tiistai 7. toukokuuta 2013

Odotettu päätös: Antti Korhosen oikaisuvaatimus hyväksyttiin

Iltalehti 7.5.

Alppilan potkut peruttu

Helsingin opetuslautakunta on kokouksessaan hyväksynyt Korhosen oikaisuvaatimuksen.
Korhonen vaati oikaisua Alppilan yläasteen rehtorin päätökseen, jolla tämä oli purkanut opettajan määräaikaisen päätoimisen tuntiopettajan virkasuhteen Alppilan koulun erityisopettajana.
Päätös potkujen perumisesta syntyi yksimielisesti, sillä se hyväksyttiin äänin 10-0. Yksi jäsenistä äänesti tyhjää.
Opetuslautakunta kuitenkin katsoi, että Korhosen voimankäyttö oli tilanteessa tarpeetonta ja ylimitoitettua. Opetuslautakunnan näkemyksen mukaan oikea toimenpide työnantajan puolelta olisikin ollut varoituksen antaminen opettajalle.
Lautakunta linjasi, etteivät perusteet Korhosen virkasuhteen purkamiselle täyttyneet, vaikka rehtori menetti luottamuksensa hänen toimintaan.
Opettaja ei ollut saanut työstään aikaisempia suullisia tai kirjallisia varoituksia eikä työnantaja ollut aikaisemmin nähnyt opettajan työssä moitittavaa.


Helsingin opetuslautakunta teki odotetun päätöksen tyrmäysluvuin 10-0, vaikka kaupungin opetusvirasto pelasi kovaa julkisuuspeliä.

Jostain syystä Alppilan yläkoulun rehtorit ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ja opetusviraston linjanjohtaja Outi Salo eivät noudattaneet opetusalalla noudatettua kaavaa, huomautus tai varoitus ja vasta sitten mahdollinen irtisanominen, vaan hätiköitiin joko vahingossa tai tarkoituksellisesti. 

Opetusviraston tunarointi on sitä luokkaa, että asiaa ei saa jättää kesken. Kyllösen ja Salon toimet ja mahdolliset kytkökset, joihin on viitattu, on tutkittava perusteellisesti. 

Pitäisikö Kyllösen ja Salon erota viroistaan?

Valtakunnansyyttäjäviraston käsittely on vielä kesken. Toivottavasti sieltä saadaan niin selkeä päätös, että kaikki tietävät, kuinka tulkitaan Perusopetuslain pykälää 36. Opettajat eivät voi elää epävarmuudessa kyseisen lainkohdan kanssa.


 "Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen."


On hyvin ikävää, että Antti Korhonen joutui jonkinlaiseksi Perusopetuslaki 36:n pelinappulaksi ja näin kovaan julkiseen myllyyn, johon Helsingin opetusvirasto hänet ajoi.

12 kommenttia:

  1. Kouluissamme on käytöshäiriöisiä lapsia.

    Juuri sen takia kouluissamme ei pidä olla käytöshäiriöisiä opettajia. Jos tämä Antti Korhonen pääsee palamaan töihin kouluun lasten keskuuteen, niin Opetuslautakunta teki pahan virheen.

    VastaaPoista
  2. Opetuslautakunta käytti nyt järkeä, viisautta ja malttia ja osoitti päätöksellään selvän epäoikeudenmukaisuuden. Opetusvirasto on jahdannut Korhosta syistä jotka tulee kunnolla selvittää, Helsingin opettajilta tuskin riittää sitä ennen luottamusta omaan johtoonsa.

    Virkamiesjohto ei voi selvitä tästä pelkällä anteeksipyynnöllä tai siilipuolustuksella. On myös selvitettävä, miksi Korhosen antaman raportin ja viraston opetuslautakunnalle antaman selvityksien erot ovat niin isot.

    Nämä asiat kuuluvatkin sitten medialle ja mahdollisesti oikeusistuimille. Asia ei voi jäädä tähän. Tai olisi hyvin voinutkin, jos rehtori olisi alunperin antanut kirjallisen varoituksen ja homma olisi mennyt niin kuin opetuslautakunta on nyt katsonut järkevimmäksi.

    Itse opettajana toivon kouluuni työrauhaa työn tekemiselle, oppilaille ja opettajille. Virasto hätiköinnillään vaaransi sen, mutta ehkä se on nyt palautettu. Koulussa ei voi olla kuin yksi joka kertoo mitä tehdään: se on aikuinen, opettaja. Ehkä tämä on nyt tullut selväksi.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mediahan ei tähän oikein kykene tarttumaan objektiivisesti saati tutkivasti. Toimittajien työstä on tehty lähinnä sisällöntuotantoa ja kiireistä senttaamista sekä klikkien metsästystä, ei varsinaista totuuden selvittämistä.

      Ammattitaito katoaa, tutkiva journalismi siirtyy blogeihin, joiden tietolähteenä toimivat keskustelupalstat ja henkilökohtaiset kontaktit. Näinhän kävi nytkin - mm. adressin voima ei ollut niissää 200 000:ssa allekirjoituksessa, vaan siinä keskustelussa, jota adressissa käytiin ja niissä asioissa, joita keskusteluissa tuotiin esiin.

      Poista
  3. Ano. Koulussa noudatettava kasvatuslinja on useinkin keskustelun kohteena. Omat puoltajansa löytyy niin Ruotsin mallille kuin nykyistä tiukemmallekin kurille. Tässä asiassa kysymys ei kuitenkaan ollut mielipide-eroista vaan siitä, noudattiko vai rikkoiko opettaja voimassa olevaa lakia. Perusopetuslaissa nimenomaan sanotaan, että yllä mainittuja voimatoimia voi käyttää opettaja ja rehtori yhdessä tai kumpikin erikseen. Ainakin itse tulkitsen tämän niin, että opettajan näkemyksen poikkeaminen rehtorin näkemyksestä ei automaattisesti tarkoita opettajan toiminnan olleen ristiriidassa lain kanssa. Kouluviraston viimeinen perustelu, jonka mukaan erityisen raskauttavaa oli opettajan nöyrtymätön asenne, ei ollut asiallinen.

    VastaaPoista
  4. Opetuslautakunnan jäsenille, teille löysille makaroneille:
    Oli väärä päätös lähteä Mölygarkian myötäilijöiksi. Te tiesitte, te päätöksentekijät, sydämissänne että Korhonen toimi väärin, mutta mölyäjien adressi ja yleinen lynkkaysmieliala pelotti teidat p-ahousut.
    Ei ollenkaan hyvä, ei näin tulisi toimia!

    VastaaPoista
  5. Edelliselle anonyymille, kyllä se mainitsemasi lynkkaus tuli ihan viraston pöydältä ja pelkuruudesta. Kansa ilmaisi vain oikeustajunsa, sitä nimitetään ruohonjuuritason kansalaisaktiivisuudeksi, eikös se ole ihan hyvä asia, vai virkamieseliitin oikkujenko mukaan täällä pitäisi toimia?

    Opetuslautakunta nyt vain totesi sen mikä oli ilmeistä ja selvää. Varoitus jonka Korhonen silti sai on vakava rangaistus inhimillisestä virheestä kovassa paineessa. Opetuslautakunta ei siis "vapauttanut" Korhosta, vaan tuomitsi hänet. Puhuttelu olisi riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoitus ei ole laillinen, koska vain lähiesimies voi antaa varoituksen, vrt. OAJ, päälakimies Erkki Mustonen.

      Poista
    2. Ano...puhuttelu tai huomautus. Varoituskin olisi liikaa, koska Näyttää siltä, että Korhonen toimi Perusopetuslain pykälän 36 mukaisesti.

      Valtakunnansyyttäjäviraston käsittelyn tulos selvittänee tilannetta, odotetaan Kalskeen päätöstä, jonka pitäisi tulla ulos tässä kuussa. Toivottavasti ei mene kesään.

      Poista
  6. On se vaan kiva kun koulutoimiston henkilökunta tälläkin palstalla koettaa puolustella päätöksiään. EIvätkö he tajua, että on helppo tietää mistä viestit tulevat?

    Onneksi olen eläköitynyt, vaikka en koskaan urallani törmännyt ulosheitettäviin, niin nyt en vaan enää jaksaisi jos pitäsi.

    VastaaPoista
  7. Blogisti puhuu asiaa.

    Virkamiehet ovat jahtaamalla jahdanneet Korhosta. Heidän käytöksensä ja lausuntonsa kesken olleesta asiasta ovat olleet mielivaltaisia ja siten virkamiehen käytökseen sopimattomia ja asiattomia. Päättömät lausunnot jatkuivat vielä opetuslautakunnan päätöksen jälkeen. Päivänselviä virkavirheitä siis.

    Purkamispäätöksen taustalla toiminut "ideologinen" ryhmä tulisi selvittää perinpohjin. Nyt nähty toiminta piilovaikuttimineen on kuin suoraan diktatuurin käsikirjasta.

    VastaaPoista
  8. Heikki Santala kirjoittaa aika pätevänoloisesti Korhosen saamasta varoituksesta:

    Varoitus on työnantajan määräysvaltaan kuuluva työnjohdollinen ohjaus viranhaltijalle vastaisen varalle." KHO: 2005:30.

    Varoitus on valmisteleva toimenpide. Kuntalain 91 §:n mukaisesti valmistelevasta toimenpiteestä ei saa tehdä oikaisuvaatimusta, eikä kunnallisvalitusta.

    "Mainitun lain mukainen varoitus ei ole kurinpitorangaistus, eikä sitä merkitä nimikirjaan."
    KHO: 2005:30.

    Kannattaa lukea koko kirjoitus:
    http://heikkisantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139772-antti-korhosen-saamaksi-kerrottu-varoitus-harhaa-huuskon-kirjoitus-ontuu

    VastaaPoista
  9. Tunnen Heikki Santalan muutamankymmenen vuoden takaa.
    Hän oli jo keski-ikäisenä jääräpää, joka ei ymmärtänyt ihan kaikkia asioita ja kehitti mielessään vähän silleen omia lakejaan, eikä ollut yleensä ikinä valmis antamaan periksi mistään. Sen todistaminen hänelle että hän oli väärässä jossakin yksityiskohdassa, oli mahdotonta koska mitkään järjelliset todisteet eivät purreet hänen, sanoisinko järjettömyytensä, lävitse.
    Hän aiheutti melko paljon sakkoja tai kuluja, toisillekin, ymmärtämättömällä paksupäisyydellään.

    Olen ollut huomaavinani että samansuuntaiset oireensa ovat nyt pahentuneet. Kiukkuinen seitsemänkymppinen, joka on mielestään yhtä välttämättä oikeassa kuin Ylimmäinen Ajatollah Iranissa.

    Nyt tässä nimenomaisessa jutussa Santala-rukka on hirttäytynyt tuohon kuviteolmaansa, että edeltävä varoitus on välttämätön. Hänellä on taipumus kehittää pääsäännöstä voimaan poikkeukseton laki, silloin kun se häntä palvelee.

    Purkamisessa ei varoitus ole edes pääsääntönä. Tämä on Santalan tämänkertainen juridinen virhe. Purkamisen peruste on välttämättä aina niin vakava asia jo kertalaakista, että se ei jo asian laadun takia ole yleensä sillä tavoin anteeksiannettavissa että olisi järkeöä antaa niin sanottu toinen mahdollisuus, siis edetä ensimmäisellä kerralla pelkällä varoituksella.
    Siitä voidaan olla eri mieltä, oliko tässä teko niin vakava, mutta muodollisesti menettely on kunnossa: purkajan mielestä teko oli purkuun oikeuttava teko, jolloin ei varoitusta tarvita, vaan toimenpide on suoraan purkaminen.

    Irtisanomisenkin suhteen (tässä ei edes käytetty irtisanomista), Santala on sillä tavoin väärässä että hän on luonut pääsäännöstä poikkeuksettoman. Irtisanomiseen yleensä edetään varoituksen jälkeen, mutta se on va9in pääsääntö. Jotkin irtisanomisperusteet ovat niin isoja, että irtisanominen onnistuu jo ensimmäisestä teosta, eli ilman varoitusta.

    VastaaPoista