lauantai 14. elokuuta 2010

Holokausti opetussuunnitelmiin

HS 14.8.

Holokaustin opetuksesta tuli määräys opetussuunnitelmiin

Opetushallitus on lisännyt valtakunnallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin määräykset holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon opetuksesta. Uudet lisäykset koskevat peruskoulussa elämänkatsomustietoa ja historiaa, lukiossa myös filosofiaa.

"Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin", sanoo Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja Riitta Mikkola.

Mikkola muistuttaa, että Suomi ei ole kontrolliyhteiskunta, kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu pitkälti luottamaan.

Holokaustimääräysten taustalla onkin Suomen pyrkimys päästä jäseneksi Ruotsin ulkoministerin kymmenen vuotta sitten perustamaan Holocaust Task Force –järjestöön, joka edistää holokaustin muistamista ja opetusta kaikkialla maailmassa. Siinä on nyt 27 jäsenmaata.


Hesarin uutinen herättää ajatuksia.

Lehden paperiversiossa ulkoasiainneuvos Sauli Feodorow kertoo, että muut maat eivät usko, että Suomen kouluissa kerrotaan juutalaisten tuhosta. Hän sanoo, että muualla törmää usein käsityksiin, että Suomi osallistui holokaustiin, mikä on järjetöntä. Suomen juutalaiset taistelivat suomalaisten joukoissa saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Suomi oli Saksan rinnalla sotivista maista ainoa maa, joka ei lähettänyt juutalaisiaan Saksaan tuhottaviksi, vaikka Hitler sitä pyysi.

Kummallista on, että opetussuunnitelmiin tuli kesken kaiken lisäys ulkopuolisen painostuksen takia. Itselleni koulussa opetettiin holokausti riittävän perusteellisesti, ja suomalaisissa historian kirjoissa asiaa käsitellään riittävästi nytkin.

Niin, ja missä maissa uskotaan, ettei Suomen kouluissa kerrota holokaustista? Ruotsissa, Israelissa, Kiinassa? Mihin Feodorowin väite perustuu?

HYOL:n puheenjohtaja Riitta Mikkola muistuttaa Hesarissa hyvin viisaasti, että Suomi ei ole mikään kontrolliyhteiskunta kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu luottamaan. Näin on ja niin pitääkin olla.

Mikkola toteaa, että holokausti ei ole ainoa kansanmurha. Olisi kiva tietää, miten yläkoulun tai lukion historian oppikirjoissa käsitellään "kansanmurhien ranking ykköstä ja kakkosta" Maoa ja Stalinia. Miten käsitellään Armenian tai Kamputsean kansanmurhia?

Kun itse kävin koulua ko. kansanmurhia ei käsitelty, tosin Maon kulttuurivallankumous oli silloin vielä meneillään ja Kamputsean punakhmereistä ei vielä mitään tiedetty. Oleellista on se, että "isä aurinkoisen", Stalinin suorittamasta kansanmurhasta ei historian oppitunneilla puhuttu mitään. Järisyttävää oli, kun äidinkielentunneilla käsiteltiin Aleksandr Solženitsyniä ja "Ivan Denisovitsin päivää".

Käsittääkseni suomalainen historianopetus on korkeatasoista. Monessa maassa keskitytään vahvasti oman maan historiaan.

Itseäni järkytti kovasti, kun opiskeluaikoinani lensin New Yorkiin ja vieressäni istui tanskalainen opiskelijapoika. Keskustelimme maittemme menneisyydestä. Hän uskoi vuorenvarmasti, että vuonna 1977 Suomi oli vielä venäläisten miehittämä valtio. Pidin pientä luentoa Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan ja sodan jälkeisestä ajasta. Kerroin hänelle, että Helsinki oli toiseen maailmansotaan osallistuvien eurooppalaisten maiden pääkaupungeista se kolmas Moskovan ja Lontoon lisäksi, jota ei miehitetty. Kerroin hänelle Mannerheimista ja Suomen juutalaisista.

Hän ei uskonut minua ollenkaan. Mikään ei auttanut.

Silloin aloin ajatella, mikä onkaan muiden maiden historian opetuksen taso. Tanska on sentään Pohjoismaa.

Joskus tuntuu, että olemme liian herkkänahkaisia ihmisiä ulkopuoliselle arvostelulle. Suomessa ei juuri ole holokaustin kieltäjiä, kiitos suomalaisen hyvän historian opetuksen ja tiedonvälityksen. Toisin on monissa maissa, viime aikoina suurta julkista hämmästystä ovat herättäneet Iranin ja Hamasin johtajien holokaustin kiistämispuheet.

7 kommenttia:

  1. Taas yksi syy kotiopetukseen... Kai sanoit sille tasnkalaiselle että tarkistaa vaikka sanomasi?

    VastaaPoista
  2. Ano...suoraan sanoen, en tiedä mitään Tanskan peruskoulusta ja opetussuunnitelmista. Tanskalaisen istuintoverini historian tietämys oli heikkoa luokkaa.

    Kyllä, valistin häntä, ystävälliseen sävyyn.

    VastaaPoista
  3. Niin, EU-maissahan on myös ns. joukkotuhon vuosipäivä, jolloin erit. holokausti
    (kuitenkin edelleen ainoa historian teollinen joukkotuho; hist. tutkimuksen mukaan sitä ei voi verrata mihinkään muuhun kansanmurhaan laajuudessaan ja systemaattisessa rasismissaan) on paljon esillä.

    Poikkeus EU-maista on: Suomi.

    Me jotka noudatamme kaikkia direktiivejä kiltisti, lähes ohitamme eurooppalaisuuden syvimmän ytimen ymmärtämiseksi välttämättömät tapahtumat 1930- ja 1940 - luvuilla.

    Pelkäänpä että syynä on 70-luvulla meihin vasemmalta istutettu patologinen Israel-"kriittisyys". Suhtautuminen elää edelleen.
    Pahan akseli on suomalaiselle keskivertoajattelijalle selviö: USA ja Israel.

    Todella sääli, jos se estää meitä ymmärtämästä juutalaisten ja juutalaisuuden historiaa. Sivistynyt ihminen haluaa tietää lisää, ei tukkia silmiään. Vähintä mitä voimme tehdä on muistaa.

    Jorma

    VastaaPoista
  4. Taas muuten "vietettiin" vähän aikaa sitten holocaustin "muistopäivää" Suomessa. YLE:n pääutislähetyksessä asiasta noin minuutin klippi synagogasta, kouluissa en ole kuullut asiaa noteeratun millään tavalla.

    Pitäisiköhän asialle tehdä jotain?

    Elämme alitajuisesti niin antijuutalaisessa
    ( kts. kommenttini yllä) maassa, että jos mainitsee kuuden miljoonan juutalaisen teollisesta ja rasistisesta kansanmurhasta (sanon uudelleen: historia e i tunne mitään vastaavaa), on samassa lauseessa pakko sanoa että tapettiinhan siellä kommunisteja, mustalaisia ja homojakin. Näin valitettavasti oli, mutta en ole ainoa joka kokee tuon juutalaisen holocaustin ohittamisena.

    Natsien pääviha kohdistui nimenomaan juutalaisiin, kokonainen kansa haluttiin hävittää maan päältä kokonaan ja lopullisesti rodullisista ja uskonnollisista syistä. Tätä historian julmaa poikkeustapausta ei pitäisi ohittaa millään perusteella. Ajatelkapaas: kaikki tuo tapahtui Euroopan ytimessä vasta 60 vuotta sitten ja miten me olemme asian käsitelleet ja miten me siirrämme tuon kauhun tuntemista eteenpäin? Emme mitenkään. Yläasteen oppikirjassa yksi tai kaksi sivua. Huh huh...

    Jorma, Hki

    VastaaPoista
  5. Sori vaan ei vietetty holokaustin muistopäivää vaan "vainojen uhrien". Holokaustissa tapettiin heitä jotka eivät ollet puhdasrotuisia arjalaisia, keitä arjalaiset sitten ovat on eri asia.

    Kuhen huomataan holokaustin, joka oli se mitä koko sana oikeastaan kuvastaa, asiaa kyllä muistetaan mutta samaan aikaan ollaan unohdettu mm. Intiaanit (halvennetaan nykyäänkin mormoonien usonnon avulla), abroriginaalit, germaanit (väitän todellisten-arjalaisten vainoamiksi, siksi holokaust) yms...joten se siitä kaksinaismoraalista, uskontojenhan avulla saa ketä tahansa vainota.

    VastaaPoista
  6. Juuri tuota mitä anonyymi edellä kirjoittaa, tarkoitan, kun puhun asian ohittamisesta Suomessa.

    Mainitsemasi vainojen uhrin päivää vietetään Euroopassa nimenomaan Natsi-Saksan toteuttaman holocaustin vuoksi, sen muistamiseksi.

    Vuosipäivän tarkoitus on tallentaa ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin historian kammottavin teko. Suomi ottaa siitä erivapauksia, mikä ihmetyttää monia.

    Kaltaisesi sitten sotkevat, tahallaan, kuten sinä viestissä, tämän historian ainoan teollisesti toteutetun rasistisen joukkomurhan, milloin mihinkin. Muualla Euroopassa se ei mene läpi, meillä Suomessa kyllä, koska eurooppalaisen lähihistorian tuntemus maassamme on heikkoa toisin kuin itse täällä kuvittelemme.

    Taustalla on joskus myös avointa tai salattua juutalais- ja/tai Israel-vihaa. Silloin tulee esiin "argumentti": On niitä joukkomurhia ollut muuallakin. Sekin on karmea totuus, mutta totta on myös se että keskitettyä teollista tuhoamisleiri-järjestelmää eurooppalaisessa sivistysmaassa ei ole ennen ollut, ja kuutta miljoonaa uhria.

    Juutalaisia on vainottu vuosisatojen aikana lähes kaikissa Euroopan maissa, mm. Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Espanjassa ja Ranskassa mutta holocaust vei juutalaisvainot huippuunsa, joka kaikessa karmeudessaan tulee muistaa sukupolvesta toiseen. Perusteen siihen varmaan jokainen ymmärtää itsekin.

    Muistamisen päivää on tarkoitus viettää juuri em. viestin esiin tuomien asenteiden vuoksi. Viestisi paljastaa että muistaminen olisi maassamme tarpeellista. On otettava tosiasia kerrallaan. Siitä vaïnojen päivässä on kysymys.

    Jorma, HKI

    VastaaPoista
  7. Eipä siitä puhuttu vielä 90-luvun yläasteellakaan. Myöhemmin, en tarkalleen osaa sanoa missä vaiheessa, kiinnostuin aiheesta siinä määrin että olen ahminut kaiken tiedon holokaustista ja myös vieraillut historiallisilla paikoilla.

    VastaaPoista