keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Isi, pelaa mun kaa...
(Kuva on kertakaikkiaan viehättävä. Isä opastaa tytärtään ja on innostunut. Aina ei tarvita linnanmäkiä tai elämysmaailmoja. Yhteinen aika ja tähtitaivas riittää.)
HS-STT 15.9.
Kysely: Nuoret haluavat lisää aikaa isän kanssa
Nuorista 70 prosenttia ei saa mielestään viettää riittävästi aikaa aikuisten kanssa, ilmenee Nuorten Akatemian kyselystä.
Valtaosa vastanneista haluaisi enemmän aikaa jonkun lähipiirinsä aikuisen kanssa. Eniten lisäaikaa haluttaisiin omilta vanhemmilta ja erityisesti isältä. Vastaajat mainitsivat myös tädit ja sedät sekä isovanhemmat.
Hoplaa...viiden lapsen isänä tunnen piston sydämessäni. Niin monta kertaa on minua kysytty pelaamaan vaikkapa shakkia, ja niin monta kertaa olen keksinyt jonkin verukkeen, jotta ei tarvitsisi. Aika usein röhnin miniläppärini kanssa ja sanon vain, että myöhemmin.
Lapset kasvavat nopeasti, jossain vaiheessa he eivät enää kysy isiään tai äitejään leikkeihin mukaan.
Myöhemmin, myöhemmin...
Vanhemmuus on viitseliäisyyttä ja vastuun ottamista.
Joskus tuntuu siltä, että itsenäistämme lapsemme liian varhain. Kyllä se isän syli kelpaa vielä kymmenvuotiaallekin lapselle, jos se syli on vain saatavilla.
Nuoret ovat monelle vain välttämätön paha. On aikuisia, jotka karttavat tai pelkäävät nuoria. Nuoriin on helppo kohdentaa vihansa.
Nuoretkin ovat joidenkin lapsia, jotka kaipaavat aikuista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Asiaa!
VastaaPoistaTuon asian ja aiheen jos tajuaisivat kaikki (blogisti, minä, sinä) olisi maailma jo ihan hyvä paikka. Miehen ja vaimon paikka on pääasiassa ja melkein joka ilta kotona! Olkoon tuo sitten miten vanhanaikaista ja vapautta kahlitsevaa tahansa, mutta niin se on. Hittoon golf, tyttöjen ilta, kantabaari, jooga, miesten saunailta, himolenkkeily, viinimaistajaisilta, työpaikan tyhy-meno...niin kauan kuin lapset ovat lapsia.
VastaaPoistaItse yritän pitää siitä kiinni että kuusi iltaa viikosta olen kotona. Minulle se ei ole vaikeaa. Johtuu luonteestani ja halustani olla tapailematta liikaa ihmisiä.
Hienoa että blogmies on samoilla linjoilla. Lapsi ei tarvitse yhtä tai kahta isi-iltaa viikossa vaan paljon enemmän.
Silti kotona olon määrä ei ole ainoa kriteeri, vaan on kysymys myös läsnäolosta.
Pitäisikähän ottaa periaatteeksi pitää tietokone kolmena, neljänä iltana kiinni? Se ei olisi eristäytymistä vaan juuri päinvastaista: avautumista niille muutamalle ihmiselle joille on oikeasti tärkeä.
Kotini on linnani tiesivät jo engelsmannit.
Out
Ja huumorintajuttomille (joita ei ole): Itse asiassa minä ja blogisti olemme vara-Timo T A Mikkosia. Ja sitä paitsi, se mieshän on majuri.
"Pitäisikähän ottaa periaatteeksi pitää tietokone kolmena, neljänä iltana kiinni? Se ei olisi eristäytymistä vaan juuri päinvastaista..."
VastaaPoistaOut...
Periaatteesi on loistava, mutta täytyy myöntää, että olen koukuttunut, on pakko lukea uutisia tai sähköposteja tai blogata.
Nyt kun minulla on oiva acerin miniläppäri, ongelma on suurempi. Läppärin kanssa on mukava makoilla vaikka sohvalla.
Ensi kertaa otin koneen mukaan mökillekin. Kesät ovat ennen olleet minulle netitöntä aikaa. Onneksi mökillä netin käyttö oli kohtuullista, mutta viime kesänä MM-futis vei rutosti yhteistä oloaikaa. Veljeni kanssa ruutua tuijoteltiin, toinen kannatti Saksaa ja toinen Englantia.
En tiedä, miten oli ennen, mutta nykyvanhemmuus tuo mukanaan ikuisen huonon omatunnon. Ja se vasta kalvaa ja syö miestä.
Blogman...
VastaaPoistaNykyvanhemmuuden loukot ovat myös itse rakennettuja: ennen kun miehet oli rautaa ne oli ensin viisi vuotta sodassa ja sitten töissä, koko ajan. Silti niiden penskoista tuli mielestäni täyspäisempiä kuin viimeaikaisista. Olen toki puolueellinen(sdp), hah.
Mutta pääsääntö: isit ja äitiliinit kotiin heti sieltä kaupungilta heilumasta. Ei nyrkin ja hellan väliin, vaan isoon syliin. Minun ytimeni on ihan totta ydinperhe, iso tai pieni, maailman perusyksikkö. Jos tämä on konservatismia niin tunnustaudun mielelläni.
Minua suuresti ihmetyttää varsinkin nuoremman sukupolven ystävä-orientoituneisuus, koko ajan pitää olla kontaktia jaskaan tai jattaan, mattiin tai sannaan. Ja tämä samaan aikaan kun kotona on penskat ja oma ukko tai oma akka.
Back to the home!
Out
Out