Maailman lyhyimmät koulupäivät

The Way of Beauty: Tiili Alhambrasta

Opettaja 6.3.

Tuntimäärän epätasa-arvo säilyy

Peruskoulun tuntijakoa pohtinut työryhmä sai esityksensä valmiiksi pikavauhtia. Se rakennettiin jo edellisen hallituksen aikana käynnistetyn, mutta karille ajautuneen esityksen romuja hyväksi käyttäen. Tuntijako tuunattiin kokoon tietäen, ettei muutokselle ole luvassa rahaa nimeksikään. Opetusministeri Jukka Gustafsson ilmoitti olevansa onnellinen luovasta lopputuloksesta, millä hän lienee tarkoittanut, että jos eivät muut, niin ainakin taloudelliset reunaehdot täyttyvät.

Suomessa on lähes maailman lyhyimmät koulupäivät. OECD:n vertailussa alle 14-vuotiaiden lasten oppituntien määrä on ainoastaan Virossa vähäisempi kuin Suomessa. Siitä huolimatta peruskoulun oppituntien minimimäärää ei työryhmän mielestä pidä lisätä.

Tuntimäärä on työryhmän ehdotuksen heikoin lenkki, koska se tarkoittaa, että eniten ja vähiten oppitunteja antavien kuntien välinen ero ja epätasa-arvo säilyvät ennallaan. Juuri nyt olisi ollut hyvä hetki tehdä ratkaisuja, joilla olisi kehitetty perusopetusta tasa-arvoisempaan suuntaan.

Martti Hellström on blogissaan pohtinut mitä uutta uusi tuntijako toisi tullessaan, Tuntijakoesitys ei innosta! Yhdyn Martin ajatuksiin aikalailla. Blogissa oli äänestys, jossa verrattiin uutta tuntijakoa vanhaan. Vaihtoehto komsii komsaa voitti, minäkin äänestin ko. vaihtoehtoa.

Koska muutoksia tuli niin vähän, kannattiko koko uudistusruljanssia tehdä ollenkaan? Hellström toteaa asiallisesti: Jos tuntijako uusitaan, edessä on valtava määrä opetussuunnitelmien uudistustyötä. Onko se järkevää?

Muistan hyvin edelliset opetussuunnitelmakierrokset. Opettajat ympäri maata valjastettiin opetussuunnitelmatyöhön, joka vei valtaisasti aikaa ja energiaa opettajien varsinaisesta ydintehtävästä, opetuksesta ja kasvatuksesta. Joka kunnassa ja koulussa leikittiin ja pyöriteltiin esim. matematiikan opetussuunnitelmaa, ei sen matematiikan opettaminen muuttunut mihinkään juuri missään.

Eniten esityksessä minua jurppii, ettei se kavenna koulutuksellista epätasa-arvoa.

Peruskoululaiset eri puolella Suomea saavat opetusta eri tuntimäärin, mikä sotii peruskoulun henkeä vastaan. Lapsen asuinpaikka ei saa määrätä, kuinka paljon opetusta hänelle annetaan.

Toisaalta on aivan absurdia, että Suomessa oppilailla on lähes maailman lyhyimmät työpäivät.

Olen käsittänyt, että Suomi olisi jonkinlainen sivistysmaa. Peruskoulun pitäisi antaa pohjan kansakunnan sivistykselle. Kyllä meillä on varaa siihen, että saisimme oppilaiden tuntimäärät siedettävälle kansainväliselle tasolle.

OECD-mailla kuten Chile, Kreikka, Meksiko ja Turkki on varaa antaa lapsilleen enemmän perusopetusta kuin meillä annetaan.

Nykyisillä tuntimäärillä ei ole paljoakaan liikkumavaraa. Jos jotain lisätään, on jostain vähennettävä. On aivan turha uneksia jostain uudesta oppiaineesta kuten draamasta. Mistä ne tunnit revittäisiin, matematiikasta vai äidinkielestä?

Uusi tuntijakoesitys muistuttaa vahvasti hölmöläisten matonleikkuuta.