Kirjastovirma, ennen ruoka maistui.
30.3. HS
Helsinki aikoo perustaa kouluihin
ravintolatoimikuntia, joissa oppilaat voivat vaikuttaa kouluruokailuun.
Kouluruoka ei maistu
Helsingin yläkoulujen oppilaille. Pahimmillaan vain joka viides koululainen käy
syömässä koulun ruokalassa.
Asia käy ilmi Helsingin
kaupunginvaltuuston kyselytunnille tarkoitetusta kysymyksestä, johon
apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen vastasi.
Viljasen mukaan erityisen huono
menekki ruokailuissa on kasvisruokapäivinä.
"Kasvisruokapäivinä ruoan
ottomäärä vähenee (ala-aste) ja käyttöaste pienenee (yläasteikäiset ja
ammattikoululaiset, viimeksi mainituissa erityisesti miespuoliset)", hän
kirjoittaa vastauksessaan.
Alakouluissa oppilaat menevät
ruokalaan opettajan ohjauksessa, ja noin 95 prosenttia oppilaista ruokailee.
Lukioissa kouluruokalassa aterioi arviolta 75–80 prosenttia oppilaista.
Yläkouluissa tilanne on selvästi
huonompi. Ruokailevien määrissä on koulukohtaisia eroja, mutta huonoimmillaan
ruokailemassa käy vain 20-25 prosenttia koululaisista.
Viljasen mukaan yläkoulujen
oppilaat ovat haasteellisessa ikävaiheessa.
Yläkoulujen sijainnilla on suuri
merkitys, jos ajatellaan ruokailevien oppilaiden määriä eri koulujen suhteen.
Kun lähettyvillä on ostari tai pikaruokala, houkutus jättää kouluruokailu
väliin on suuri. Koulupäivän jälkeen hengaillaan ostarilla ja piipahdetaan
pikaruokalassa.
Pääsen ikävä kyllä harvoin
vierailemaan ruokailemassa yläkoulussa. Vantaan kaupungin koulukerhojen shakkikisat pidettiin
joskus säännöllisesti yläkouluilla kuten Korson tai Sotungin yläkouluilla. Pelit pelattiin
aina ruokalassa, ennen matseja oli kiva katsella yläkoululaisten ruokailua.
Järjestys oli hyvä, lähes kaikki söivät hyvin, pipoja ei ollut kellään päässä.
Myös oman kouluni yläkoulu, Hämeenkylän yläkoulu eli Hämis,
sijaitsee tavallaan "in the middle of nowhere", ostarille on pitkä
matka tallustella. Lainaus Facebookista:
Joskus odotus kestää muutaman
minuutin normaalia pidempään ja ovien eteen alkaa kerääntyä vellova massa
9-luokan poikia. Nälkä ja odotus saavat aikaan voimistuvan myllerryksen,
varsinkin mikäli on tiedossa, että ruoaksi on jotain oppilaille mieleistä. Kun
ovet avataan, saattaa nälkäisten 9-luokkalaisten poikien ryntäävä massa olla
melkoinen.
Yllä oleva elävä lainaus on
mannaa kaikille kouluruokailufaneille.
Erään amerikkalaisen tutkimuksen
mukaan kaikille lapsille tarjottava kouluruokailu on tasa-arvon tae numero
yksi. Kakkonen on yleinen julkinen terveydenhoito ja kolmonen on kaikille
yhteinen peruskoulu. Siitä puhe mistä puute.
Oletan, että suurin osa syömättä
jättäneistä yläkoulun oppilaista on tyttöjä. Joidenkin tyttöjen nirsoilu alkaa näkyä jo alakoulun ylimillä luokilla.
Yksipuoliset kasvisruokapäivät
yläkouluissa ovat suurta typeryyttä.
Pakolla lapset eivät syö
mielellään. On selvää, että juuri testosteronia uhkuvat yläkoulun pojat
häippääväät kasvisruokapäivinä muualle. Uudet soijamössöruuat ovat suorastaan
murhaa. Edes kaikki opettajat eivät mielellään syö niitä ihmeellisiä soijasörsseleitä,
nielen niitä väkisin mallin vuoksi. Myöhemmin pierettää koko porukkaa ja
luokissa haisee.
Kasvisruuan osuutta olisi
lisättävä motivoivammalla tavalla. Tyttöjä juuri kasvisruoka houkuttaa. Siksi
pitäisi olla tarjolla joka päivä ohessa yksi kasvisruokavaihtoehto.
Viime lukuvuonna kouluni
oppilaskunta kiinnitti huomiota kouluruokailuun. Haluttiin lisää
salaattivaihtoehtoja. Kouluemäntämme lisäsikin salaattitarjontaa. Usein on
tarjolla kaksi, jopa kolmekin eri salaattia. Kasvisten syöminen on lisääntynyt
selvästi.
Yläkoulujen
ravintolatoimikunnilla on vaaransa. Helposti luisutaan hamppari- ja
pitsalinjalle. Annetaan asiantuntijoiden laatia maittavat ja terveelliset
ruokalistat.
Vanhemmat laskevat omia ruokalistojaan laatiessaan, että lapset saavat kouluruuasta yhden kolmasosan päivittäisestä ravinnontarpeesta.
Kun kävin oppikoulua, Tikkurilan yhteiskoulua, piti maksaa kouluruuasta. Aivan kaikilla ei ollut varaa kouluruokailuun, he söivät omia eväitään tai eivät syöneet ollenkaan.
Opettajille pakollinen valvonta-ateria takaisin koko peruskouluun!
Vanhemmat laskevat omia ruokalistojaan laatiessaan, että lapset saavat kouluruuasta yhden kolmasosan päivittäisestä ravinnontarpeesta.
Kun kävin oppikoulua, Tikkurilan yhteiskoulua, piti maksaa kouluruuasta. Aivan kaikilla ei ollut varaa kouluruokailuun, he söivät omia eväitään tai eivät syöneet ollenkaan.
Opettajille pakollinen valvonta-ateria takaisin koko peruskouluun!
En tiedä miten Vantaalla, mutta meillä Helsingissä on ollut jo vuosia jokapäivä tarjolla myös kasvisruokavaihtoehto. Vegaanien mahdollisuus syödä koulussa on siis ollut pitkään täysin turvattu. Vegaanit on siis otettu huomioon ensisijaisesti, sillä kasvisruokaa on tarjolla päivittäin.
VastaaPoistaTämän päivittäisen vegaanimahdollisuuden lisäksi on sitten vielä
yksi "pakko"kasvisruokapäivä viikossa.
Siitä valtuusto teki poliittisen päätöksen em. päivittäisestä kasvisvaihtoehdosta huolimatta. Harmi vain ettei päätöstä ulotettu koskemaan Helsingin kaupungin henkilöstöravintoloita - lapsilta vaadittiin siis sitä mitä ei aikuisilta. Taas.
Ruoka Helsingissä on hyvää ja laadukasta. Varsinkin ekologia on otettu huomioon sitä suunnitellessa. On luomua, on kotimaista kalaa. Hyvä! Ja kasvisihmisillä on jokapäivä täysi kattaus. Vaikka itse olen punaista lihaa syövä konservatiivi, kyllä Helsingin koulukasvispöperöt hyviä ovat. Ei niissä mitään.
Jos sarvin ja hampain on pakko jotain kuitenkin sanoa, niin esim. allekirjoittanutta hieman häiritsi asetelma jossa kunnallispolitiikot alkoivat leikkiä terveydenhuollon asiantuntijoita ja päättivät kasvispäivästä
( siis niiden neljän muun päivän lisäksi) poliittisin ja ideologisin perustein.
No, sitähän politiikka toisaalta on. Ja lapset ja koulu aina hyvä ideologisen vyörytyksen kohde.
Jorma, HKI
Itse olen lopettanut kouluruoan syönnin joulun jälkeen, koska ruoan laatu ei ole lupauksista huolimatta parantunut. Ruoka on kylmää, mautonta ja koko ruokailutapahtuma on epämiellyttävä.
VastaaPoistaEräänä päivänä oppilaani kysyi: "Ope, onks mun pakko syödä tätä mönjää?" Vastasin, että maistaa ainakin ja hakee sitten näkkärin. Vaikea on opettaa lasta terveellisen ruokailun pariin, kun itse mielummin kiireessä välitunnilla käy vetäisemässä rahkan naamariin. Olen kuitenkin tehnyt valinnan, etten maksa penniäkään mönjästä.