Vesa LauronenLuin aamulla tuttuun tapaani kahvipöydässä Hesaria, aamuhesarin lukeminen on minulle suoranainen riitti ja päivän sininen hetki.
Lehteä lukiessani silmiini osui iso mainoskuva entisestä oppilaastani Vesa Laurosesta. Opetin Vesan luokkaa neljä vuotta, luokat 3-6. Luokka oli pullollaan lahjakkuuksia ja oli kiva opettaa ja tehdä oppilaiden kanssa lähes mitä vain. Kymmenisen vuotta sitten luokka kokoontui erääseen Töölöntorin reunalla olevaan italialaiseen ravintolaan. Lähes koko luokka oli koolla ja hauskaa oli, jatkoille en kehdannut mennä.
Olen aina miettinyt, miksi opettajat eivät saa järjestelmällistä palautetta oppilaistaan. Minäkin olen pitkän kasvatusketjun osanen, ketjun alkupään opettaja. Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä oppilailleni on käynyt kaikkien koulujen ja opintojen jälkeen.
Yleensä opettaja muistaa poikkeavat oppilaat niin hyvässä kuin pahassa, lahjakkaat oppilaat muistetaan ja häiriköt jäävät mieleen aina.
Vesa Laurosen muistan erittäin hyvin. Laurosen motto näyttää olevan, että "Ihmiset ovat aina etusijalla". Samanlainen poika hän oli jo pienenä, silmistä loisti oppimisen ilo ja empaattisuus. Hän otti aina huomioon muut. Ja hän osasi innostaa muita. Ilmeisesti hän käyttää samoja avuja nyt johtamisessa.
Sen muistan, että Lauronen ajatteli aina hieman eri tavalla kuin muut, esim. aineet olivat kiinnostavia, ja hän oli luova monella tasolla, voittipa hän jonkun suuren kuvataidekilpailunkin. Ja hän oli loistava keskustelija, muut kuuntelivat Laurosta mielellään ja hän osasi kuunnella muita.
Kodin tuki on menestyksen avain. Laurosen kohdalla huomasin asian, kun menimme pokkaamaan sitä kuvataidepalkintoa, Laurosen äiti oli täysillä mukana ja kannusti poikaa. Äiti oli lämpivällä tavalla ylpeä pojastaan.
Kannattaa lukea Laurosen johtamisen ajatuksia ylläolevista linkeistä, ajattelu on aivan erilaista vaikkapa Stora Enson johtamisfilosofiaan verrattuna.
Opettajille pitäisi jostain lähettää jonkinlainen kolmikymppisraportti oppilaistaan. Silloin tiedettäisiin, mikä oppilaasta on tullut, onko kasvatus ja opetus tuottanut tulosta.
Tekstit
Pitääpä muistaa käydä jututtamassa pitkästä aikaa vanhoja opettajia, kun seuraavan kerran pyörähdän kotipaikkakunnalla. Varsinkin sitä yläasteen matikanopea, joka sai minut huomaamaan, että luonnontieteet ovat maailman hienoin asia, ja myös 3.-6. luokan opettajaani, jota en ole nähnyt sitten yläasteelle siirtymisen.
VastaaPoistaSuosittelen sitä kovasti. Ilo on aina molemminpuolinen.
VastaaPoistaMikään ei opettajalle ole hauskempaa kuin nähdä, minkälainen mies tai nainen siitä pojasta tai tytöstä on tullut.
Erään poikkeuksellisen haastavan koulualueen emeritus erityisluokanopettaja ei aivan jaa näkemystäsi. Joskus on kuulemma helpompaa, kun ei kaikkea tiedä. - Vanhat oppilaat tulevat moikkaamaan, jos elämä on päässyt suorille raiteille, kertoi hän, kollega, jonka ajatuksista olen paljon ammentanut.
VastaaPoistaMukava kirjoitus. Hienoa kuulla että välität oppilaista ihmisinä ja yksilöinä.
VastaaPoistaPidin omaan englannin ja italianopettajaani Irmeli Hämäläiseen lukion jälkeen yhteyttä aina vähintään joulukortein siihen asti kun hän kuoli pari vuotta sitten. Hän hankki minulle kouluaikanani kolme lastenhoitopaikkaa suomalais-italialaisissa perheissä (kaksi oli Suomessa, kolmas Milanossa) sekä stipendin italialaiseen Perugian yliopistoon. Minusta hän oli Opettaja isolla O:lla :)