lauantai 10. syyskuuta 2011

Erityisopetus ojasta allikkoon?

Hesarin paperiversiosta:

HS 10.9.

Vantaa haluaa siirtää lapset erityisryhmistä lähikouluihin

Erityistä tukea tarvitsevat lapset halutaan siirtään Vantaalla erityisryhmistä omiin lähikouluihinsa. Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä.

"Jos lapsella on vaikkapa kielellisiä vaikeuksia, hän voi silti hyvin olla esimerkiksi liikunta- ja musiikkitinneille isossa ryhmässä. Tätä yhteistyötä haemme lisää.", sanoo Vantaan kaupungin perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Kalon mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, sillä mistään ei leikata. Olemassa olevat voimavarat jaetaan uudestaan ja tarkoitus on siirtää noin kolme neljäsosaa erityisopetuksesta lähikouluihin. Uudistus ei koske kaikkein  vaativimpia opetusryhmiä, kuten polikliinisia luokkia.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Vantaan perusopetusta uudistetaan lähikouluperiaatetta vahvistamalla

Enkeliporsaan aikaisempia kirjoituksia aiheesta:

Keskustelutilaisuus erityisopetuksesta

Henna Virkkunen - haloo! 

Jätetäänkö pienet erityisoppilaat heitteille?

Suunnitelmaa on valmisteltu perinpohjaisesti, oletan, että ehdotus menee läpi.

Asia tulee varmasti herättämään paljon keskustelua perheissä, kouluissa ja julkisuudessa. Olen ollut Vantaalla töissä yli 30 vuotta, mielenkiintoista on, että halumme aina olla uudistusten kärjessä. Kärjille tuppaa tulemaan virheitä, joista muut "perässähiihtäjät" ottavat opikseen.

Olen seurannut koulutuspolitiikka niin pitkään, että sana uudistus saa niskavillani aina pystyyn.

Ilkka Kalonkaan mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, mutta "työelämän uudistuksissa" lähes aina kyse on säästöistä. Sanaa uudistus käytään härskisti sellaisissakin yhteyksissä, kun tehdään selvää takapakkia, vrt. teollisuus ja yksityinen sektori.

Ei ole olemassa tyyppierityisoppilasta kuten ei ole olemassa tyyppi-ihmistäkään, kaikki ihmiset ovat erilaisia. Koulussamme on ollut muutamia erityisluokkia. Olemme kokeilleet erityisoppilaiden integrointia esim. liikuntaan, kokemukset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Olemme joskus joutuneet "hyllyttämään" erityisoppilaita liikunnasta käytöshäiriöiden takia, ko. oppilaat ovat olleet vaarallisia muille oppiaille eikä liikunnanopetuksesta ole tullut mitään. Entisiä ns. tarkkiksia ei enää ole.

Osa erityisoppilaista on sopeutunut isomman ryhmän liikunnanopetukseen mainiosti ja heille on ollut siitä hyötyä.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Jos erityisluokkakeskittymät puretaan, voidaan noin 150 ryhmän erityisluokanopettajaa ja 100 laaja-alaisia erityisopettajia vastaava resurssi jakaa kaikkien koulujen käytettäväksi. Täten jokainen koulu saisi eritysopettajan kutakin 80 oppilasta kohden. Tällä hetkellä kouluissa on 1 laaja-alainen erityisopettaja 250 oppilasta kohden.

Uudistus jakaisi tuen resurssit siten, että lähikoululla on mahdollisuus saada lisäopettajia siten, että tuki voidaan järjestää omalla lähikoululla. Erityisluokkien määrän koulu päättäisi itse annettujen resurssien ja oppilasrakenteen pohjalta.
(Vantaan kaupungin sivuilta)

Omassa koulussani on nelisensataa oppilasta, saisimme viisi erityisopettajaa lisää, mikä ei tee kesää. Luokkia on parisenkymmentä, lisäksi meillä on kolme erityisluokkaa. Koulussamme on vain kolme koulunkäyntiavustajaa.

Resurssit eivät riitä.

Jotta opetus olisi asiallista, jokaiseen luokkaan, johon sijoitetaan erityisoppilaita, pitäisi sijoittaa myös yksi erityisopettaja. Laskelmieni mukaan meille nyt tulisi viisi erityisopettajaa lisää kolmen entisen lisäksi, yhteensä meillä olisi kahdeksan erityisopettajaa. Tämä tarkoittaa noin 12 erityisopettajan vajetta, mikäli jokaiseen tavalliseen luokkaan hajasijoitettaisiin erityisoppilaita.

Laaja-alaisia erityisopettajia, joita koulussamme on kaksi, ei voida laskea tähän resurssiin mukaan, koska heillä on aivan riittävästi töitä ns. tavallisten oppilaiden oppimisongelmien kanssa. Harva tietää, että esim. korjaava puheopetus on kouluissa ajettu alas.

Kuinka on koulunkäyntiavustajien laita? Moni erityisoppilas tarvitsee oman avustajan. Tällä hetkelläkin tavallisissa luokissa on avustamista tarvitsevia erityisoppilaita, koulunkäyntiavustajista on huutava pula. Joka luokkaan pitäisi palkata yksi koulunkäyntiavustaja.

Tavoitteena on, että kaikille oppilaille, myös lahjakkaille, voitaisiin antaa enemmän oman taitotasonsa mukaista opetusta. Oppilasta ei tarvitse siirtää tuen saamiseksi toiseen kouluun, koska omalla lähikoululla on jatkossa resursseja ottaa oppilaan erityisiä tuen tarpeita huomioon. (Vabntaan kaupungin sivuilta)

Lahjakkaiden opetukselle lisätukea? Tämä vaatisi taas lisäresursseja. On aivan selvää, kun luokissa on erityisoppilaita, tuen pääpaino kohdistuu heihin.

Vai onko ajatuksena luoda kouluihin oppiainekohtaisia tasoryhmiä, joista peruskoulun alkuvaiheessa saatiin erittäin huonoja kokemuksia?

Kun erityisoppilaita aletaan urakalla tavallisiin luokkiin ripotella, suunnittelun määrä lisääntyy räjähdyksenomaisesti.

Luokanopettajien ja erityisopettajien pitää tehdä saumatonta yhteistyötä, mikä ei aivan "pyhällä hengellä" onnistu. Suunnittelu vaatii aina aikaa ja aika maksaa.

Jotta kaikki hyöty opetuksesta saadaan irti, pitää tehdä yhteistyötä erityisoppilaan vanhempien kanssa. Henkilökohtaisia oppimisen ja kasvun suunnitelmia pitää tehdä yhdessä ja päivittää niitä.

Mistä löydämme ajan suunnitteluun?

Jo nyt luokanopettajien päivät ovat pitkiä. Oppituntien aikana ei voi suunnitella, vaan työ jää tehtäväksi koulupäivän jälkeisille tunneille. Viime vuosina opettajienkokousten määrä ja käsiteltävien asioiden määrä ovat lisääntyneet rajusti. Ei ole mitenkään poikkeavaa, että perinteisten opettajienkokouksiin kuluu parisen tuntia per viikko. Samaan aikaan opettajia kehotetaan luokka-astekohtaiseen suunnitteluun.

Tiedän, että peruskoulujemme opettajisto on korkeasti koulutettua, motivoitunutta ja tunnollista. Mutta jossain vaiheessa kamelinselkä taittuu, ja osa opettajista uupuu. Tiedän pari erityisopettajaa, jotka väsyivät jatkuvaan palaveeraamiseen, mikä vei voimia varsinaiselta opetustehtävältä. He uupuivat ja joutuivat lopettamaan työt ennen aikojaan.

Ovatko kunnat työnantajina valmiita maksamaan lisäpalkkaa, kun opettajien työmäärää kasvaa?

Suunnittelussa ei ole otettu huomioon koulujen tiloja. Kouluissa ei ole riittävästi pienryhmäopetustiloja. Kun kouluumme alueellisesti keskitettiin erityisluokkia, joita parhaimmillaan oli viisi, nyt kolme, kaikki erikoisluokat pantiin tavalliseen luokkakäyttöön. Meillä ei ole enää kirjastoa, kuvataide-, musiikki- tai englannin luokkaa. Oppilaat joutuvat piirtämään tai maalaamaan luokan lattialla, musiikinmaikat väsyvät soittimien rahtaamiseen ympäri koulua.

Nykykoulurakennuksia ei ole suunniteltu pienryhmäopetukseen. Isoihin kouluihin tullaan varmasti tekemään muutamia erityisluokkia myös tulevaisuudessa. Kouluja tullaan saneeraamaan ja uusi tiloja tullaan rakentamaan, mikä tulee kalliiksi.

Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä. (Ilkka Kalo)

Onko erityisoppilaan hyppyyttäminen järkevää? Lapset tarvitsevat ympärilleen tutun ja turvallisen tilan, erityisoppilaalle oman opettajan merkitys on suuri. Erityisoppilas hukkuu helposti suureen ryhmään.

Luokanopettajille sälytetään kovasti uusia tehtäviä. Esim. kouluihin ei enää palkata englanninopettajia eläkkeelle lähtevien tilalle. Tulevaisuudessa alakouluissa englantia opettavat luokanopettajat. Näyttää siltä, että meihin luotetaan sokeasti.

Liikumme nyt vaarallisilla ja arvaattomilla vesillä. Melkoista riskinottoa.

12 kommenttia:

  1. http://uutisvirta.fi/uutiset/2841017-vantaa-on-aikeissa-lopettaa-yli-sata-erityisluokkaa?show=1

    MTV:n juttu aiheesta, myös uutisklippi.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa vähän siltä, että kaikkien opettajien pitäisi opiskella erityisopettajiksi?

    Huoli erityislahjakkaista on minusta jotenkin absurdi. Voikohan ihan tavallisesti lahjakas opettaja edes opettaa erityislahjakasta lasta, ehkä heille pitäisi valmistaa omat erityislahjakkaat opettajat?

    VastaaPoista
  3. Eiköhän nyt vähän liiotella. Eivät "erityisoppilaat" niin suurta tukea kaikessa tarvitse. Resurssien hajauttamisella JOKAINEN oppilas saa tukea silloin kun tarvitsee. Muutos on pelkästään positiivinen. Opettajat eivät voi koko ajan ajatella, että mikä status kullakin oppilaalla on, vaan pyrkiä mahdollisimman hyvään ryhmän opetttamiseen. Tehtäviä ja kotiläksyjä voi eriyttää ja ottaa käyttöön joillekin oppilaille esim. selkeämpiä kirjoja.

    Lapselle on tärkeä kuulua tavalliseen luokkaan ja sieltä käsin voi käydä sitten pienemmässä ryhmässä joissain oppiaineissa tai aihekokonaisuuksissa. Avustajien ei tarvitse olla henkilökohtaisia avustajia. On selvää, että opettajakunta vastustaa tätä koko ehdotusta; oepttajan työ on kuitenkin kokonaisuudessaan paljon helpompaa lomineen yms. kuin moni muu vaativa ihmissuhdetyö.

    VastaaPoista
  4. Erityislahjakkaiden opetuksesta. Olin itse kovin huolissani, kun kouluumme tuli ns. painotettua opetusta antava luokka. Ajattelin, että toiselle luokalle pääsee "hyvät" ja toiselle jää huonot, häiriköt ja vaikkapa integroidut oppilaat. Ei mennyt onneksi näin, mutta tällainen vaara voi olla.

    Mutta mikä vika tasokursseissa on? Luokan sisällä matemaattisesti lahjakkaille pienryhmässä vaativampaa matikkaa, muille nykyisenkaltaista (ei siis suppeita kursseja kuten ennen muinoin). Samoin kielissä. Ope voisi auttaa valitsemaan oikean tason. Tasolta toiselle voisi vaihtaa. Silloin ei erityisoppilaita ja "lahjakkaita" laitettaisi taistelemaan rahallisista resursseista, vai? Ja moni erityisoppilaskin on lahjakas mm. matikassa.

    VastaaPoista
  5. Hmm. Hyvä, että keskusteluun nousee ongelmia, joita arjessa on. Kiitos. Kun omassa koulussa on ollut väkivaltaisesti käyttäytyvien oppilaiden sope-luokkia, ymmärtää, etteivät ne ole ratkaisu. Ne ovat iso ogelma.

    Tarvitsemme ihan uusia ratkaisuja (kuten jo Matti Koskenniemi kirjoitti 60-luvulla).

    Aurorassa on hienoja kokemuksia sope-opettajasta, jolla ei ole luokkaa.

    VastaaPoista
  6. Tuleva käsityönope, joka tulee työuransa viettämään teollisuudessa11. syyskuuta 2011 klo 20.50

    Tämänkaltaiset hullunmyllyt kouluissa johtavat yhteen ja sinänsä ikävään tulokseen: Kouluihin ei saada opettajia.

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Vantaalla mietitään parhaillaan henkilökohtaisen lisän maksamisen perusteita ja myöntämisperiaatteita. Yksi ehdotuksista oli "Opettaja osallistuu aktiivisesti työryhmien toimintaan - muihin kuin OVTES kuuluviin." Tässähän nyt yritetään saada opettajat tekemään palkatta kaikenlaisia töitä, jotka eivät OVTES mukaan kuulu opettajalle (esim: rehtori delegoi tehtäviä). Taitaa tuo Vantaan uusi suunnitelma pitää sisällään juuri tällaisia töitä.

    VastaaPoista
  8. Sitä tehdään. Hyvä esimerkki on sairaanhotitehtävät!!!??? Hei, Haloo??? Joillekin opettajille on sanottu, että pitäisi valvoa oppilaan päivittäistä piikitystä. Opettaja myös sairaanhoitaja????

    VastaaPoista
  9. Ööö... mihinkäs se esim. diabetesta sairastava lapsonen sitten pitäisi laittaa opiskelemaan jos kerran opettaja ei voi valvoa asianmukaista itse hoidettavaa lääkitystä? Siihen tuskin tarvitaan sairaanhoitajan koulutusta. Järki käteen! Kaikenmaailman vaivoihin ja sairauksiin ei saa henkilökohtaista avustajaa. Jokaisen lapsen perusoikeuksiin kuuluu koulunkäynti ja opettaja (ihan kuten moni muukin ammattiryhmä) joutuu joitakin asioita valvomaan -tuskin sentään suorittamaan...

    VastaaPoista
  10. Jälkimmäinen ano...

    Ymmärrän kyllä edellistä anoa.

    Päivittäinen sairaanhoito ei voi kuulua esim. luokanopettajalle.

    Kyse on vastuusta.

    Koulupäivän aikana opettaja opettaa, valvoo ja suorittaa monia muita tehtäviä, esim. ratkoo oppilaiden riitoja tai kiusaamistapauksia. Moni, joka ei ole päivittäin koulussa, ei ymmärrä koulupäivän hektisyyttä.

    Piikittäminen voi yksinkertaisesti unohtua. Kuka on silloin vastuussa, jos silloin tapahtuu jotain ikävää?

    Puhuit monista muista ammattiryhmistä. Missä ammatissa (paitsi terveydenhoidon ammateissa) joudutaan ottamaan yllä kuvatun kaltainen vastuu?

    Eri asia on onnettomuudet ja tapaturmat. Silloin opettajien kuuluukiin auttaa, ilman muuta.

    Palaan opettajan vastuukysymykseen blogikirjoituksella myöhemmin. Opettajan vastuu on ällistyttävän laaja, mitä kaikki "maallikot" eivät tiedä.

    VastaaPoista
  11. Itsekin opetusalalla erityispuolella työskennelleenä tiedän tasan tarkkaan sen vastuun. Mm. sosiaalialalla on varsin tavallista valvoa lasten ja nuorten omatoimista lääkitsemistä ihan ilman asianmukaista koulutusta. On se sitten oikein tai ei, eipä tämän päivän yhteiskunnassa ole juuri vaihtoehtoja asialle. Lapsen etu ja terveys ovat kuitenkin aina ensisijalla.

    Ja kun lääkitys on säännöllinen niin oletettavasti kaikilla lapsilla on olemassa kännykkä, jonka äiti tai isä osaa laittaa hälyttämään oikeina lääkitysaikoina.

    Kun ei niitä henkilökohtaisia avustajia kunnilla ole varaa palkata niin olisiko lääkitystä tarvitsevien lasten sitten oltava ilman opetusta? Koulullahan (opettajilla ym. henkilökunnalla) on vastuu oppilaiden turvallisuudesta koulupäivän ajan ja ikävä kyllä kaikki lapset vaan eivät ole täysin terveitä. Vastuu on suuri, voihan sille ihan terveellekin lapselle sattua yhtä sun toista päivän aikana.

    Kovin ikävää ajatella, että kun oma sairastava lapseni joskus aloittaa koulunsa niin opettaja ei valvo häntä koska se ei sisälly työnkuvaan :( Kaikissa sairauksissa ei kriteerit täyty henk.kohtaiseen avustajaan ja silti lapsi / nuori tarvitsee enemmän valvontaa -eikä se edellytä sairaanhoitajan koulutusta vaan ihan maalaisjärkeä...

    VastaaPoista
  12. Olen ekaluokkalaisen mummi Pirkanmaalta. ja tällä pienellä mussukalla on ilmeisesti paha lukihäiriö???Huom! ei osannut lukea eikä juuri tuntenut numeroita, kun ei kotona kannustettu eikä vastattu lapsen haluun oppia. Tänäkinpäivänä äidin vastaus lapselle on jotta koulu kyllä opettaa hän ei jaksa. Kyse on ainokaisesta lapsesta ja jo 40 kymppisestä äidistä. Lapsella on kyllä isäkin mutta on luovuttanut ja taipunut vaimonsa oikuihin. Kyse on normaalista perheestä, ei päihteitä ja työssä/ opiskelevasta .
    Nyt lapsi on jäämässä ekalleluokalle ,toivoa ei ole päästä luokalleen, ei ole oppinut tavuntavua, laskemaan on parempi, nimensä osaa kirjoittaa, kuukausia ja viikkoja ei tiedä eikä myös viikonpäiviä, kuinka voisi oppia jos kukaan ei opeta? Puhuminen , liikkuminen kaikki kehitys muuten normaalia, mutta ravinnon saanti eli juuri ne hyvät d-vitamiinit puuttuvat. Äiti anorektikko joten hän ei tee ruokaa,muuta kuin leipää ja maitoa lapsen nokaneteen. kouluruoka on ainoa lämminateria kokopäivänänä, Kotona puhutaan lapselle huutamalla (äiti)isä tekee töitä viikot ympäriinsä ja hänellä kuten ei isovanhemmillakaan ole asiaanpuuttumista.Toivottavasti kun nyt lapsi menee kartoitukseen oppimisvaikeudenasteesta niin kiinnitetään myös huomio Äidin mielenterveyteen. Hän kun jäi kuulemma juuri lastaajatellen työstä pois, näin hän koulupsykolookille asian ilmaisi, totuus on jotta hän inhoaa työssäkäyntiä tämäasia on keskusteltu. Hän oli ensimmäisessä työpaikassaan vasta 30vuotiaana ja paikat ovat vaihtuneet usein vaikka on saannut vakipaikkoja.
    Tällä tahdon sanoa sen ,jotta kyllä kotona ohjata opettaa häntä ,on mahdotonyhtälö jos täytyy oppia pelkästään koulussa muutamassa tunnissa kaikki perusasiat mitä elämässä pärjätäkseen tarvitaan. joten koulun täytyisi kiinniittää huomio myös vanhempiin jotka niinsanotusti on kunnollisia, ei se ulkokuori ja mairea asenne tee hyväävanhempaa, yleensä se vielä on äiti joka on välinpitämätön, hänhän se kotona on, tämä jos mikä on hehkistäväkivaltaa, kun normaalista lapsesta tehdään tunne ja asenne vammanen. Joten äidit jos yhtään tunnette pistoa sydämmessä niin ryhdistäytykää ,puolituntia päivässä lapsen kanssa opiskelua niin se innostaa lasta ja antaa ilon siitä oppimisesta.

    VastaaPoista