Koululaisen itsemurhan syy paljastui päiväkirjasta
15-vuotias Elisa tappoi itsensä vuosi sitten. Vasta myöhemmin vanhemmat löysivät päiväkirjasta koulukiusatun rankan elämäntarinan.
Vanhemmille tuli täytenä yllätyksenä, että Elisaa oli kiusattu pitkään eristämällä, haukkumalla ja pahoinpitelemällä fyysisesti. Hän oli saanut myös suoria tappouhkauksia. Tyttö ei jättänyt jälkeensä jäähyväiskirjettä, mutta päiväkirjoista löytyi kertomus jatkuvasta ja erittäin rajusta koulukiusaamisesta.
Elisa ei koskaan puhunut kiusaamisesta vanhemmilleen. Tyttären kuoleman jälkeen he päättivät, että koska eivät ehtineet auttaa omaa lastaan, he voisivat Elisan tarinan avulla yrittää auttaa toisia koulukiusattuja. Syntyi vanhempien surusta kertova blogi sekä Facebook-ryhmä, joka keräsi nopeasti tuhansia kannattajia. Myös päiväkirja päätettiin julkaista kirjana. Sen kirjoittajaksi löytyi Elisan isän vanha ystävä, kirjailija Minttu Vettenterä.
Otteita Elisan päiväkirjasta löytyy täältä, taruolento.
Olen viikonpäivät muhittanut arkaa aihetta, josta on vaikea kirjoittaa. Elisan päiväkirjaotteet ovat hyvin koskettavia ja surullisia. Elisan vanhemmat osoittivat rohkeutta julkaistessaan tyttärensä päiväkirjan.
Elisa: Ei tietty. Kuka sanois. Kuka välittäis.
Elisan vanhemmat olisivat varmasti välittäneet kunhan olisivat tienneet. Päiväkirjaotteista en saanut selvää tiesikö koulu, kuinka vakavasta kiusaamisesta oli kyse.
Kiusaajat olivat poikia. En muista kouluajoiltani tapausta, jossa pojat ryhmänä olisivat kiusanneet tyttöä. Poikien ryhmäkiusaamiset yhtä poikaa kohtaan olivat hyvinkin tyypillisiä. Mutta on erittäin outoa, kun poikaryhmä harrastaa suoraa väkivaltaa tyttöä kohtaan. Ennen pojat antoivat tytön olla. Kiusaaminen oli tyttöjen välistä, lähinnä dissaamista, kiusattu oli kuin ilmaa muille tytöille.
Minua haukuttiin joskus pituuteni takia esim. hongankolistajaksi. Haukuin takaisin, ryhmäkiusaamista en kokenut. Joskus tapeltiin. Kun laittoi vastaan, useimmat lopettivat siihen. Kaikki eivät pysty panemaan vastaan. Elisan tapauksessa vastaanpaneminen oli täysin mahdotonta, hento tyttö ei pärjää poikajoukolle, ei millään.
Mainitsin haukkumisesta jollekin opettajalle. Sain vastaukseksi, Ei haukku haavaa tee. Vakuutan, että tekee. Elisa sai vastaavassa tilanteessa vastaukseksi, Älä välitä, kyllä se kohta lopettaa. Yhtä järjetön vastaus.
Tappelun tohinassa lyönnit satuttivat minua paljon vähemmän kuin haukkumiset.
Elisan tapauksessa kiusaaminen ei jäänyt kouluun. Elisa ei päässyt kiusaajistaan irti vapaa-ajallaankaan. Kiusaaminen oli kokonaisvaltaista, perinteistä koulukiusaamista ja nettikiusaamista sekä raakaa väkivaltaa. Elisan tapaus oli niin törkeä, etteivät koulun normaalit toimet Kiva-kouluineen olisi auttaneet.
Koulussa aikuisten tehtävä on puuttua kiusaamiseen. Jos koulun toimet eivät auta, tehdään rikosilmoitus.
Kiusaamisessakin ennaltaehkäisy on tärkeää. Jo eläkkeellä oleva kollegani totesi viisaasti, että kannattaa puuttua pieniinkin asioihin. Jos niihin ei puututa, painitaan suurten asioiden kanssa. Hän totesi, Olen nipo ja olen ylpeä siitä.
Pidän melko säännöllisesti Leijona-tunteja, Lions Quest - yhdessä kasvamisen ohjelma. Tunneilla keskustellaan ja tehdään ryhmätöitä. Minulla on palikkapussi, palikoissa on oppilaiden nimet. Ryhmät tehdään arpomalla, jokaisen on tultava toimeen kaikkien kanssa.
Leijonatuntien aihepiirejä ovat:
- turvallinen luokkayhteisö ja toisen kunnioittaminen
- itsetunto ja päätöksentekotaidot
- tunnetaidot
- vuorovaikutus ja ristiriitojen ratkaisu
- terveellinen elämä
Kuin nappi silmään. Lähes kaikki koulumme opettajat ovat käyneet Lions Quest-kursseilla.
Paraikaa koulussamme on luokkien välinen käytöskilpailu. Viikon lopussa luokat saavat arviointikaavakkeen, joka käydään yhdessä läpi ja täytetään. Viikottain kolme edistyneintä luokkaa palkitaan, luokan lähtötilanne otetaan tietenkin huomioon.
Opettajan pitää olla kiusatun puolella.
Tekstit
Poikien välinen kiusaaminen on aina brutaalimpaa ja julmempaa kuin tyttöjen. Ihmetyttää vain, että kohteeksi valikoitui tyttö. Se, että kaikki päättyi traagisesti, ei yllätä. Noin kävi ruukinmatruunankin koulukaverille.
VastaaPoistaParempi tuuri sitten seuraavassa jälleensyntymässä.
poikien välinen kiusaaminen on kaikkien tutkimusten mukaan ainoastaan melkeinpä fyysistä. Eli tönimistä jne. tyttöjen välinen taas paaaaaaljon pahenpaa. Että kukahan taneli puupää edellisen viestin kirjoitti? todella erikoinen mielipide ja tunteeton sekä loukkaava elisaa kohtaan ja kaikkia muitakin.
VastaaPoistaNo toivottavasti ainakin sulla olis paremmat tunteet seuraavassa elämässä...
Ano, fyysinen väkivalta on aina pahempi asia kuin henkinen, sillä fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös henkinen komponentti ja täydellinen turvattomuus.
VastaaPoistaKumpi sinusta on pahempaa: se, että sinut dissataan täysin ja sinusta puhutaan selkäsi takana pahaa eikä oteta porukoihin, vai se että sinut hakataan färssiksi, vaatteesi ja kirjasi tärvellään, sinut väijytetään koulumatkalla ja ryöstetään ja ehkä poltetaan tupakantumpeilla?
Haukku ei tee haavaa, mutta koiran puremat kyllä.
Poikien maailma on äärimmäisen julma, brutaali ja säälimätön ja pojat ovat kuin pieniä psykopaatteja. Ei niin etteivätkö tytöt osaisi olla todellisia piruja toisilleen, mutta pojat kertakaikkiaan repivät toisensa kappaleiksi.
Henkinen väkivalta pitkäkestoisena aiheuttaa erittäin pahoja traumoja. Henkisen väkivallan pirullisuus ilmeneekin siinä, ettei sitä ole ulkopuolisen niin helppo huomata tai sen olemassaoloa todistaa. Lisäksi se rikkoo ihmisen sisältäpäin, jättäen kuitenkin vahigoittumattoman "kuoren" eli sen minkä muut ihmiset ehkä näkevät.
VastaaPoistaOmakohtaista kokemusta löytyy liiankin kanssa. Minua kiusattiin eriasteisesti koko aikani ala-asteella ja minut jätettiin aina porukoiden ulkopuolelle. Tilanne kärjistyi kuitenkin kuudennella luokalla kun edellä mainittujen asioiden lisäksi esimerkiksi tavaroitani alettii hävittää, minut lavastettiin syylliseksi erinäisiin asioihin ja henkinen väkivalta paheni erittäin voimakkaasti. Heikentynyneen itsetuntoni takia en uskaltanut tehdä vastarintaa vaan kärsin kaiken sisälläni. Vielä pahemmaksi asian teki se, että eräs kiusaajistani oli minun entinen paras kaverini, ja en ymmärtänyt äkillistä kaveruuden loppumista. Koulu ei voinut tehdä kiusaamisen lopettamiseksi mitään ja lopulta juttuun meinattiin ottaa poliisikin mukaan mutta onneksi ala-aste päättyi ja yläasteella kiusaajaporukka hajosi.
Yläasteella yritinkin paikata heikentynyttä itsetuntoani uusien ihmisten seurassa erinäisin tavoin. Nyt lukiossa olenkin alkanut ymmärtämään, että itsetuntoani eivät yläasteen tempaukset ainakaan parantaneet, vaikka ne saivatkin minut luulemaan, että sain kavereiden hyväksyntää niiden avulla. Olen ymmärtänyt, että sisältä olen aivan yhtä rikki kuin ala-asteen jälkeen, mutta olen kehittänyt muurin sisimpääni, joka estää toisen ihmisen tulemisen liian lähelle. Toisinaan tuntuu vaikealta elää tällaisen muurin kanssa.
Henkiselläkin kiusaamisella on siis pitkäaikaisia vaikutuksia elämään, vaikka olenkin pystynyt antamaan anteeksi jokaiselle kiusaajalleni.
Ano, henkinen väkivalta haavoittaa vain silloin, jos sen antaa haavoittaa. Jos ihminen on introvertti, viihtyy yksinään, on aggressiivinen ulospäin ja toteaa Pidä sä vaan v*ttu huoli omista asioistas!, silloin yleensä jätetään rauhaan. Fyysinen väkivalta sensijaan sattuu aina ja fyysisessä väkivallassa on aina mukana myös henkinen komponentti.
VastaaPoistaHenkinen väkivalta sattuu silloin, jos haluaa kuulua joukkoon, jos on ekstrovertti ja haluaa olla ystävä kaikkien kanssa. Jos "kavereihin" suhtautuu välinpitämättömästi tai torjuvasti, silloin henkisellä väkivallalla ei ole vaikutusta.
Ruukinmatruuna oli yläasteella yksinäinen - omasta halustaan. Ajattelu vaatii tilaa, ja ruukinmatruuna tykkää ajatella. Häntä ei otettu mukaan porukoihin, eikä hän olisi mennytkään vaikka olisi pyydetty. Ruukinmatruunan sosiaaliset piirit olivat muualla - harrastuksissa, urheilussa, serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa jne. Luokka- ja koulukaverit olivat ruukinmatruunalle pelkkä välttämätön riesa, jota oli pakko sietää.
Ruukinmatruuna ei ole mennyt yhteenkään peruskouluaikaiseen luokkakokoukseensa. Ainakin neljällä luokan pojalla on tätänykyä rikosrekisteri, ja peruskoulu on todellakin läpileikkaus koko yhteiskunnasta. Myös siitä pohjasakasta.
ei tähän voi tulla kommentoimaan, jos ei ole omaa kokemusta näistä KUMMASTAKIN kiusaamisen muodosta PISTE.
VastaaPoistaBlogisti ihmettelee, miten poikaryhmä voi kiusata tyttöä. Kyllä sellaista on tapahtunut ennenkin. Olin n. 40 vuotta sitten poikaporukan lähes jokapäiväisen fyysisen ja henkisen väkivallan kohde neljän vuoden ajan pienen kyläkoulun välitunneilla. Tytöt katsoivat sivusta hiljaa peloissaan. Opettaja ei välittänyt; pikkukylän sosiaaliset suhteet, näet.
VastaaPoistaKyllä ne molemmat kiusaamiset on pahoja, fyysinen ja henkinen. Ei niiden eroa voi oikein hakea, kumpi on pahempi ja kumpi ei. Molemmat satuttaa, tavalla tai toisella.
VastaaPoistaIhmisiä on erilaisia, toiset herkempiä kiusaamiselle, toiset, njaa. En jotenkin mitenkään löydä itseäni ymmärtämästä sitä miten johonkuhun ei vaikuttaisi kiusaaminen..(vielä lapseen) saati että se kertoisi normaalista hyvinvoivasta ihmisestä jos viihtyy omissa oloissaan.. Ei varmasti ole kaikki hyvin jos ei viihdy ihmisten seurassa..toisaalta voihan sekin sitten riippua ihmisestä.
VastaaPoista