Lahjakkaiden vanhempien lahjakkaat lapset

jessicambabyblog.blogspot.com

HS - STT 1.9.

Lahjakkaat jäävät vähälle huomiolle koulussa

Lahjakkaita oppilaita ei asiantuntijoiden mukaan tueta kouluissa tarpeeksi. Lahjakkaat oppilaat voivat turhautua ja siksi alisuoriutua koulussa, jos koulunkäynti on heille liian helppoa.

"Kouluissa osataan hyvin ottaa heikompien tarpeet huomioon, mutta Suomessa on yhä vallalla ajattelutapa, että hyvät pärjäävät ilman erityistukea. Niin he usein pärjäävätkin, mutta eivät kyllä kehity niin hyvin kuin voisivat", harmittelee opetusneuvos Pirjo Sinko Opetushallituksesta.

Helsingin yliopiston professori Kirsi Tirri kaipaa Suomeen erilaisia kokeiluja, joilla lahjakkaita oppilaita voitaisiin tukea.

"Suomessa tarvitaan lisää suvaitsevaisuutta siihen, että lahjakkaiden tarpeisiin voidaan vastata eri tavoin. Miksei se voisi tarkoittaa omia luokkia tai jopa kouluja", kysyy Tirri.

Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) mukaan opettajien aika ei riitä oppilaiden henkilökohtaiseen ohjaukseen suurissa ryhmissä. OAJ tyrmää ajatuksen lahjakkaiden omista kouluista ja vaatii lisää opettajia perusopetukseen.

Suomesta löytyy lahjakkaiden kouluja vaikka millä mitalla, on Sykkiä, Mäkelänrinnettä, Kuvataidelukiota, Sibeliuslukiota, Kalion lukiota...muualtakin kuin Helsingistä löytyy lahjakkaiden kouluja...Kuinka monta erikoiskoulua lahjakkaille pitäisi perustaa lisää?

Ilmeisesti professori Tirri kaipaa Suomeen aikaista valikoitumista amerikanmalliin, lapset eriytetään jo lastentarhaiässä eri koreihin. Mun lapsi kuuluu A-koriin, sun lapsi C-koriin...

Liian varhainen eriytyminen lahjakkuuden mukaan tekee lahjakkaistakin lapsista "putkiaivoja, yhden aatteen ihmisiä", mikä on yhteiskunnan kannalta hyvin vaarallista. Johtajat usein seuloutuvat lahjakkaista ihmisistä, on vaarallista, jos johtajat eivät näe metsää puilta. Päätöksenteko vaatii horisontaalista tietoa monelta alalta.

Loppujen lopuksi todella lahjakkaita ihmisiä on todella vähän. Väitän, että nykyinen erikoiskoulujen määrä Suomen kokoisessa maassa on riittävä. Yhdysvalloissa on helppo kaivaa 250 miljoonan ihmismassasta erikoislahjakkuuksia aivan eri määriä Harwardeihin ja Princetoneihin.

Pienen koululaisen "ylihyppyyttäminen" on turmiollista.

Ihminen on kokonaisuus. Kaikille kuuluu äidinkielet ja matematiikat, historiat ja biologiat, taito- ja taideaineet...

Liian varhainen keskittyminen tekee ihmisestä torson.

Puhutaan oppenheimerilmiöstä. Lahjakas Oppenheimer uppoutui syvälle ydinaseen kehittelyssä. Vasta, kun Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettiin pari kärventävää ydinpommia, hän tajusi, "hei, minun pikkupommini voivat jopa tappaa ihmisiä".

Moni isä tai äiti voi ajatella, että minun pilttini se osaa lukea paukuttaa niin hienosti, että hänet voisi aivan hyvin siirtää suoraan toiselle luokalle. Ei tajuta ihmiseksi kasvamisen olemusta.

Kuinka monta satua tai uskonnontuntia ylihyppyyttämällä lapsi jää paitsi?

Otetan esimerkiksi vaikka liikunta. Oppilas on ylihyppyytetty kouluun kuusivuotiaana. Kaikki taidot ja fyysiset ominaisuudet ovat kuusivuotiaan tasolla. Olen joskus joutunut kantamaan oppilasta jäältä pois, kun hän ei kykene itse sieltä pois tulemaan.

Kaikille maikoille tuttuja ovat tunneilla nukkuvat pikkuoppilaat, jotka on tungettu kouluun liian aikaisin vanhempien harkintakyvyn petettyä.

Sopiva lahjakkuuden seulontaikä on lukioikä. Silloin ihminen on valmis käyttämään omaa harkintaa.

Professori Tirri ja kumppanit eivät ole ottaneet huomioon, että elämää on peruskoulun ulkopuolellakin. Suomessa on aivan loistava musiikki- ja kuvataidekouluverkko. Mikä muu maa on tuottanut asukasmäärään suhteutettuna yhtä suuria määriä huippukapellimestareita tai oopperalaulajia?

Olen blogissani aikaisemmin todennut, että "pyhällä hengelläkö" suomalaiset ovat luoneet koneet ja nokiat ja vaisalat? 

"Kouluissa osataan hyvin ottaa heikompien tarpeet huomioon, mutta Suomessa on yhä vallalla ajattelutapa, että hyvät pärjäävät ilman erityistukea."

Ylläoleva Pirjo Sinkon lausunto ei ole tästä maailmasta, hellan-lettas-sentään. Luulisi opetusneuvoksen tajuavan missä todellisuudessa kunnat koulutointaan rahoittavat.

Opettajat taistelevat tuki- ja jakotunneista, kumeista ja kynänpätkistä. Suomalaiset opettajat opettaisivat ja eriyttäisivät vaikka aidanseipäitä, jos resurssit olisivat kohdallaan. Ammattitaitoa on.

Karu esimerkki omasta koulustani:

Oppilasmäärä laski kesän aikana yllättävästi, melkein kahden luokallisen verran. Jakotunteja jouduttiin vähentämään, viime lukuvuonna ekoilla luokilla oli neljä jakotuntia per luokka, nyt enää yksi. Muille luokka-asteille jäi myös enää yksi jakotunti per luokka.

Onneksi luokkien koot koulussa ovat pieniä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pistää pari opettajaa pihalle ja tehdä parille luokkasteelle isoja luokkia. Siitähän riemu olisi revennyt.

Vai oikein ajattelutapa? Huh, huh...

Ja professori Tirrille on todettava, että kyse on jostain aivan muusta kuin suvaitsevaisuudesta.

Tervetuloa todellisuuteen.