6.11. Iltasanomat
Ministeri Alexander
Stubb (kok) elää siinä käsityksessä, että Suomessa ruotsin- ja suomenkielisten
tilanne muistuttaa USA:n 1950-luvun rotusegregaatiota.
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok) osallistui eilen kokoomuksen
Verkkouutisten
mukaan ruotsinkielen asemasta pidettyyn paneelikeskusteluun Oikean
Aallon paneelikeskustelussa Espoon Otaniemessä.
Stubb kertoi haluavansa huomattavasti enemmän
kaksikielisiä kouluja.
- Olen kyllä myös kuullut kauhutarinoita
sellaisista tilanteista, joissa esimerkiksi Porvoossa koulussa lapsia ei
päästetä leikkimään pihalle välitunnilla yhtä aikaa, koska tapahtuisi
jonkinlaista 'kielikontaminaatiota', Stubb sanoi tilaisuudessa Verkkouutisten
mukaan.
- Se muistuttaa minua enemmän
Yhdysvaltain segregaatiosta 1950-luvulla kuin mistään muusta, hän sanoi.
Tänään vietetään ruotsalaisuuden päivää eli
Svenska Dagenia.
Olen samaa mieltä Alexander Stubbin kanssa.
Porvoon malli, jossa ruotsinkielisiä lapsia ei päästetä "kielikontaminaation" pelossa yhtä aikaa muiden kanssa pihalle leikkimään, ei ole nykypäivää. Tulee mieleen Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa aikoinaan harrastettu rotuerottelupolitiikka.
Porvoon malli on todella outo, koska nykykoulussa puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta ja moninaisuudesta, ja silti Porvoossa erotellaan syntyperäisiä suomalaisia toisistaan.
Mielenkiintoista on, että esim. Vantaalla paraikaa lopetellaan melko suuriakin suomenkielisiä kouluja, mutta annetaan pienten ruotsinkielisten koulujen olla. Jos halutaan johdonmukaisesti säästää seinistä, pitäisi pienet ruotsinkielisetkin koulut lopettaa. Monessa kunnassa ruotsinkieliset lapset saavat opetusta pienemmissä kouluyksiköissä ja pienemmissä opetusryhmissä kuin suomenkieliset lapset.
Voitaisiin aivan hyvin ajatella, että muodostettaisiin muutama "sekakoulu" sekä ruotsinkielisille että muille lapsille. Ruotsinkieliset lapset saisivat omat luokkansa ja pihoilla välituntisin oltaisiin kaikki yhdessä. Yhdessäolon luontevuuden takia jotkut suomenkieliset lapset voisivat aivan oikeasti alkaa haluta opiskella ruotsin kieltä.
Esim. kotikaupungissani Vantaalla ruotsinkieliset lapset joutuvat reissaamaan kouluunsa pitkienkin matkojen takaa, koska kaupungissa on vain neljä ruotsinkielistä pikkualakoulua, Dickursby skola, Kyrkoby skola, Mårtensdal skola ja Västersundoms skola.
Kaksi kouluista, Kyrkoby ja Västersundoms, ovat aivan pikkuisia kouluja. Pienessä koulussa oppilasyksikköhinta on aina erittäin korkea.
Myös Porvoossa on melkoinen kasa pikkuisia ruotsinkielisiä kouluja, peräti 13, mikä on paljon Porvoon kokoiseen pikkukaupunkiin. Kalliiksi tulee.
Porvoossa on 14 suomenkielistä koulua. Porvoon asukkaista v. 2010 suomenkielisiä oli 64,7 prosenttia, ruotsinkielisiä 30,7 prosenttia.
Jos minä suunnittelisin Vantaan ruotsinkielistä kouluverkkoa, niin säilyttäisin Dickursbyn ja Mårtensdalin koulut. Helsinge skola ja Helsinge gymnasium, jotka toimivat yhdessä Helsingin pitäjän kirkokylässä, on tietysti säilytettävä.
Vantaalla voisi aivan hyvin kokeilla kaksikielisiä kouluja, koska Vantaalla asuu hyvin vähän täysruotsinkielisiä lapsia. Suurin osa Vantaan ruotsinkielisten koulujen lapsista on kaksikielisiä. Jotkut vanhemmat laittavat kouluihin täysin suomenkielisiäkin lapsia, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia ruotsinkielisten koulujen opettajille.
Vantaan poikittaislinjan 55 bussi kuljettaa paljon ruotsinkielisten koulujen lapsia kodeista kouluun ja takaisin. Liikun melko usein ko. bussissa. Moni ruotsinkielinen lapsi puhuu bussiin noustuaan luokkatoveriensa kanssa myös suomea.
Luonteva kaksikielisyys on melkoinen valtti.
Mina svenskspråkiga läsare, var så vänliga och minns det femte budordet. Skjut inte budbäraren.
Tekstit
Sellaista olen kuullut että tästä politiikasta päättävät ruotsinkieliset pelkäävät että lapsensa alkavat puhua pääkielenään mielummin suomea kuin ruotsia jos 'sekoittumista' pääsisi tapahtumaan ja lapset muodostaisivat enemmän kontakteja suomenkieliseen maailmaan. Tämän kauhukuvan mukaan saattaisi jopa käydä niin että parissa sukupolvessa ruotsinkielisten määrä romahtaisi.
VastaaPoistaTiedä häntä onko totta, ja jos on, onko pelko perusteltu.
Hej finskspråkiga bloggare, jag har själv gått i en svenskspråkig skola som delade utrymmen med en finsk. Har för mig att det var av mycket mer praktiska skäl vi oftast inte hade rast samtidigt, även om det hände. Kalla mig blåögd men det handlar kanske ändå om att skolgården är begränsad och barnen kan vara av så varierande ålder - det blir helt enkelt lättast att låta de skilda skolorna lägga upp sina rastturer enligt överenskomna ramar. Hur som helst kan ju många barn inte det andra språket och onödiga missförstånd undviks på så sätt.
VastaaPoistaAtt en del av de svenskspråkiga eleverna är tvåspråkiga ökar även det utmaningen med att stärka deras svenska ifall den är svag. Otaliga gånger har jag hört skolkompisar bli tillsagda att tala svenska på lektioner men också under rasterna så alla kan vara med. För i Finland är det sällan finskan som lider hos tvåspråkiga barn, ofta har språket mer status bland barnen - eller åtminstone kan de som enbart talar svenska lätt hamna utanför då vännerna byter språk och till mycket högre grad kan följa med finländsk populärkultur o.s.v.
Jag säger inte att tvåspråkiga skolor per definition är dåliga, men det krävs studier och noggrann planering för att få dem att gynna alla. Men rätt genomförda kan de definitivt föra med sig något gott, för fortsätter det som i dag förstår snart ingen av majoritetsbefolkningen ens hälften av min kommentar.