torstai 17. heinäkuuta 2014

Kohkataan, kohkataan


Hesarissa oli hauska oppimiseen ja muistiin liittyvä artikkeli. Kun uutta kohkataan, unohdetaan helposti vanha hyväksi koettu.

Itse en koe esim. käsinkirjoittamista ja tietokoneella kirjoittamista vastakkaisina asioina, kumpaakin tarvitaan, riippuu tietenkin siitä, mitä kirjoitetaan.

Laitan omiani Hesarin kirjoituksen väleihin.


HS 17.7.


1. Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista. Princetonin ja Kalifornian yliopiston tutkijat vertailivat opiskelijoita, joista osa teki luentomuistiinpanot tietokoneella ja osa kynällä. Läppäriryhmä pärjäsi heikommin sekä faktatiedoissa että käsitteiden ymmärtämisessä. Perinteisesti kirjoittaneet käsittelivät tietoa syvemmin. Indianan yliopiston tutkimuksessa kirjainten opettelu itse piirtämällä aktivoi lasten aivoissa lukemisen kannalta tärkeitä osia.


Enkeliporsas:

Kynä ja paperi ovat pelkistettyjä välineitä verrattuna tietokoneeseen, voi olla, että käsin kirjoitettaessa ihminen pelkistää ajatuksensa oleelliseen. 

Piirtelin omia kuvioitani papereiden tai kirjojen nurkkiin sekä koulussa oppitunneilla että yliopistossa luennoilla, mikä auttoi minua keskittymään ja kuuntelemaan. Piirtelen yhä edelleen niitä koukeroitani.

Olen käyttänyt myös läppäriä luennoilla. Läppärin ongelma on, että siinä on niin paljon liikkuvia osia, ohjelmia ja usein myös netti. Oletan, että nykyopiskelijoilla on koneissaan netti. Kiusaus on hirmuisen suuri mennä lukemaan päivän lehtiä tai ihmisten Facebook-päivityksiä. Luento helposti jää taka-alalle.


2. Matkalla kannattaa välillä sulkea navigaattori ja suunnistaa itse. Paikannukseen perustuva opastus vie virheettömästi perille mutta jättää niukasti muistikuvia. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan reittien rakentaminen omassa mielessä harjoittaa juuri niitä aivoalueita, jotka esimerkiksi dementiassa heikkenevät.


Enkeliporsas:

Jos aivoja ei käytä, ne rapautuvat

Eläkkeelle siirtynyt kollegani totesi usein kärjistetysti, on aivan sama mitä opettaa, pääasia on, että oppilaat saavat harjaannuttaa aivojaan tavalla tai toisella.

Navigaattori on oiva apu esim. Espoossa koripallosalia etsiessä, mutta jos aina käyttää navigaattoria, ei Espoota opi. Käytetään navigaattoria samalla reitillä kerta toisensa jälkeen, mutta perinteistä autoilijan karttaa käyttämällä reitti voi jäädä päähän kertalaakilla.

Ei ole hyvä, että kone aina ajattelee puolestamme. Jatkuva taskulaskinten käyttö heikentää päässälaskutaitoa. Matematiikassa kynä ja paperi ovat edelleen toimintakelpoisia.

Shakkipeli silloin tällöin tekee aivoille terää.


3. Oman muistin käytöstä on hyötyä, vaikka tiedonhaun helppous onkin syönyt ulkoluvun arvostusta. Kognitiotieteilijöiden mukaan taustatieto tehostaa kuullun ja luetun ymmärtämistä, ajattelua ja oppimista. Mitä enemmän perustietoa on varastossa, sitä enemmän työmuistia vapautuu uuden omaksumiselle ja ongelmanratkaisulle.


Enkeliporsas:

Ulkoaoppiminen on väheksytty oppimisen laji. Ulkoaoppimista väheksytään, koska se vaatii työtä. Aivot vaativat työtä eikä jatkuvaa lekottelua.

Perusasiat kannattaa nykypäivänäkin tietää. 

On idiootimaista seurata televisiouutisia vaikkapa Balkanilta, jos ei tiedetä, missä Balkan on ja mitä siellä historian saatteessa on tapahtunut. Harva ihminen siltä istumalta ryntää tietokoneelle Wikipediaan täydentämään maantiedon tai historian tietämystään. Monelta uutinen vain valuu ohi korvien jättämättä päähän minkäänlaista jälkeä.

Perusasioden hallinta on kuin työkalu, jolla voidaan ratkaista ongelmia tai luoda uutta.


4. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan kannattaa nykypäivän ärsyketulvassakin. Moniajo kuormittaa eikä ole tehokasta: jo kahden tehtävän pallottelu heikentää suoriutumista kummastakin, vaikka ne tapahtuisivat eri aivoalueilla. Stanfordin yliopiston tutkimuksessa paatuneet multitaskaajat eivät hallinneet huomiokykyään ja muistiaan yhtä hyvin kuin ne, jotka käyttivät vain harvoin useita medialaitteita samaan aikaan.


Enkeliporsas:

Lukiossa opettaja kysyi, kuka teistä kuuntelee musiikkia lukiessaan läksyjä. Siihen aikaan musiikin kuuntelu oli todella in. 

Osa viittasi, osa ei. Yhdellä silmäyksellä huomasin, että oppilaat, jotka eivät kuunnelleet musiikkia läksyjä tehdessään, pärjäsivät paremmin kuin oppilaat, jotka kuuntelivat. Valitettavasti itse kuuluin musiikkia kuuntelevaan ryhmään, en pärjännyt lukiossa kovin hyvin.

Nykyajan musiikkia taitavat olla korvanapit ja muut pelit ja vehkeet. En yhtään epäile, että kertotaulu ei jää tankatessa päähän, kun korvissa suhisee ja silmissä vilkkuu.

Kun läksyjä tehdään, yhä edelleen paras paikka on hiljainen huone ja oma työpöytä.

Koulunkin ongelma on multitaskaaminen. Oppilailla voi olla monta projektia päällä yhtäaikaa, eikä mistään tule valmista ja perusasiat voivat jäädä oppimatta.

7 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja hyvät nostot.
    Itse en käytä navigaattoria. Teen toisinaan ristikoita, kryptoja ja sudokuja.
    Kynä ja paperi ovat hyviä. Lukemisessa kannattaa pitää taukoja ja tehdä jotain muuta esim pyöräillä. Pelattiin nuorempana korttia, lautapelejä, tammea ja joskus shakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deekoo...

      Olen joskus miettinyt, että matikantunneilla voisi aivan hyvin pelata korttipelejä.

      Mikä olisi parempaa yhteenlaskuharjoittelua kuin Kasino, tai Misäärikasino?

      Poista
    2. Pelasin paljon pappani kanssa kasinoa, marjapussia, opiskeluaikana pelattiin marjapussia, viisisatasta ja canastaa. Korttipelit parantavat luultavasti muistia, muistellaan mitkä kortit ovat jäljellä, taktikkaa ja on hauskaa.

      Poista
  2. Yliopisto-opettajana olen miettinyt, miten oppimiselle käy, kun opiskelijat eivät enää kirjoita luentomuistiinpanoja. Tutkimustulokset ovat sen suuntaisia kuin osasin odottaa.

    VastaaPoista
  3. Entä jos jatkossa muistiinpanot annetaan useimmiten etukäteen ja opiskelija tekee niihin lähinnä alleviivauksia ja lisäyksiä - koneella. Ainakin tekniikan puolen opinnoissa näin on käsittääkseni tehty jo pitkään.

    Moni nuori mies ja jokunen nainenkin jää jo nyt esim. yläasteella vaille mitään hyötyä muistiinpanoista siksi, ettei käsiala ole luettavaa edes oppilaalle itselleen. Eräs tuttu luokanopettaja sanoi, ettei lapsen käsialaa ole helppo saada hiottua paremmaksi vaan että aika varhain näkyy, kenen käsiala on luettavaa ja kenen ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se ei ole helppoa, mutta mahdollista kylläkin. (Työssäkäyvä) äitini käytti pikkuveljen jotakin rokkotaudin sairastamisaikaa innostamalla ja vaatimalla hänet kaunokirjoitustehtäviin. Kouluun palattuaan veljeni sai isot kehut, ja äitikin sai tosin positiivisen palauttee itselleen. Isosisko

      Poista
  4. Kyllä kirjoitit taas asiaa!

    Se, että ulkoaoppimista voi harjoitella ja kehittyä siinä, on unohdettu. Joskus ulkoluku on paras mahdollinen opettelun väline, ja siihen sopiva apu on käsin kirjoittaminen. Tämän opin sekä opiskelijana että yliopisto-opettajana.

    Ja tuosta rauhallisesta läksyhuoneesta ja läksyjen tekemisestä (siistin) pöydän ääressä voisit mielestäni lähettää ihan kiertokirjeen kouluille jotenkin niin, että se menisi tiedoksi myös vanhemmille.

    Hyvä sinä!

    Isosisko

    VastaaPoista