Koulupoliisi vierailulla Espoon Auroran koulussa
HS 15.12.
Nuorten väkivaltaa ymmärretään liian pitkälle
Nuorten väkivaltaista käyttäytymistä ymmärretään liian pitkälle, sanoo Kelan tutkimusprofessori Raimo Raitasalo. Hänen mielestään väkivaltaa myös nimitetään väärin.
"Puhutaan koulukiusaamisesta, vaikka kyse on väkivallasta."
Raitasalo ei katso hyvällä väkivaltaisesti käyttäytyvien paapomista, jona hän pitää sitä, jos väkivaltaan syyllistynyttä ei rangaista.
"Rangaistus osoittaa, että käyttäytymisellä on rajat. Pelkkä rangaistus ei kuitenkaan käyttäytymishäiriössä riitä, vaan tarvitaan myös psykologista hoitoa."
Raitasalo käyttää selkokieltä. Asia on juuri noin.
Käsitteiden sekamelska on melkoista. Monet asiat peitellään koulukiusaamisen piikkiin. Onneksi nyt aletaan pikkuhiljaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Nuorten väkivalta ei ole mitään pikkulasten nahistelua.
Kun kaksi 16-vuotiasta tappelee niin, että veri lentää, kyse ei siis ole nahistelusta. Se on väkivaltaa. Kyseessä on aina poliisiasia.
Aivan pian ne 16-vuotiaat "pikkupukarit" ovat aikuisia miehiä ja joutuvat todelliseen vastuuseen. Kalliiksi käy.
Kannattaa aina satsata mahdollisimman paljon alkuun.
Ongelmat nähdään jo lastentarhassa. Pikkulapsen "hoitaminen kuntoon" maksaa yhteiskunnalle paljon vähemmän kuin aikuisen miehen istuttaminen vankilassa tai väkivallan uhrin korjaaminen kuntoon.
Kouluissa ja tarhoissa tehdään, mitä annetuilla resursseilla voidaan. Sama koskee poliisiakin. Jos oikeasti aletaan todelliset väkivaltatapaukset siirtää koulumaailmasta poliisien hoidettaviksi, poliisien määrää on lisättävä.
Tällä hetkellä koulupoliisi käy näyttäytymässä vain kaksi kertaa alakoulun aikana. Aivan alussa pidetään tunti liikennekasvatusta, ja sitten kuudennella pidetään tunti laillisuuskasvatusta.
Poliiseille on annettava myös aivan uudenlaista koulutusta ja uusia toimintamalleja, miten koulujen kanssa voidaan sitä paljon penättyä yhteistyötä tehdä.
Sama koskee opettajiakin.
Moni pitää peruskoulua jonkinlaisena toiveiden tynnyrinä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Näin ei ole. Moni asia on kaikkien yhteinen asia.
Koulu on yhteiskunnan peili ja kuvaa aina aikaansa.
Pitää pureutua syihin laajemmin, eikä aina paikata asioita paniikissa ja pikaisesti purukumilla, mikä on hyvin tyypillistä kouluhallinnossa ja yhteiskunnassamme yleisemmenkin.
Kuunnelkaa välillä asiantuntijoitakin.
Tekstit
Asiantuntija tietää mistä puhuu ja puhuu asiaa. Vaan mitä tekee kotien jo nyt aika runsaalle kouluvastaisuudelle, jos koulu alkaa tehdä ilmoituksia poliisille enemmässä määrin? Ei se ehkä koulun tehtävä olekaan, vaan väkivallan kohteeksi joutuvien vanhempien tehtävä? Vai kuinka suuri väkivalta on yleisen syyttäjän alainen, ei henkilökohtainen?
VastaaPoista16 v:t jo tuntevat olevansa vastuullisia aikuisia vaikkeivat sitä ole. Luulisi poliisin puuttumisen uhkan olevan heille jo pelote, ainakin selvin päin tehdyille teoille?
Meidän koulu on Kivassa mukana ja vaikuttaa siltä, että se jää liikaa näille yksille koulutetuille - Norjan mallissa mukaan koulutettiin koko koulun aikuiset.
Paljonhan näissä on kyse asenteista - kuinka niitä saataisiin muutettua?
Toivottavasti kukin myös tykönään pohtii, onko tavoitteenmukaista sukupuolittaa tätä nuorten väkivalta-asiaa vain poikien ongelmaksi, ja luoda näin pohjaa 'pojat on poikia'-ajattelulle. Ja jättää tytöt asian ulkoreunoille, samalla ilman apua ja "kuntoon hoitamista" kun ongelmaa ei tunnisteta.
VastaaPoistaIski silmään, kahteenkin kertaan, kun nyt tässä on pohjalla vielä uutinen tytöistä.
Ano...
VastaaPoistaolet oikeassa.
Tyttöjen äreä ja nopea puberteetti vaikuttaa jo alakoulussakin, tosin harvoin varsinaisena väkivaltana.
Häirintää ja ns. dissaamista esiintyy. Se dissaaminen, hiljainen yhteinen hyljeksintä, on sikäli vaarallista, että opettajat eivät sitä aina näe. Se on passiivista toimintaa, mihin on vaikea puuttua. Uhrin asema sellaisessa tilanteessa on hyvin vaikea.
Dissaajien on helppo todeta, että "ei me mitään kiusata, kun ei me mitään tehdä". Niinpä.
Viime aikoina vaikeimmat kiusaamistapaukset ovat olleet juuri tyttöjen välisiä. Poikien nujakoinnit ja tappelut näkyvät ja ne on suhteellisen helppo hoitaa, ainakin pienten poikien.
Siitä ei mihinkään pääse, etteikö tilastollisesti pojat ja miehet harrasta enemmän väkivaltaa kuin tytöt ja naiset.
Väkivalta ei tietenkään ole mikään sukupuolikysymys. Olen pahoillani, jos blogikirjoituksestani tuli sellainen kuva.
Inkivääri...
VastaaPoistasiitä Norjan mallista:
Norjassa mukana ohjelmassa on muukin koulua ympäröivä yhteiskunta. Ei koulu ja opettajat yksin kesää tee.
Perheet on otettava voimalla mukaan.