tiistai 15. heinäkuuta 2014

Liikennekasvatuksesta

 

Nostalginen kuva, kun kävin kansakoulua, minullekin jaettiin yllä olevan kaltainen heijastin. Myöhemmin kouluissa alettiin jakaa muovisia "kristalliheijastimia".

Talja (1938-1971) eli Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaos oli Liikenneturvan edeltäjä. Piipahtakaapa Taljan historiasta kertovassa blogissa, hauskaa ajankuvaa ja faktatietoa.

Hauska yksityiskohta on, kun Talja perustettiin, Suomessa oli autoja 51 771.
Henkilöautokauppa vapautui luvanvaraisuudesta vasta v. 1962. 


Samaan aikaan, kun aloitin kansakoulun v. 1963, valmistui Suomen ensimmäinen moottoritien pätkä, 14 km pitkä Tarvontie. Muistan hyvin, kun menimme koeajolle uudelle moottoritielle isän työkaverin autolla, komea oli kokemus, mutta lyhyt. Tuntui, että ajettiin tuhatta ja sataa.

Suomessa v. 1963 oli n. 400 000 autoa, kun niitä nyt on lähes 3 miljoonaa. Liikenteen määrän huimasta kasvusta huolimatta v. 1963 liikenneonnettomuuksissa kuoli enemmän ihmisiä kuin nyt. Liikennekuolemien vähentymiseen vaikuttivat v. 1975 tullut turvavyöpakko sekä vuonna 1978 yleisen nopeusrajoituksen alentaminen 80 kilometriin tunnissa.


Vauhti tappaa. 


15.7. Yle 


Asiantuntijat: Liikennekasvatus kouluaineeksi


Kouluissa opetettava liikennekasvatus olisi tehokkain tapa vähentää nuorten vakavia liikenneonnettomuuksia, uskovat asiantuntijat. Ylen aamu-tv:ssä vierailleet Liikenteen turvallisuusviraston Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen ja Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi toivovat, että liikennekasvatus saataisiin kouluihin oppiaineeksi.


– Liikennekasvatus koulun ensimmäisiltä luokilta alkaen. Se olisi kaikkein tehokkain keino, Pohjonen sanoo.


Pohjonen ja Jokilampi ovat kuitenkin molemmat sitä mieltä, että yhtä taikakeinoa onnettomuuksien estämiseksi ei ole.


– Koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla. Kyllä kaikki tietävät, ettei esimerkiksi humalassa saa ajaa, mutta silti sitä tapahtuu, Pohjonen sanoo.


 

Jokaisella asialla ei koulussa voi olla omaa oppiainettaan, ei edes liikennekasvatuksella, vaikka se niin tärkeää onkin.

Vuosituhannen vaihteessa peruskoulusta poistui hieno oppiaine, kansalaistaito, jonka yhteydessä liikennekasvatus oli paljon johdonmukaisempaa kuin nyt. Opeteltiin kunnolla liikennemerkit sekä jalankulkijan että pyöräilijän liikennesäännöt. Kansalaistaidon yhteydessä liikennekasvatusta annettiin määrällisesti enemmän kuin nyt.


Nyt alakoulussa liikennekasvatus on upotettu oppiaineeseen nimeltä ympäristö- ja luonnontieto, johon sisältyy kansalaistiedon ohella myös maantiedon ja biologian sekä kemian ja fysiikan oppiaines. Viidennellä luokalla yleisoppiaine ympäristö- ja luonnontieto jakautuu kahdeksi oppiaineeksi, biologia ja maantieto sekä kemia ja fysiikka.


Vanha kansalaistaito oli hieno oppiaine, koska kansalaistaidon oppitunneilla käsiteltiin elämisentaitoja hyvin laajasti, keskusteltiin paljon ja harjoiteltiin asioita myös käytännössä. Kansalaistaito oli hyvin käytännönläheinen oppiaine.


Jos minä olisin opetussuunnitelmadiktaattori, ottaisin oppiaineen kansalaistaito takaisin. Elämäntaitoja tarvitaan aina.


Ongelma on vain, että lastenkin aika on rajattu ja tuntikehys on pieni, ei niitä uusia oppiaineita niin vain lisäillä. Kun niitä lisäillään, on jotakin otettava pois.


Kuten Jussi Pohjonen toteaa, koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla.


Sama logiikka koskee monia muitakin asioita kuten tupakka, alkoholi ja huumeet. Kaikki tietävät tasan tarkkaan, että ko. aineiden ylenmääräinen käyttö on epäterveellistä, ja silti niitä käytetään liikaa.


Koulu yksin ei voi vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Hyviä liikennekasvattajia aikoinaan olivat myös television Ensio Itkonen ja Hannu Karpo.


Liikennekasvatus kuten muukin kasvatus lähtee kodeista. Mallioppiminen on kaiken keskiössä. 


Jos isäpappa kaahaa, kait myöhemmin se poikakin kaahaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti