Kouluruokailu 9. - all time favourite

Raisa Cacciatoren hyvän itsetunnon huoneentaulu: 
             
Hyvä itsetunto lapselle

1. Huolehdi, että lapsen perustarpeet tyydytetään. Lapsi tarvitsee ruokaa, juomaa, puhtaita vaatteita, lämpöä, rakkautta, unta ja liikuntaa.

2. Kanna vastuu turvallisuudesta. Älä aiheuta tilanteita, joissa lapsi kokee olevansa liian yksin ja keinoton.

3. Kerro, että rakastat. Sano se ääneen. Anna huomiota ja hellyyttä.

4. Tarjoa haasteita. Ota lapsi mukaan esimerkiksi ruuanlaittoon, siivoukseen ja pihahommiin.

5. Kerro lapselle, että hän on hyvää seuraa. Kuuntele lasta ja keskustele hänen kanssaan ikätason mukaisesti, arvosta lapsen mielipidettä.

6. Huolehdi, että lapsesi tunnistaa oikean ja väärän. Lapsen pitää oppia tunnistamaan ja hyvittämään tilanne, josta toisille on tullut paha mieli. Paras seuraamus on teko, jolla lapsi korjaa aiheuttamansa vahingon ja saa itsekin loppujen lopuksi hyvän mielen tilanteen korjaamisesta.

7. Anna lapsen kokea myös pettymyksiä. Lapsen on hyvä oppia, että kaikki ei aina tapahdu hänen toiveidensa mukaisesti. Pettymyksiä täytyy oppia sietämään.

8. Huolehdi, että lapsella on ikäistään seuraa. Jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin yksi hyvä ystävä.

9. Tarjoa kosketusta, rentoutumista ja onnistumisen kokemuksia. Anna lapsen täyttyä tyytyväisyydestä elämään ja itseensä.

Lähde:

Raisa Cacciatore ym: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. Wsoy.

Loppujen lopuksi monet asiat ovat yksinkertaisia. Cacciatoren huoneentaulu on kuin rautalankamalli, jolla luulisi joka vanhemman pärjäävän. Cacciatoren teesit pohjautuvat perinteiseen lastenkasvatukseen.

Ensimmäinen porras, perustarpeiden tyydyttäminen, on kaiken lähtökohta.

Cacciatoren teesit sivuavat myös koulukasvatusta. Kouluissa painitaan kohtien kuusi ja seitsemän kanssa. Aivan kaikki lapset eivät vielä kouluun tullessaan ymmärrä oikean ja väärän eroa. Pettymysten sietokykyvyn erot ovat suuria.

Koulussa lasten on tultava toimeen kaikkien kanssa. Opitaan elämään yhdessä.

Nykymaailman "mä ja mun" -ajattelu heijastuu väkisin kouluun. Mielestäni kohtien kuusi ja seitsemän ongelmat ovat lisääntyneet.

Kaikki lapset eivät siedä pettymyksiä tai häviötä. Voi olla, että kotona lapsen on annettu aina voittaa esim. lautapelit. Monet lapset treenaavat joukkuelajeja. Onko joukkuelajeihin pesiytynyt amerikkalainen häviämisen vihaamisen ajattelu?

Vantaalla on järjestetty pitkään hienoja koulujen välisiä sarjoja eri palloilulajeissa. Oma kouluni on osallistunut niihin hyvin aktiivisesti.

Aivan viime vuosina on ilmennyt ongelmia mm. ottelujen jälkeisissä kättely- ja mitalienjakotapahtumissa. Kättelyjonossa voidaan vaikka sylkeä omaan käteen ennen kättelyä tai kätellessä lyödä toista vatsaan. On oppilaita, joille ei kelpaa kuin "kultamitali". Hopea- tai pronssimitali voi saada kyytiä, vaikka esim. Vantaan alakoulujen jalkapallosarjaan voi osallistua miltei 30 joukkuetta.

Pelitilanteissa voiton tavoittelu voi mennä liian pitkälle. Futiksessa ja koriksessa otetaan toista pelaajaa liian lujaa. Salibandymatseissa voidaan hutkia toisia mailoilla.

Joillakin oppilailla vaihdossa oleminen on erittäin vaikeaa. Ei jakseta odottaa omaa vuoroa.

Spagetti jauhelihakastikkeessa

Tänään tarjottiin lähes kaikkien lasten herkkua. Voi olla, että spagetti jauhelihakastikkeessa on kaikkien aikojen kouluruokien suosikki numero yksi.

Spagetin kanssa tarjottiin porkkanaraastetta, josta lapset myös pitävät. Jotkut lapset voivat tunkea raastetta lautasensa pullolleen.