Kommentti: Pitäisikö kouluissa jo luopua piposäännöstä?
Epäilemättä pipon, hupun tai lippiksen pitäminen sisällä aiheuttaa jatkuvaa vääntöä kaikissa Suomen yläkouluissa. Käsittääkseni monessa koulussa on edelleen sääntö, ettei pipoa pidetä sisällä. Moni ehkä pitääkin nuorta välinpitämättömänä ja huonokäytöksisenä, jos pää on piilossa.
Ilta-Sanomien sivuilla keskustellaan kauhiasti pipoista ja piposäännöstä. Pipokeskustelu purskahtaa pintaan silloin tällöin, nyt keskustelun laukaisi Alppilan yläkoulun tapaus Antti Korhonen.
Piposta on tullut nuorisokapinan väline kuten pitkä tukka oli joskus 1960-luvun lopulla. On oppilaita, jotka haluavat pitää pipoa sisällä. Toisaalta on oppilaita, jotka eivät halua käyttää minkäänlaista päähinettä edes paukkupakkasilla, vaan kuljetaan avopäin.
Ilta-Sanomat kysyy: Pitäisikö huppusäännöstä kuitenkin luopua työrauhan säilyttämiseksi ja arvokkaan opetusajan säästämiseksi?
Ei tietenkään pidä.
Jos ei tapeltaisi pipoista tai hupuista, tapeltaisiin jostain muusta, jostain vakavammasta asiasta.
Nuoret kapinoivat aina jollakin tavalla. Pipo on hyvin harmiton kapinan väline.
Johonkin on vedettävä kapinan ja nipottamisen rajapinta. On paljon parempi, että opettajat joutuvat nipottamaan pipoista kuin puukoista ja puntareista.
Joidenkin nuoruuteen kuuluu kapinointi, opettajien ammattiin kuuluu nipotus. Koulumme jo eläkkeellä oleva englanninopettajamme totesi usein: Olen nipo ja ylpeä siitä. Jos opettajat eivät nipottaisi, koulussa elettäisiin kuin pellossa. Myös vanhemmuuteen kuuluu nipotus.
Oikeaoppinen nipotus kuuluu kasvatukseen.
Koulussa yleisesti tunnustetut hyvät tavat kuuluvat asiaan. Pipo päässä syöminen ei kuulu asiaan.
Olin kerran leirikoulussa. Luokkani oli syömässä. Samaan tilaan syömään pyrähti ryhmä yläkoululaisia poikia opettajansa kanssa. Oppilaani huomautti minulle: Hei, maikka, noi pojat syö pipot päässä!
Kävelin poikien luo, en kehdannut katsoakaan poikien opettajaa, kehotin poikia: Eiköhän pojat oteta pipot pois päästä.
Pojat ottivat. Yleensä ei ole sen kummemmasta asiasta kysymys.
Luokassakaan ei pidä opiskella pipo tai huppu päässä.
Lisäys, keskustelu on rajua:
"Johonkin se rajaa pitää vetää" - käytöistavoista nousi myrsky (15.4. Ilta-Sanomat)
Tekstit
Pipot kuvastavat kantajansa uskonnollista vakaumusta. Oppilailla on uskonnonvapaus ja omakokemus on, että oppilaissa on paljon rastafareja joille pipo on tärkeä osa omaa etnistä identiteettiä.
VastaaPoistaHahaa, pelleiletkö? Vitsistä pisteet sinulle :)
PoistaEi ole vitsi. 20-vuotta sitten olisi voinut olla vitsi muttei enää. Kannattaa tutustua rastafarismiin ja pipoihin niin loppu vitsiksi kuvitteleminen.
VastaaPoistaMonikulttuurisessa koulussa pipopää voi olla rastafari. Tällöin pipo on osa uskonnollista pukeutumiskoodia ja silloin Suomen ja EUn uskonnonvapauslaki suojelee pukeutumisen loukkaamattomuutta. Pipopäiden vainoaminen on silloin viharikos. Luultavasti rikosnimikkeeksi tulee kansanryhmän vainoaminen.
En ole toistaiseksi kohdannut yhtään vakaumuksellista rastafaria. En ole koskaan kuullutkaan, että kukaan isä tai olisi ilmoittanut lapsensa uskonnoksi rastafarismin.
PoistaTiedätkö suurinpiirtein, kuinka monta oikeata rastafaria Suomessa on? Ovatko he rekisteröityneet jollakin tavalla?
Olettaisin, että Suomen rastafarit ovat kotoisin Jamaikalta?
Sellaisen kiellon, jonka ohitse aika on ajanut, tehostaminen on epä-kasvattavaa, koska se alleviivaa että lapsia pakotetaan koulussa noudattamaan jotakin vain siksi että se on symboli, siis orjuuttamisen symboli - näin käy kun tehostetaan rangaistuksilla kieltoa joka on lasten tieten turha, epäjärkevä ja/tai hyödytön.
VastaaPoistaPipo- ja huppukiellot alkavat nykymaailmassa olla tällaisia.
Minusta tämä taas oli hyvä asiallinen kirjoitus. Niin koulussa kuin muissakin yhteisöissä toimimiseen kuuluu aina jonkinlaisen etiketin noudattaminen. Kirjoituksen ydin taisi olla tässä "Jos ei tapeltaisi pipoista tai hupuista, tapeltaisiin jostain muusta, jostain vakavammasta asiasta."
PoistaPahoittelen, että tämä seuraava on vähän epäkohteliaasti sanottu, mutta nämä aika-on-ajanut-ohi ja pakotetaan-noudattamaan-vain-siksi-kun-se on-symboli argumentit ovat niitä kaikista kliseisimpiä ja sisällöttömimpiä, mitä näissä yhteyksissä yleensä voidaan esittää.
Komppaan tätä. Järjestäytyneissä ihmisyhteisöissä (eli kaikissa ihmisyhteisöissä) on aina tiettyjä tapoja, sääntöjä ja etikettejä. Siksi sääntö pipotta syömisestä antaa kahtalaisen viestin:
Poista1) konkreettisella tasolla "älä syö pipo päässä" (koska pipoilulle on oma aikansa ja paikkansa)
2) abstraktimmalla tasolla "eri tilanteissa on erilainen etiketti"
Emmehän me syö sormin tai lattialla istuen, vaikka muualla maailmassa näin tehdäänkin.
Kyky tunnistaa tilanne ja omaksua sen mukainen etiketti on kasvatuksen tulos, ja yksi koulun tehtävistä on kasvattaminen. Täten sääntö pipotta syömisestä on kasvattamista, samoin kuin ruokailuvälineiden käyttäminen. Kumpikin on tavallaan mieletön sääntö - ravintohan siirtyy suolistoon myös pipo päässä ja käsin syöden, mutta tässä onkin siis kyse etiketistä.
Etiketti on eräs kliseisimpiä ja sisällöttömimpiä syitä mitä voidaan esittää.
PoistaSiinä vaiheessa kun lapsi tietää itse mitä mikäkin etiketti sanoo kyseisestä asiasta, voitaisiin jättää ihan lapsen itsensä päätettäväksi mitä etikettiä, vai yhtään mitään, hän haluaa seurata.
Parin sukupolven takaisen ikääntyneen väestön (= siis sinun, oletan iäksesi yli 50) etikettitottumukset ovat vain symboli, ja etiketti symboloi orjuuttamista jonkun toisen tapoihin.
Pipon tai hupun käyttökiellolla ei ole juurikaan järkeviä perusteluja. Sen sijaan sille on ymmärtääkseni perustelu johdettu joidenkuiden uskonnosta, paljasta pääsi maan antimies luojan edessä jne.
Eihän ole koulun oikeutettu tehtävä kasvattaa tottelemaan järjettömiä perinteitä, vaan tehtävä on pelkästään tietämään mitä perinteitä on, jolloin voi itse perustellummin valita.
Ruokailuvälineillä on järkeväkin tarkoitus: sormet eivät tahraannu ruoasta. Niiden käytön nuoretkin käsittävät paljon paremmin. Tuo esimerkkivertailu oli siis hyvin epäonnistunut. Haluan väittää että pyyntö käyttää ruokailuvälineitä ei ole ollenkaan mieletön, toisin kuin vaatimus vaikkapa hupun riisumisesta.
En minä pahastu patakonservatiivien epäkohteliaisuudesta. Pelkästään edellytän että he sietävät samantasoista epäkohteliaisuutta.
Pientä sisältöä etiketin käsitteeseen:
PoistaEtiketti tarkoittaa käyttäytymissääntöä, joka ohjaa yksilöiden käytöstä ja toimintaa sosiaalisissa tilanteissa. Etiketti antaa kehykset ihmisten vuorovaikutukselle yhteiskunnan tai muiden sosiaalisten ryhmien sisällä ja helpottaa ihmisten kanssakäymistä. Etiketin mukaiset toimintatavat osoittavat henkilön huomioivan kanssaihmisensä, olevan kohtelias, sivistynyt ja itsensä hallitseva.
Buaaahhh-hah! "..voitaisiin jättää ihan lapsen itsensä päätettäväksi mitä etikettiä, vai yhtään mitään, hän haluaa seurata."
PoistaTämän himmelin jälkeen maailma on valmis!
17.4. klo 14.38 kommentoinut anonyymi ei taida tykätä siitä, että lapsella olisi valinnanoikeus.
PoistaMinun mielestäni ei kuitenkaan ole nykyaikaa pakottaa edes lapsia johonkin tiukkaan monoliittiseen yhtenäiskulttuuriin. Parin vuosisadan takainen luterilainen pakkovalta on mennyttä, eikä jalkapuurangaistustakaan saa enää käyttää.
Juuri tuli tieto Helsingin opetusvirastolta: Alppilan opettaja sai potkut koska "menetti malttinsa. "
VastaaPoistaTässä taitaa kollegat nyt olla työpaikka löysässä tästä eteenpäin! MALTIN MENETYS JA POTKUT.
Kovaksi on maailma mennyt.
Ei kai kunnolliset opettajat mitään kuumakalleja ole.
PoistaEn näe tuossa mitään oleellista vaaraa. Paitsi synnynnäisille kuumakalleille joiden impulssikontrolli on onneton ja jotka joutavatkin pois asiallisuutta edellyttävistä työtehtävistä.
Edelliselle anonyymille sanoisin: niinpä niin, juuri noin, kaikki tunteet vaan pois opetus- ja kasvatustyöstä, täydellinen virkamiesmeininki pintaan, opettaja pysyköön etäällä oppilaistaan, asialinjalla koko ajan, ja oppilaat pysyköön kaukana opettajistaan...
VastaaPoistaHyvä opettaja = tunteeton, kontrolloitu, kylmäkalle. Vain viraston määrittelemät (tunne)ilmaisut sallitaan, ettei tule oikeusjuttuja. Odottelen listaa ja ohjeita jo.
Jätänkö jatkossa sen kuuluisan "persoonan" kotiin jolla tätä opetyötä sanotaan tehtävän. Ilmeisesti.
Tähänhän sitä ollaan menossa. Sanon vain pitkällä kokemuksella, että siinä saattaa monet oppilaat jäädä vaille viimeistäkin välittävän aikuisen ihmisen mallia.
Mutta aika saanee mitä tilaa. Olen tulistunut näissä hommissa monta kertaa. Mutta koska ed. anonyymin penäämä impulssikontrolli on ajan henki, taidan ja hallitsen hyvin myös sen.
Virkamiesskraga minulla jo on, kaapissa.
Virasto saanee minusta pesunkestävän opetusvirkamiehen. Tunnuslauseeni olkoon, "olen täällä vain töissä, kysy äidiltäsi."
nimim. v-tuuntut mutta kuitenkin
Omilta kouluajoiltani muistan vain yhden opettajan, joka ei koskaan suuttunut, so. ei antanut suuttumuksensa näkyä. Mahdollisesti juuri tuosta syystä hänen lempinimensä oli Zombi. Oppilaat kyllä yrittivät kaikkensa saadakseen hänet poikkeamaan valitsemaltaan polulta siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta kävi niin, että Zombi ei tullutkaan syksyllä koulun alkaessa töihin. Hän oli vaihtanut ammattia.
VastaaPoistaKaikki muut kohdalleni sattuneet opettajat ovat niitä säälittäviä tyyppejä, jotka riittävästi (ihan tieten tahtoen, pakko tunnustaa) ärsytettyinä korottivat äänensä ja antoivat palaa. Yhdestäkään opettajasta ei päreiden palamisen vuoksi ainakaan minulle jäänyt vastenmielistä muistoa. Tiedän myös viimevuosilta sangen brisantteja opettajia, joista heidän oppilaansa ihan oikeasti tykkäävät.
Tunteet kuuluvat ihmisyyteen, ja niiden, myös kielteisten, ilmaiseminen on sosiaalisen kanssakäymisen osa. Tunnekylmyys on pelottavaa. Tove Janssonin novelli näkymätön lapsi on täyttä asiaa.
Nykyään on tunnetusti vanhanaikaista sanoa, että koulu opettaa myös työelämää varten. Niin se vain kuitenkin on, että itsensä ja perheensä elättäminen vaatii erlaisten sosiaalisten ympäristöjen hahmottamista ja niihin sopeutumista. Työelämässäkin on joustettava paikallisen etiketin mukaisesti tai sitten jäätävä työtä vaille. Pitäisiköhän työnantajillekin korostaa, että on väärin vaatia nuorilta työpaikan käyttäytymisnormien mukaista käytöstä silloin, kun nuori ei itse pidä etikettiä tarkoituksenmukaisena. Aika kitkeriä kommentteja työnantajapiireistä on tästä asiasta saatu kuulla.
Järkevät yhteiset säännöt on hyvä olla, mutta minua pipot, huput, tuput eikä luput häiritse.
VastaaPoistaRita, minua ne häiritsevät!
VastaaPoista19.4. klo 15.44 kommentoinut Anonyymi, kommenttisi johdosta kysyisin:
VastaaPoistaKoska on noin pahaksi mennyt, oletko harkinnut hoitoon hakeutumista.
Ihan uteiliaisuuttani kysyn myös: Olethan jo eläkkeellä.