Kuva: Kurvisen sukuyhdistys ry. HS 15.8.
Kouluton yhteiskunta
Gaija on parinkymmenen hengen ekoyhteisö Ähtärissä. Entisen kunnalliskodin tiloihin perustetussa kommuunissa toimii luomutila, hevostalli ja hostelli. Yksi yhteisön asukkaista on neljän lapsen äiti Lotta Laaksonen, joka päätyi pitämään lapsilleen kotikoulua, kun hänen esikoisensa, nyt 10-vuotias Ruska, oli käynyt puoli vuotta tavallista koulua ja alkanut voida siellä huonosti. "Mielestäni koulu lokeroi liikaa: lapsen pitäisi mukamas olla aina motivoitunut juuri siihen, mitä milloinkin opetellaan. Se aiheutti Ruskassa vastentahtoisuutta. Paljon paremmin menee, kun lapsi saa itse päättää, milloin on aika opiskella."
Gaijalaisten kotikoulussa ei ole lukujärjestystä tai aikatauluja. Matikan sijasta lapset saavat leikkiä vaikka vapaasti legoilla, sillä se on Laaksosesta matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Englantia puolestaan opetellaan silloin, kun lapsi on "auki" sille.
Hesarin toimittaja Jukka Lyytinen kirjoitti ajatuksia herättävän kolumnin kotikoulusta. Koulu lokeroi liikaa? Mitä Lotta Laaksonen tarkoittaa lokeroinnilla?
Legoilla leikkiminen on matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Hmmm ... itse pidän suomalaisia matematiikan kirjoja korkeatasoisina. Kirjat ovat työkirjanomaisia, vaikea niistä on mitään opetella, jos ei tee kirjan tehtäviä, mikä on yksilöllistä toimintaa. Matematiikan kirjoissa on paljon eriyttäviä tehtäviä. Pelkillä legoleikeillä ei matematiikassa pitkälle pötkitä.
Peruskoulu on ainoa paikka ihmisen elämässä, missä kohdataan kaikenlaisia ihmisiä. Peruskoulun jälkeen ihmiset alkavat eriytyä lopullisesti toisistaan. Suomesta on pikkuhiljaa kehitetty luokkayhteiskunta, osa ihmisistä on pudotettu kyydistä lopullisesti.
Kun ollaan yhdessä, ei tarkoiteta sitä, että peruskoulu olisi joku putki, josta "pullautetaan ulos kuuliaisia PISA-sertifikoituja suorittajia" kuten Lyytinen kirjoittaa. Loppujen lopuksi lähes kaikki opiskelu peruskoulussakin on melko yksilöllistä, jopa matematiikassa oppilaat tekevät tehtäviä yksilöllisesti oman tasonsa mukaan. Opettajat antavat oppiaineessa kuin oppiaineessa tehtäviä, joita oppilaat ratkovat tai tekevät oman tasonsa mukaan.
Tämän päivän Hesarissa oli iso koko sivun kirjoitus "Tervetuloa opiskelemaan, mutta töitä ette saa". Vuonna 2008 12 prosenttia parikymppisistä aloitti taidealanopinnot kaikesta huolimatta. Mielestäni tämä osoittaa tavallaan melkoista yksilöllisyyttä, en puhuisi PISA-sertifikoiduista suorittajista, ei pidä aliarvioida nykynuorisoa. Ja pitää ottaa huomioon, vaikka suuri osa taidealan opiskelijoista ei sijoitukaan taidealoille tulevaisuudessa, opiskelusta on valtaisa hyöty muussa opiskelussa ja työelämässä sitten myöhemmin.
Ja mitä vikaa on sosiaalisessa oppimisessa ja yhteistyössä? Koko ihmiselämä on yhtä yhteistyötä ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Väitän, että juuri yltiöyksilöllisyys johtaa lokeroitumiseen, ihminen opiskelee kotonaan yksinään ilman ikätovereitaan, ja opetuksen laadusta ei ole mitään takeita. Ihminen eriytetään tällä tavalla muista, se on lokeroimista.
Nykyperuskoulu antaa yksilöllisyydelle tilaa paljon, on kerhoja ja oppilaat saavat valita valinnaiskursseja ja -tunteja. Jotkut kritisoivat uutta hahmoteltavaa tuntitarjotinta liiankin yksilölliseksi.
Hauskinta Lyytisen Lyytisen kolumnissa on hänen opettajatuttunsa mietelmä: PISA-peruskoulu on loogisin systeemi - ainakin, jos halutaan minimiresursseilla maksimaalisia tuloksia. Tähän yhdyn täysin rinnoin, näin se on. Saksalaiset ja yhdysvaltalaiset ja muut ovat hyvin kateellisia suomalaisesta tehokkuudesta, oli kyse sitten peruskoulusta tai julkisesta terveydenhoidosta. Mutta pitää muistaa, että suomalainen tehokkuusajattelu perustuu osin säästöihin, pitää olla koko ajan varuillaan, ettei suistuta tehokkuudesta kurjistumiseen.
Julkisuudessa puhutaan paljon PISA-peruskoulusta. Toimittajille ja kaikille muille ilmoitettakoon, ettei mitään PISA-koulua ole. PISA-tutkimukset eivät ohjaa peruskoulun arkityötä millään tavalla.
Niin, ja sopii etsiä maailmalta parempi peruskoulu kuin Suomessa on.
Kouluton yhteiskunta
Gaija on parinkymmenen hengen ekoyhteisö Ähtärissä. Entisen kunnalliskodin tiloihin perustetussa kommuunissa toimii luomutila, hevostalli ja hostelli. Yksi yhteisön asukkaista on neljän lapsen äiti Lotta Laaksonen, joka päätyi pitämään lapsilleen kotikoulua, kun hänen esikoisensa, nyt 10-vuotias Ruska, oli käynyt puoli vuotta tavallista koulua ja alkanut voida siellä huonosti. "Mielestäni koulu lokeroi liikaa: lapsen pitäisi mukamas olla aina motivoitunut juuri siihen, mitä milloinkin opetellaan. Se aiheutti Ruskassa vastentahtoisuutta. Paljon paremmin menee, kun lapsi saa itse päättää, milloin on aika opiskella."
Gaijalaisten kotikoulussa ei ole lukujärjestystä tai aikatauluja. Matikan sijasta lapset saavat leikkiä vaikka vapaasti legoilla, sillä se on Laaksosesta matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Englantia puolestaan opetellaan silloin, kun lapsi on "auki" sille.
Hesarin toimittaja Jukka Lyytinen kirjoitti ajatuksia herättävän kolumnin kotikoulusta. Koulu lokeroi liikaa? Mitä Lotta Laaksonen tarkoittaa lokeroinnilla?
Legoilla leikkiminen on matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Hmmm ... itse pidän suomalaisia matematiikan kirjoja korkeatasoisina. Kirjat ovat työkirjanomaisia, vaikea niistä on mitään opetella, jos ei tee kirjan tehtäviä, mikä on yksilöllistä toimintaa. Matematiikan kirjoissa on paljon eriyttäviä tehtäviä. Pelkillä legoleikeillä ei matematiikassa pitkälle pötkitä.
Peruskoulu on ainoa paikka ihmisen elämässä, missä kohdataan kaikenlaisia ihmisiä. Peruskoulun jälkeen ihmiset alkavat eriytyä lopullisesti toisistaan. Suomesta on pikkuhiljaa kehitetty luokkayhteiskunta, osa ihmisistä on pudotettu kyydistä lopullisesti.
Kun ollaan yhdessä, ei tarkoiteta sitä, että peruskoulu olisi joku putki, josta "pullautetaan ulos kuuliaisia PISA-sertifikoituja suorittajia" kuten Lyytinen kirjoittaa. Loppujen lopuksi lähes kaikki opiskelu peruskoulussakin on melko yksilöllistä, jopa matematiikassa oppilaat tekevät tehtäviä yksilöllisesti oman tasonsa mukaan. Opettajat antavat oppiaineessa kuin oppiaineessa tehtäviä, joita oppilaat ratkovat tai tekevät oman tasonsa mukaan.
Tämän päivän Hesarissa oli iso koko sivun kirjoitus "Tervetuloa opiskelemaan, mutta töitä ette saa". Vuonna 2008 12 prosenttia parikymppisistä aloitti taidealanopinnot kaikesta huolimatta. Mielestäni tämä osoittaa tavallaan melkoista yksilöllisyyttä, en puhuisi PISA-sertifikoiduista suorittajista, ei pidä aliarvioida nykynuorisoa. Ja pitää ottaa huomioon, vaikka suuri osa taidealan opiskelijoista ei sijoitukaan taidealoille tulevaisuudessa, opiskelusta on valtaisa hyöty muussa opiskelussa ja työelämässä sitten myöhemmin.
Ja mitä vikaa on sosiaalisessa oppimisessa ja yhteistyössä? Koko ihmiselämä on yhtä yhteistyötä ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Väitän, että juuri yltiöyksilöllisyys johtaa lokeroitumiseen, ihminen opiskelee kotonaan yksinään ilman ikätovereitaan, ja opetuksen laadusta ei ole mitään takeita. Ihminen eriytetään tällä tavalla muista, se on lokeroimista.
Nykyperuskoulu antaa yksilöllisyydelle tilaa paljon, on kerhoja ja oppilaat saavat valita valinnaiskursseja ja -tunteja. Jotkut kritisoivat uutta hahmoteltavaa tuntitarjotinta liiankin yksilölliseksi.
Hauskinta Lyytisen Lyytisen kolumnissa on hänen opettajatuttunsa mietelmä: PISA-peruskoulu on loogisin systeemi - ainakin, jos halutaan minimiresursseilla maksimaalisia tuloksia. Tähän yhdyn täysin rinnoin, näin se on. Saksalaiset ja yhdysvaltalaiset ja muut ovat hyvin kateellisia suomalaisesta tehokkuudesta, oli kyse sitten peruskoulusta tai julkisesta terveydenhoidosta. Mutta pitää muistaa, että suomalainen tehokkuusajattelu perustuu osin säästöihin, pitää olla koko ajan varuillaan, ettei suistuta tehokkuudesta kurjistumiseen.
Julkisuudessa puhutaan paljon PISA-peruskoulusta. Toimittajille ja kaikille muille ilmoitettakoon, ettei mitään PISA-koulua ole. PISA-tutkimukset eivät ohjaa peruskoulun arkityötä millään tavalla.
Niin, ja sopii etsiä maailmalta parempi peruskoulu kuin Suomessa on.
Tekstit
Newsweekin palkkaamien asiantuntijoiden mukaan suomalaista peruskoulua parempaa systeemiä ei ole!
VastaaPoistahttp://www.newsweek.com/content/newsweek/2010/08/15/interactive-infographic-of-the-worlds-best-countries.html
Kyllä näin on!
VastaaPoistaIkävä kyllä meillä on tätä joidenkin vaikeaa uskoa, niin usein julkisuudessa jotkut vähättelevät asiaa. En väitä, että meidän järjestelmämme olisi täydellinen, aina löytyy parannettavaa.
Peruskoulun itse käyneenä olen hyvin skeptinen sen suhteen. Olin iloinen ja sosiaalinen tyttö enen sitä (90-luvulla). Siellä opein ahdistuneeksi ja yksinäiseksi ja eriytyneeksi. Opettajat olivat työhönsä leipääntyneitä ja "paremman väen" lapset tulivat ennen muita.
VastaaPoistaOmien lapsien suhteen harkitsen kotikoulun alatyyppiä jossa vanhemmat vievät lapset muiden kotikoululaisten kanssa opiskelemaan vaikka sitä matematiikkaa niistä samoista kirjoista lahjakkaan motivoituneen opettajan johdolla. Itse olin siinä täysin lahjaton ja opettaja "päästi" joskus ettei tarvinnut opettaa uudelleen. Hassua että nyt vanhempana opsikelen matematiikkaahuvikseni ja mietin mikä siinä olikin niin hankalaa nuorena.
Saksalainen mieheni ihailee suomalaisten mahdollisutta opettaa omia lapsiaan. Sitä mahdollisuutta ei Saksassa ole.