisen tulisi säännöllisesti arvioida omaa toimintaansa työyhteisössä.
Nuorten vanhemmat ovat myös toisinaan kiusaajia,kun kehottavat nuoria eristämään jonkun pois porukasta.
VastaaPoistasiis toi on just nii väärin että jos nyt sattuu olemaa ujo ni ei tarttis syrjii vaan mennä puhuu sille ujolle ni se tulee rohkeemmaks. !!!!
VastaaPoistaEi dissaaminen riipu sukupuolesta. Yhtä vittumaisia osaavat olla sekä tytöt että pojat. T: Poikakaveriporukasta aikoinaan yhtäkkiä ulosjätetty poika 77.
VastaaPoista