Yltiöyksilöllisyyden ylistys

HS 6.8.

Hallituksen tehtävä ei ole päättää oppiaineista

Professori Jouni Välijärven mielestä on täysin vanhakantaista ja koulunkäyntiä jäykistävää, että eduskunta ja hallitus päättävät vielä uusista oppiaineista ja tuntijaosta. Niiden tulisi tyytyä luomaan suuria koulutuksen linjauksia ja jättää tarkempi opetuksen sisältöjen määrittely koulujen tehtäväksi.

"Eivät ihmiset opi 45 minuutin pätkissä. Opettajien palkkaukseen sidotuista oppitunneista pitäisikin päästä eroon", hän esitti Jyväskylässä kasvatusalan kongressissa torstaina.

Kiinteät opetusryhmät ja vuosiluokka-ajattelu eivät anna tarpeeksi sijaa yksilölliselle etenemiselle.

Elämme yltiöyksilöllistä aikaa, mikä heijastuu vääjäämättä myös koulutukseen. Joskus tuntuu siltä, että koko yhteiskunta pyörii "mä ja mä, mulle kaikki ja heti" - ajattelulle.

Välijärvi ehdottaa kiinteistä vuosiluokista luopumista jo peruskoulussa. Peruskoulu ei ole lukio, kaikki nykylukiolaisetkaan eivät pysty suunnittelemaan opiskeluaan järkevästi, vaikka lukio on yksilöllistetty kurssittamalla. Moni putoaa kärryiltä.

Peruskoululaiset ovat vielä lapsia. Kun peruskoulu alkaa, oppilas on vielä pieni lapsi, joka kaipaa turvallista ryhmää, johon samaistua. Oppilas kaipaa turvallista ryhmää vielä yläkoulussakin.

Yksilöllistäminen ja eriyttäminen maksavat enemmän kuin perinteinen ryhmäopetus, koska tarvitaan enemmän työvoimaa, opettajia. Yhdelle opettajalle täydellinen eriyttäminen, jollaisena yksilöllistä etenemistä pidän, on nykykoulun luokkakokojen vallitessa mahdotonta. Samassa luokassa on noin 25 oppilasta, joista osa voi olla maahanmuuttajia, erityisoppilaita ja joku voi olla huippulahjakaskin. Ja koko puuroa voi hämmentää pari-kolme ylivilkasta lasta. Melkoista neljän viljan puuroa yhden opettajan hämmennettäväksi.

Ennen kuin yltiöyksillöllistämiseen opetuksessa siirryttäisiin, pitäisi luokkakokoja pienentää oleellisesti. Opettajia pitäisi palkata lisää. Löytyykö Suomesta yhtään kuntaa, joka on valmis moiseen lisäsatsaukseen?

Jotenkin suomalaisessa koulutuspolitiikassa on jäännyt huomaamatta, että on sitä koulua peruskoulun jälkeenkin. Peruskoulun jälkeen oppilaat saavat valita yksilöllisesti, mitä opiskelevat. Lukio etenee jo nyt yksilöllisesti, on ammatti- ja ammattikorkeakoulua. Peruskoulun tehtävä on antaa kunnolliset valmiudet mm. jatko-opiskeluun.

Välijärvi romuttaisi muutenkin suomalaiskoulun vanhentuneita ja jäykkiä rakenteita, vaikka sen maailmanmaine onkin mainio.

Niin, ovatko nykyperuskoulun rakenteet sittenkään niin vanhentuneita ja jäykkiä kuin Välijärvi antaa ymmärtää? Minä en lähtisi romuttamaan nykyperuskoulua.

Lähtisin liikkeelle realistisemmin ja hienovaraisemmin. Oma kouluni on iso peruskoulu. Minulle riittäisi, että kouluun palkattaisiin pari erityis- ja resurssiopettajaa lisää, jotta samanaikaisopetusta ja yksilöllistämistä voitaisiin oikeasti tehdä. Oikein mukavaa olisi saada luokkaani kokoaikainen koulunkäyntiavustaja, jollaista minulla ei ole koskaan ollut, vaikka tarvetta olisi ollut.

Välijärvi ehdottaa, että opetuksen sisältöjen määrittely jäisi koulujen tehtäväksi. Selkokielellä se tarkoittaa, että koulujen opettajat tekisivät sen työn varsinaisen opetus- ja suunnittelutyön lisäksi kouluajan ulkopuolella. Opetuksen yksilöllistäminen tekisi ko. suunnittelyön moninkertaiseksi.

On huomiotava, että samaan aikaan puhutaan erityisopetuksen integraatiosta ja maahanmuuttajien opetuksesta.

Kaikki toiminta jäisi käytännössä yksittäisten koulujen ja luokissa yksittäisten opettajien harteille. Saahan sitä kaikkea ehdotella, mutta toivon, että kun näitä kauniita tulevaisuuden visioita hahmotellaan, esitettäisiin samalla, mistä rahat hankitaan kaikkeen eriyttämiseen ja yksilöllistämiseen ja moninkertaiseen suunnitteluun, puhumattakaan luokkakokojen pienentämisistä.

On puhuttava myös peruskoulun opettajien jaksamisesta.