Kohkataan, kohkataan

Hesarissa oli hauska oppimiseen ja muistiin liittyvä artikkeli. Kun uutta kohkataan, unohdetaan helposti vanha hyväksi koettu.

Itse en koe esim. käsinkirjoittamista ja tietokoneella kirjoittamista vastakkaisina asioina, kumpaakin tarvitaan, riippuu tietenkin siitä, mitä kirjoitetaan.

Laitan omiani Hesarin kirjoituksen väleihin.

HS 17.7.

Neljä vanhaa taitoa, joita ei kannata unohtaa

1. Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista. Princetonin ja Kalifornian yliopiston tutkijat vertailivat opiskelijoita, joista osa teki luentomuistiinpanot tietokoneella ja osa kynällä. Läppäriryhmä pärjäsi heikommin sekä faktatiedoissa että käsitteiden ymmärtämisessä. Perinteisesti kirjoittaneet käsittelivät tietoa syvemmin. Indianan yliopiston tutkimuksessa kirjainten opettelu itse piirtämällä aktivoi lasten aivoissa lukemisen kannalta tärkeitä osia.

Enkeliporsas:

Kynä ja paperi ovat pelkistettyjä välineitä verrattuna tietokoneeseen, voi olla, että käsin kirjoitettaessa ihminen pelkistää ajatuksensa oleelliseen. 

Piirtelin omia kuvioitani papereiden tai kirjojen nurkkiin sekä koulussa oppitunneilla että yliopistossa luennoilla, mikä auttoi minua keskittymään ja kuuntelemaan. Piirtelen yhä edelleen niitä koukeroitani.

Olen käyttänyt myös läppäriä luennoilla. Läppärin ongelma on, että siinä on niin paljon liikkuvia osia, ohjelmia ja usein myös netti. Oletan, että nykyopiskelijoilla on koneissaan netti. Kiusaus on hirmuisen suuri mennä lukemaan päivän lehtiä tai ihmisten Facebook-päivityksiä. Luento helposti jää taka-alalle.

2. Matkalla kannattaa välillä sulkea navigaattori ja suunnistaa itse. Paikannukseen perustuva opastus vie virheettömästi perille mutta jättää niukasti muistikuvia. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan reittien rakentaminen omassa mielessä harjoittaa juuri niitä aivoalueita, jotka esimerkiksi dementiassa heikkenevät.

Enkeliporsas:

Jos aivoja ei käytä, ne rapautuvat. 

Eläkkeelle siirtynyt kollegani totesi usein kärjistetysti, on aivan sama mitä opettaa, pääasia on, että oppilaat saavat harjaannuttaa aivojaan tavalla tai toisella.

Navigaattori on oiva apu esim. Espoossa koripallosalia etsiessä, mutta jos aina käyttää navigaattoria, ei Espoota opi. Käytetään navigaattoria samalla reitillä kerta toisensa jälkeen, mutta perinteistä autoilijan karttaa käyttämällä reitti voi jäädä päähän kertalaakilla.

Ei ole hyvä, että kone aina ajattelee puolestamme. Jatkuva taskulaskinten käyttö heikentää päässälaskutaitoa. Matematiikassa kynä ja paperi ovat edelleen toimintakelpoisia.

Shakkipeli silloin tällöin tekee aivoille terää.

3. Oman muistin käytöstä on hyötyä, vaikka tiedonhaun helppous onkin syönyt ulkoluvun arvostusta. Kognitiotieteilijöiden mukaan taustatieto tehostaa kuullun ja luetun ymmärtämistä, ajattelua ja oppimista. Mitä enemmän perustietoa on varastossa, sitä enemmän työmuistia vapautuu uuden omaksumiselle ja ongelmanratkaisulle.

Enkeliporsas:

Ulkoaoppiminen on väheksytty oppimisen laji. Ulkoaoppimista väheksytään, koska se vaatii työtä. Aivot vaativat työtä eikä jatkuvaa lekottelua.

Perusasiat kannattaa nykypäivänäkin tietää. 

On idiootimaista seurata televisiouutisia vaikkapa Balkanilta, jos ei tiedetä, missä Balkan on ja mitä siellä historian saatteessa on tapahtunut. Harva ihminen siltä istumalta ryntää tietokoneelle Wikipediaan täydentämään maantiedon tai historian tietämystään. Monelta uutinen vain valuu ohi korvien jättämättä päähän minkäänlaista jälkeä.

Perusasioden hallinta on kuin työkalu, jolla voidaan ratkaista ongelmia tai luoda uutta.

4. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan kannattaa nykypäivän ärsyketulvassakin. Moniajo kuormittaa eikä ole tehokasta: jo kahden tehtävän pallottelu heikentää suoriutumista kummastakin, vaikka ne tapahtuisivat eri aivoalueilla. Stanfordin yliopiston tutkimuksessa paatuneet multitaskaajat eivät hallinneet huomiokykyään ja muistiaan yhtä hyvin kuin ne, jotka käyttivät vain harvoin useita medialaitteita samaan aikaan.

Enkeliporsas:

Lukiossa opettaja kysyi, kuka teistä kuuntelee musiikkia lukiessaan läksyjä. Siihen aikaan musiikin kuuntelu oli todella in. 

Osa viittasi, osa ei. Yhdellä silmäyksellä huomasin, että oppilaat, jotka eivät kuunnelleet musiikkia läksyjä tehdessään, pärjäsivät paremmin kuin oppilaat, jotka kuuntelivat. Valitettavasti itse kuuluin musiikkia kuuntelevaan ryhmään, en pärjännyt lukiossa kovin hyvin.

Nykyajan musiikkia taitavat olla korvanapit ja muut pelit ja vehkeet. En yhtään epäile, että kertotaulu ei jää tankatessa päähän, kun korvissa suhisee ja silmissä vilkkuu.

Kun läksyjä tehdään, yhä edelleen paras paikka on hiljainen huone ja oma työpöytä.

Koulunkin ongelma on multitaskaaminen. Oppilailla voi olla monta projektia päällä yhtäaikaa, eikä mistään tule valmista ja perusasiat voivat jäädä oppimatta.