sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Liikunta ja WAU-kerhot

Jaska Brown esitti edellisen kirjoitukseni kommenttiosiossa kysymyksen, joka on tärkeä:

Oletko työssäsi havainnut tasoerojen repeämisen liikunnassa?

Vastaukseni on hyvin yksiselitteinen:

Olen.

Olen kirjoittanut blogissani koululiikunnasta ja sen vähäisyydestä sekä koulupoikien jakautumisesta kolmeen ryhmään liikunnan ja kunnon osalta moneenkin otteeseen. Poimin kolme kirjoitusta:




Olin kymmenisen vuotta sitten yhden päivän seminaarissa Säätytalolla. Seminaarin nimeä en enää muista, mutta jälkikäteen ajatellen nimi voisi olla vaikka "Lasten liikunnan hätätila". Seminaaria johti ansiokkaasti keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Korjus. Paikalla oli useita eri alojen terveyden ja liikunnan asiantuntijoita, jotka pitivät esitelmän oman alansa näkökulmasta. Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että lasten fyysinen kunto on laskenut selvästi.

Muistan kirkkaasti ainakin kolme asiaa:

1. Sen hetkisten 12-vuotiaitten koulupoikien elinajan odote ei tule ole niin korkea kuin sitä edeltävien ikäluokkien. Aikaisemmin on oletettu, että ihmisten elinikä Suomessa sen kuin kasvaa.

2. Asevelvollisten Coooper-testien tulokset olivat heikkoja verrattuna esim. parinkymmenen vuoden takaisiin tuloksiin.

3. Kunnon ja liikunnan määrän suhteen lapset ovat jakautuneet kolmeen ryhmään.

Lapset voidaan siis jakaa kolmeen ryhmään, mikä ei opettajille ollut suuri yllätys. Ryhmät ovat:

1. Harrastajat, joiden osuus on lisääntynyt.

Harrastajat treenaavat ohjatusti urheiluseuroissa. Harrastajien taitotaso on korkea. Yleensä heidän kuntotasonsa on korkea, mutta poikkeuksiakin löytyy. Olen huomannut, että osa heistä treenaa hyvin yksipuolisesti.

Kaikki lapset eivät voi harrastaa urheilua seuroissa, koska seuraurheilu maksaa. Toisaalta osa vanhemmista on ulkoistanut lastensa liikunnan urheiluseurojen harteille.

2. Tavalliset liikkujat, joiden osuus on vähentynyt.

Ennen vanhaan suurin osa lapsista kuului tähän ryhmään. Arkiliikunta ja pihaliikunta takasivat, että kunto oli hyvä.

3. Pudokkaat, joiden osuus on kasvanut.

Pudokkaat eivät juuri liiku, pudokkaalla voi olla selvää ylipainoa. Voi olla, että poika tsippaa ja alkaa puuskuttaa normaalissa kävelytahdissa. Ei harrasteta edes arkiliikuntaa.

Kouluissa on keskinmäärin kaksi tuntia viikossa, mikä on liian vähän. Pitäisi olla neljä tuntia malliin 2 + 1 + 1, kaksi tuntia kuten nytkin + kaksi tuntia perusliikuntaa, kävelyä, juoksua ja hiihtoa tms.

Kouluissa on huomattu liikuntapudokkaat, on yritetty vaikuttaa lasten liikuntatottumuksiin erilaisin kampanjoin:




Lisäksi koulussani pidetään vuosittain kouluni ja Pähkinärinteen Lions Clubin yhdessä kehittämä "Kaveritaitokisa", tänä vuonna oppilaat tarkkailevat luokittain omia liikuntasuorituksiaan. 

Viime vuonna oli perinteinen hiihtokortti, johon oppilas laittoi hiihdetyt kilometrit vuoden alusta hiihtolomaan saakka.

Vanhin liikuntakampanja on "Liikuntaseikkailu maailman ympäri", joka on Nuoren Suomen järjestämä. Oppilaat saavat motivoivan kuntokortin, johon merkitään kaikki tietyn ajanjakson suoritteet. Tietokoneelle merkitään pisteet ja ne tulevat Euroopan tai maailman kartalle, jota voi tarkastella yhdessä älytaulun kartasta. Oppilaat saavat määrätä matkan suunnan. On hauska kuvitella milloin missäkin ollaan, samalla oppii maantietoa.

"Liikkuva koulu" keskittyy lähinnä välituntiliikunnan kehittämiseen. Pihoilla on ollut liikuttajia, esim. isot oppilaat ohjaavat pienempiään. On hankittu välituntipusseja, joissa on liikuntavälineitä.

Uusin ja tärkein keino lasten liikunnan lisäämiseen on "WAU-kerhot". Kerho on ns. matalan kynnyksen kerho, johon ohjataan oppilaita, jotka eivät muuten liiku tarpeeksi. Muut saavat mennä muihin koulun liikuntakerhoihin tai seuroihin. WAU ry on voittoa tavoittelematon yhdistys. Myös lapset saavat vaikuttaa sisältöihin. Kerhoissa järjestetään kampanjoita ja vanhemmille tiedotetaan terveyteen liittyvistä asioista. WAU ry järjestää koulujen loma-aikoina leirejä.

Opettajat ovat ottaneet huomioon kolmoskorin liikkujat opetuksessaan. Perusliikunnan ja lihasharjoittelun määrää on lisätty. Ulkoliikuntakaudella tuplaliikuntatunnin aluksi oppilaat kävelevät läheisen Lammaslammen ympäri tai juoksevat pururadan, vasta sitten palloillaan tai tehdään jotain muuta. Talvisin liikuntasaleissa tehdään yksinkertaisia lihaskuntoa edistäviä liikesarjoja.

Kävelyn määrää on lisätty muun opetuksen yhteyteen. Kun mennään esim. kolmen kilometrin päässä olevaan Vantaan Taidemuseoon, sinne kävellään.

Muutenkin korostetaan arkiliikunnan merkitystä.

3 kommenttia:

  1. Tiedättekö, mikä toinen maa Euroopassa tarjoaa oppilaille liikuntaa vain kaksi tuntia viikossa?
    Näitä maita on siis vain kaksi Euroopassa (v. 2009 tietojen mukaan).
    Se toinen maa on Albania.
    Albaniassa ei tarvita liikuntaa kahta tuntia enempää, koska perheillä ei ole autoja eikä lapsilla sähköisiä pelivälineitä. Lapset harrastavat paljon pihaliikuntaa.
    On karmeaa, että tässäkin asiassa pannaan rahaa vuosi toisensa jälkeen jeesusteleviin työryhmiin, kun vain itse liikunnalla saataisiin aikaan mitään parannusta.
    Pelkällä paperilla kenenkään kunto ei nouse.

    VastaaPoista
  2. Vaula...mielenkiintoinen tieto.

    Mielenkiintoista alkaakin elämä Suomessa olla. Parissa vuosikymmenessä on väkisin onnistuttu tekemään kolme koria oli elämänalue miltei mikä tahansa. Tavoitteena on selkeästi ollut tehdä Suomesta luokkkayhteiskunta, josta oli jo kasvettu pois.

    Nyt kaikilla ei ole enää samat mahdollisuudet kuin ennen. Syrjäytyminen alkaa olla periytyvää. Ongelmat kuin ongelmat kasautuvat siihen kolmoskoriin. Melkoinen noidankehä.

    VastaaPoista
  3. Minusta on aika erikoista, että WAU-kerhot luokitellaan näin, kun ne ovat kaikille avoimia. Itse olen tavannut WAU-kerhoissa aktiivisesti seuratasolla joukkueurheilevia poikia, ihan kohtuullisen liikunnallista sakkia jne, en oikeastaan niitä 'pudokkaita'.

    VastaaPoista