Kadonneen tasa-arvon metsästys

HS 1.9.

Opetusministeri huolissaan: Koulutus periytyy vahvasti

Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) mukaan suomalaisessa koulutuksessa ei toteudu tasa-arvo.

Hän perustelee näkemystään muun muassa sillä, että koulutus periytyy vahvasti. Yliopistoihin pääsee 60 prosenttia yliopistossa koulutettujen vanhempien lapsista, mutta vain 15 prosenttia muista lapsista.

Gustafsson muistuttaa myös, että heikoimmissa suomalaiskouluissa oppilaat jäävät jälkeen noin 2,5 kouluvuotta verrattuna niihin kouluihin, jotka menestyvät parhaiten.

"Ylimpien sosioekonomisten ryhmien lapset ovat puolestaan noin puolitoista vuotta edellä alimpien sosioekonomisten ryhmien lapsia."

Gustafssonin mukaan hallitus pyrkii lisäämään koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa.

"Hallitus aikoo vähentää koulutuksen periytyvyyttä, kaventaa sukupuolten välistä eroa koulusaavutuksissa ja estää peruskoulujen eriytymisen", luetteli Gustafsson puheessaan Tampereen yliopiston lukuvuoden avajaisissa torstaina.


Aika kova on tavoite hallituksella, vähentää koulutuksen periytyvyyttä. Koulutuksen periytyvyydellä on selvä yhteys ihmisen geneettiseen perimään.

Kasvatusalan ihmiset ovat lähes poikkeuksetta kasvatusoptimisteja. Niin pitääkin olla.

En ole kasvatustieteilijä, mutta opiskellessani yksi mieleenpainuvimmista kurssikirjoista oli herran Eysenck kirjoittama. Kaivelin kirjahyllyäni löytääkseni ko. teoksen, mutta en löytänyt. En muista enää kirjan nimeä.

Eysenckin kirjan idea oli siinä, että oppimistuloksiin vaikuttaa ihmisen perimä oikeastaan enemmän kuin mikään muu. Gustaffsonin tavoite vähentää koulutuksen periytyvyyttä on siitä huolimatta ylevä, vaikka todennäköisesti niistä lääkärin lapsista tulee herkemmin lääkäreitä kuin muista.

Suurin uhka koulutukselliselle tasa-arvolle on kasvavat alueelliset erot. Voidaan syystä puhua alueellisesta koulutuksellisesta epätasa-arvosta.

Suomen kuntatalous voi erittäin huonosti. Kunnat kustantavat peruskoulutuksen.

Perussyy kuntatalouden heikkoon tilaan on tasaverotukseen siirtyminen. Nytkin, ennen kuin tupo-neuvottelut ovat edes alkaneet, ehdotellaan, että valtionverotuksessa tullaan apuun. Se merkitsee sitä, että valtio tuloveroaan alentamalla osallistuu yritysten palkanmaksuun.

Kun valtionvero alenee, äyripohjainen kunnallisvero nousee.

Kunnallisvero, kuten välilliset verot, on tasaveron luonteinen. Kunnallisveroa ei voida nostaa ylettömiin poliittisten paineiden takia. Jotkut kunnat kiristävät vyötään nälkäkuoleman partaalle.

Alueellista koulutuksellista tasa-arvoa voidaan parantaa, kun siirrytään piirun verran tasaveroluonteisesta kunnallisverosta takaisin valtionverotuksen suuntaan. Silloin valtio voi ohjata rahojaan tasaavasti kunnille.

Nyt lapset eivät ole tasa-arvoisia, koska asuinpaikka ratkaisee koulutuksen laadun. Näin ei voi olla.

Tietyt piirit huutavat hullunlailla, että valtionveroa on alennettava tupo tupolta, hallitus hallitukselta. Samat piirit herkästi puhuvat yksityistämisen puolesta niin koulutuksen kuin terveydenhoidonkin osalta. Sellainen tie on epätasa-arvon tie.

Silloin hyvintoimeentulevat ihmiset jylläävät - vrt. yksityiskoulut ja työnantajien kustantamat yksityislääkärit. Köyhä kolmannes kansanosa jää nuolemaan näppejään. Heidän lapsensa sullotaan rapautuviin julkisiin kouluihin.

On pohjoismaisen yhteiskuntamallin puolustuksen aika.

Olen pohtinut peruskoulutuksen rahoitusta aika paljon. Kohta olemme umpikujassa.

Yksi ratkaisu koulutuksellisen tasa-arvon suhteen voisi olla, että siirryttäisiin valtion rahoittamaan peruskoulutukseen.

Läheskään kaikilla kunnilla ei ole kykyä rahoittaa kunnollista peruskoulutusta. Vähennettäisiin kunnallisveroa ja nostettaisiin valtionverotusta.

Valtion kustantamalla peruskoulutuksella on muitakin tehohyötyjä. Ajatellaanpa vaikka opetussuunnitelmia tai oppilasarviointia. Kaikissa Suomen kunnissa suhteellisen lyhyin väliajoin kaikki Suomen maikat valjastetaan tekemään koulukohtaisia tai kunnallisia opetussuunnitelmia. Sama koskee oppilasarviointia. Valtaisaa tehotonta tyhjäkäyntiä! Samoja asioita pyöritellään ympäri Suomea valtaisalla joukolla. Tyhjäkäynti on pois opettajien perustehtävästä, lapsien opettamisesta ja kasvattamisesta.

Valtiollisessa mallissa opetus- ja muut suunnitelmat voitaisiin hoitaa keskitetysti, mikä vähentäisi tätä ylenmääräsitä kunnallista byrokratiaa, mikä nyt on vallalla. Pitää ottaa huomioon myös, että joka pikkukunnalla ei ole edes henkisiä resursseja kaikenmaailman massiivisten opetussuunnitelmien rustaamiseen.

Valtio voisi säästää valtaisasti opetusalan resursseja miettimällä opetusmateriaaleja uudella tavalla. Nyt jokainenn pikkupulju tunkee markkinoille surkeita huonosti mietittyjä opetusmateriaaleja. Keskitetyillä toimilla saataisiin oppimateriaalisäästöjä ja pitkäjänteisyyttä oppimateriaalien suunnitteluun ja kustantamiseen.

Kuvitellaanpa tietotekniikkaa, joka kunnassa leikitään eri ohjelmilla ja tietokonevarustus kouluissa on erilainen. Melkoista epätasa-arvoa! Valtio voisi päättää, että siirryttäisiin ilmaiseen Linuxiin ja Linux-pohjaisiin materiaaleihin ja alettaisiin käyttää ilmaista pilviteknologiaa. Voitaisiin jopa kehittää edullinen ja kestävä ja telakoituva kotimainen kannettava koulutietokone. ATK-luokkapohjaisen opetuksen aika alkaa olla ohi, joka luokasta pitäisi saada "tietokoneluokka".

Kuntien kouluvirastot lopetettaisiin, siirryttäisiin puhtaisiin koulukohtaisiin budjetteihin. Koulujen rehtorit ja apulaisrehtorit ja johtoryhmät saisivat pyörittää koulua järkevästi. Kun säästettäisiin tai toimittaisiin järkevästi, säästetty raha säilyisi koulun budjetissa ilman kalenterivuosisudenkuoppaa eikä raha siirtyisi takaisin pohjattomaan kuntatalouteen.