Holokausti opetussuunnitelmiin

HS 14.8.

Holokaustin opetuksesta tuli määräys opetussuunnitelmiin

Opetushallitus on lisännyt valtakunnallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin määräykset holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon opetuksesta. Uudet lisäykset koskevat peruskoulussa elämänkatsomustietoa ja historiaa, lukiossa myös filosofiaa.

"Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin", sanoo Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja Riitta Mikkola.

Mikkola muistuttaa, että Suomi ei ole kontrolliyhteiskunta, kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu pitkälti luottamaan.

Holokaustimääräysten taustalla onkin Suomen pyrkimys päästä jäseneksi Ruotsin ulkoministerin kymmenen vuotta sitten perustamaan Holocaust Task Force –järjestöön, joka edistää holokaustin muistamista ja opetusta kaikkialla maailmassa. Siinä on nyt 27 jäsenmaata.

Hesarin uutinen herättää ajatuksia.

Lehden paperiversiossa ulkoasiainneuvos Sauli Feodorow kertoo, että muut maat eivät usko, että Suomen kouluissa kerrotaan juutalaisten tuhosta. Hän sanoo, että muualla törmää usein käsityksiin, että Suomi osallistui holokaustiin, mikä on järjetöntä. Suomen juutalaiset taistelivat suomalaisten joukoissa saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Suomi oli Saksan rinnalla sotivista maista ainoa maa, joka ei lähettänyt juutalaisiaan Saksaan tuhottaviksi, vaikka Hitler sitä pyysi.

Kummallista on, että opetussuunnitelmiin tuli kesken kaiken lisäys ulkopuolisen painostuksen takia. Itselleni koulussa opetettiin holokausti riittävän perusteellisesti, ja suomalaisissa historian kirjoissa asiaa käsitellään riittävästi nytkin.

Niin, ja missä maissa uskotaan, ettei Suomen kouluissa kerrota holokaustista? Ruotsissa, Israelissa, Kiinassa? Mihin Feodorowin väite perustuu?

HYOL:n puheenjohtaja Riitta Mikkola muistuttaa Hesarissa hyvin viisaasti, että Suomi ei ole mikään kontrolliyhteiskunta kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu luottamaan. Näin on ja niin pitääkin olla.

Mikkola toteaa, että holokausti ei ole ainoa kansanmurha. Olisi kiva tietää, miten yläkoulun tai lukion historian oppikirjoissa käsitellään "kansanmurhien ranking ykköstä ja kakkosta" Maoa ja Stalinia. Miten käsitellään Armenian tai Kamputsean kansanmurhia?

Kun itse kävin koulua ko. kansanmurhia ei käsitelty, tosin Maon kulttuurivallankumous oli silloin vielä meneillään ja Kamputsean punakhmereistä ei vielä mitään tiedetty. Oleellista on se, että "isä aurinkoisen", Stalinin suorittamasta kansanmurhasta ei historian oppitunneilla puhuttu mitään. Järisyttävää oli, kun äidinkielentunneilla käsiteltiin Aleksandr Solženitsyniä ja "Ivan Denisovitsin päivää".

Käsittääkseni suomalainen historianopetus on korkeatasoista. Monessa maassa keskitytään vahvasti oman maan historiaan.

Itseäni järkytti kovasti, kun opiskeluaikoinani lensin New Yorkiin ja vieressäni istui tanskalainen opiskelijapoika. Keskustelimme maittemme menneisyydestä. Hän uskoi vuorenvarmasti, että vuonna 1977 Suomi oli vielä venäläisten miehittämä valtio. Pidin pientä luentoa Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan ja sodan jälkeisestä ajasta. Kerroin hänelle, että Helsinki oli toiseen maailmansotaan osallistuvien eurooppalaisten maiden pääkaupungeista se kolmas Moskovan ja Lontoon lisäksi, jota ei miehitetty. Kerroin hänelle Mannerheimista ja Suomen juutalaisista.

Hän ei uskonut minua ollenkaan. Mikään ei auttanut.

Silloin aloin ajatella, mikä onkaan muiden maiden historian opetuksen taso. Tanska on sentään Pohjoismaa.

Joskus tuntuu, että olemme liian herkkänahkaisia ihmisiä ulkopuoliselle arvostelulle. Suomessa ei juuri ole holokaustin kieltäjiä, kiitos suomalaisen hyvän historian opetuksen ja tiedonvälityksen. Toisin on monissa maissa, viime aikoina suurta julkista hämmästystä ovat herättäneet Iranin ja Hamasin johtajien holokaustin kiistämispuheet.