Erityisopetus ojasta allikkoon?

Hesarin paperiversiosta:

HS 10.9.

Vantaa haluaa siirtää lapset erityisryhmistä lähikouluihin

Erityistä tukea tarvitsevat lapset halutaan siirtään Vantaalla erityisryhmistä omiin lähikouluihinsa. Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä.

"Jos lapsella on vaikkapa kielellisiä vaikeuksia, hän voi silti hyvin olla esimerkiksi liikunta- ja musiikkitinneille isossa ryhmässä. Tätä yhteistyötä haemme lisää.", sanoo Vantaan kaupungin perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Kalon mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, sillä mistään ei leikata. Olemassa olevat voimavarat jaetaan uudestaan ja tarkoitus on siirtää noin kolme neljäsosaa erityisopetuksesta lähikouluihin. Uudistus ei koske kaikkein  vaativimpia opetusryhmiä, kuten polikliinisia luokkia.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Vantaan perusopetusta uudistetaan lähikouluperiaatetta vahvistamalla

Enkeliporsaan aikaisempia kirjoituksia aiheesta:

Keskustelutilaisuus erityisopetuksesta

Henna Virkkunen - haloo! 

Jätetäänkö pienet erityisoppilaat heitteille?

Suunnitelmaa on valmisteltu perinpohjaisesti, oletan, että ehdotus menee läpi.

Asia tulee varmasti herättämään paljon keskustelua perheissä, kouluissa ja julkisuudessa. Olen ollut Vantaalla töissä yli 30 vuotta, mielenkiintoista on, että halumme aina olla uudistusten kärjessä. Kärjille tuppaa tulemaan virheitä, joista muut "perässähiihtäjät" ottavat opikseen.

Olen seurannut koulutuspolitiikka niin pitkään, että sana uudistus saa niskavillani aina pystyyn.

Ilkka Kalonkaan mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, mutta "työelämän uudistuksissa" lähes aina kyse on säästöistä. Sanaa uudistus käytään härskisti sellaisissakin yhteyksissä, kun tehdään selvää takapakkia, vrt. teollisuus ja yksityinen sektori.

Ei ole olemassa tyyppierityisoppilasta kuten ei ole olemassa tyyppi-ihmistäkään, kaikki ihmiset ovat erilaisia. Koulussamme on ollut muutamia erityisluokkia. Olemme kokeilleet erityisoppilaiden integrointia esim. liikuntaan, kokemukset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Olemme joskus joutuneet "hyllyttämään" erityisoppilaita liikunnasta käytöshäiriöiden takia, ko. oppilaat ovat olleet vaarallisia muille oppiaille eikä liikunnanopetuksesta ole tullut mitään. Entisiä ns. tarkkiksia ei enää ole.

Osa erityisoppilaista on sopeutunut isomman ryhmän liikunnanopetukseen mainiosti ja heille on ollut siitä hyötyä.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Jos erityisluokkakeskittymät puretaan, voidaan noin 150 ryhmän erityisluokanopettajaa ja 100 laaja-alaisia erityisopettajia vastaava resurssi jakaa kaikkien koulujen käytettäväksi. Täten jokainen koulu saisi eritysopettajan kutakin 80 oppilasta kohden. Tällä hetkellä kouluissa on 1 laaja-alainen erityisopettaja 250 oppilasta kohden.

Uudistus jakaisi tuen resurssit siten, että lähikoululla on mahdollisuus saada lisäopettajia siten, että tuki voidaan järjestää omalla lähikoululla. Erityisluokkien määrän koulu päättäisi itse annettujen resurssien ja oppilasrakenteen pohjalta.
(Vantaan kaupungin sivuilta)

Omassa koulussani on nelisensataa oppilasta, saisimme viisi erityisopettajaa lisää, mikä ei tee kesää. Luokkia on parisenkymmentä, lisäksi meillä on kolme erityisluokkaa. Koulussamme on vain kolme koulunkäyntiavustajaa.

Resurssit eivät riitä.

Jotta opetus olisi asiallista, jokaiseen luokkaan, johon sijoitetaan erityisoppilaita, pitäisi sijoittaa myös yksi erityisopettaja. Laskelmieni mukaan meille nyt tulisi viisi erityisopettajaa lisää kolmen entisen lisäksi, yhteensä meillä olisi kahdeksan erityisopettajaa. Tämä tarkoittaa noin 12 erityisopettajan vajetta, mikäli jokaiseen tavalliseen luokkaan hajasijoitettaisiin erityisoppilaita.

Laaja-alaisia erityisopettajia, joita koulussamme on kaksi, ei voida laskea tähän resurssiin mukaan, koska heillä on aivan riittävästi töitä ns. tavallisten oppilaiden oppimisongelmien kanssa. Harva tietää, että esim. korjaava puheopetus on kouluissa ajettu alas.

Kuinka on koulunkäyntiavustajien laita? Moni erityisoppilas tarvitsee oman avustajan. Tällä hetkelläkin tavallisissa luokissa on avustamista tarvitsevia erityisoppilaita, koulunkäyntiavustajista on huutava pula. Joka luokkaan pitäisi palkata yksi koulunkäyntiavustaja.

Tavoitteena on, että kaikille oppilaille, myös lahjakkaille, voitaisiin antaa enemmän oman taitotasonsa mukaista opetusta. Oppilasta ei tarvitse siirtää tuen saamiseksi toiseen kouluun, koska omalla lähikoululla on jatkossa resursseja ottaa oppilaan erityisiä tuen tarpeita huomioon. (Vabntaan kaupungin sivuilta)

Lahjakkaiden opetukselle lisätukea? Tämä vaatisi taas lisäresursseja. On aivan selvää, kun luokissa on erityisoppilaita, tuen pääpaino kohdistuu heihin.

Vai onko ajatuksena luoda kouluihin oppiainekohtaisia tasoryhmiä, joista peruskoulun alkuvaiheessa saatiin erittäin huonoja kokemuksia?

Kun erityisoppilaita aletaan urakalla tavallisiin luokkiin ripotella, suunnittelun määrä lisääntyy räjähdyksenomaisesti.

Luokanopettajien ja erityisopettajien pitää tehdä saumatonta yhteistyötä, mikä ei aivan "pyhällä hengellä" onnistu. Suunnittelu vaatii aina aikaa ja aika maksaa.

Jotta kaikki hyöty opetuksesta saadaan irti, pitää tehdä yhteistyötä erityisoppilaan vanhempien kanssa. Henkilökohtaisia oppimisen ja kasvun suunnitelmia pitää tehdä yhdessä ja päivittää niitä.

Mistä löydämme ajan suunnitteluun?

Jo nyt luokanopettajien päivät ovat pitkiä. Oppituntien aikana ei voi suunnitella, vaan työ jää tehtäväksi koulupäivän jälkeisille tunneille. Viime vuosina opettajienkokousten määrä ja käsiteltävien asioiden määrä ovat lisääntyneet rajusti. Ei ole mitenkään poikkeavaa, että perinteisten opettajienkokouksiin kuluu parisen tuntia per viikko. Samaan aikaan opettajia kehotetaan luokka-astekohtaiseen suunnitteluun.

Tiedän, että peruskoulujemme opettajisto on korkeasti koulutettua, motivoitunutta ja tunnollista. Mutta jossain vaiheessa kamelinselkä taittuu, ja osa opettajista uupuu. Tiedän pari erityisopettajaa, jotka väsyivät jatkuvaan palaveeraamiseen, mikä vei voimia varsinaiselta opetustehtävältä. He uupuivat ja joutuivat lopettamaan työt ennen aikojaan.

Ovatko kunnat työnantajina valmiita maksamaan lisäpalkkaa, kun opettajien työmäärää kasvaa?

Suunnittelussa ei ole otettu huomioon koulujen tiloja. Kouluissa ei ole riittävästi pienryhmäopetustiloja. Kun kouluumme alueellisesti keskitettiin erityisluokkia, joita parhaimmillaan oli viisi, nyt kolme, kaikki erikoisluokat pantiin tavalliseen luokkakäyttöön. Meillä ei ole enää kirjastoa, kuvataide-, musiikki- tai englannin luokkaa. Oppilaat joutuvat piirtämään tai maalaamaan luokan lattialla, musiikinmaikat väsyvät soittimien rahtaamiseen ympäri koulua.

Nykykoulurakennuksia ei ole suunniteltu pienryhmäopetukseen. Isoihin kouluihin tullaan varmasti tekemään muutamia erityisluokkia myös tulevaisuudessa. Kouluja tullaan saneeraamaan ja uusi tiloja tullaan rakentamaan, mikä tulee kalliiksi.

Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä. (Ilkka Kalo)

Onko erityisoppilaan hyppyyttäminen järkevää? Lapset tarvitsevat ympärilleen tutun ja turvallisen tilan, erityisoppilaalle oman opettajan merkitys on suuri. Erityisoppilas hukkuu helposti suureen ryhmään.

Luokanopettajille sälytetään kovasti uusia tehtäviä. Esim. kouluihin ei enää palkata englanninopettajia eläkkeelle lähtevien tilalle. Tulevaisuudessa alakouluissa englantia opettavat luokanopettajat. Näyttää siltä, että meihin luotetaan sokeasti.

Liikumme nyt vaarallisilla ja arvaattomilla vesillä. Melkoista riskinottoa.