Säästöillä ojasta allikkoon

Iltalehti 23.3.

90-luvun säästöt lisäsivät laitoshoitoa

Kouluterveydenhuoltoon 1990-luvulla tehdyt säästöt lisäsivät lasten ja nuorten psykiatrisen laitoshoidon tarvetta, toteaa tuore väitös.

Tuoreen tutkimuksen mukaan avohoidossa eniten säästäneet kunnat joutuivat satsaamaan jo 2000-luvun alkupuolella huomattavasti vertailukuntia enemmän erikoissairaanhoitoon.

Itä-Suomen yliopistossa tänään tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan vaikeahoitoisia nuoria mielenterveyspotilaita päätyi kalliiseen laitoshoitoon erityisen paljon niistä yli 30 kunnasta, jotka säästivät 1990-luvulla rajuimmin kouluterveydenhuollossa sekä perhe- ja kasvatusneuvolatoiminnassa.

Terveystieteiden maisteri Tarja Paakkonen tarkastelee lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja vuosina 1994-2008 sekä Kuopion Niuvanniemen sairaalassa tahdonvastaisesti hoidettujen nuoriso-osaston potilaiden elämänvaiheita. Vaikeahoitoisen alaikäisen laitoshoito on kallista, hoitokulut voivat nousta jopa 1,7 miljoonaan euroon 18 ikävuoteen mennessä. Tutkijan mukaan palvelujärjestelmä ei ole osannut vastata oikea-aikaisesti potilaiden tarpeisiin. Myös lastensuojelun tukitoimet ovat olleet riittämättömiä.

Terveystiedon maisteri Tarja Paakkosen väitös vahvisti sen, minkä opettajat tiesivät heti, kun 1990-luvun lama iski voimalla peruskouluun. Opettajat totesivat silloin, että lyhytnäköiset säästöt tulevat tulevaisuudessa hyvin kalliiksi. Tunne oli sama kuin pakkasella kusisi housuihin, hetken lämmittää, mutta kohta tulee kylmä.

On hyvin kummallista, että Suomen suurinta asiantuntijajoukkoa, opettajistoa, ei kuunnella.

Kaikki tietävät, että laitoshoito on kallista. Silti summa yllättää, yhden vaikeahoitoisen lapsen laitoshoitokulut voivat nousta jopa 1,7 miljoonaan euroon! Halpaa tuskin on aikuisenkaan laitoshoito.

Peruskoulu on ennaltaehkäisevää toimintaa.

Markka-aikaan Vantaan kaupunki järjesti ERY-koulutusristeilyn. Koulutukseen kutsuttiin joka koulusta rehtori ja pari opettajaa sekä kunnan kaikki erityisluokanopettajat. Päivällisen jälkeen nojailin baaritiskiin länsivantaalaisen erityisluokanopettaja Jyrkin kanssa. Jyrki pössytteli sikariaan ja totesi, että aatelkaa pojat, kun saan yhden oppilaan kuntoon, saan aikaiseksi millin säästöt. Silloin Jyrkin toteamus nauratti, mutta loppujen lopuksi Jyrki oli hyvin vaatimaton mies. Miljoona markkaa on hieman eri asia kuin 1,7 miljoonaa euroa.

Kunnat toimivat hyvin lyhytnäköisesti.

Oikein kohdennetut resurssit peruskouluun tuovat aina säästöä. Suomessa on kuntia, jotka laiminlyövät lakivelvoitteisia tehtäviään. On kuntia, jotka eivät järjestä koululaisilleen edes koululääkäritarkastuksia. Sitten ihmetellään, kun erityissairaanhoitokulut paisuvat paisumistaan. Äimänkäkenä kunnanisät tutkailevat menomylpyrää, tää sossupuoli sen kun kasvaa vaan, mitäs me  ny oikein tehrään?

Erityisopettajia, koulupsykologeja ja -kuraattoreita ei ole riittävästi. Koulunkäyntiavustajista on huutava pula. Erityisen törkeää on, kun jotkut kunnat eivät ole suunnanneet valtion luokkakokojen pienentämisiin suunnattuja rahoja oikeisiin kohteisiin.

Oppilas hukkuu helposti isoon massaan. Kun luokka on pieni, opettaja jaksaa auttaa.

Monet asiat ovat yksinkertaisia.