keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kotiopetusta

Keskisuomalainen 22.9.

Liki 400 suomalaista lasta käy koulua kotonaan tai epävirallisissa pienkouluissa. Kotiopetuksen suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana.


Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Siksi lasten kotiopetus on laillista ja pelkkä ilmoitus lapsen jäämisestä kotiin opetettavaksi riittää. Asuinkunnan on kuitenkin valvottava opintojen edistymistä. Käytännössä se tapahtuu testien avulla.


Tavallisin syy kotiopetukseen on uskonnollinen vakaumus.

Nykyperuskoulu ei ole järin uskonnollinen, virallisesta uskonnonopetuksesta voi jättäytyä pois kuten esimerkiksi jehovantodistajat tekevät. Heidän lapsensa käyvät peruskoulua, mutta he hoitavat uskontokasvatuksen itse, ei se sen kummempaa ole.

Olen monesti miettinyt kotiopetuksen vaikutuksia lapseen, tai pikemminkin, mistä lapsi jää silloin paitsi.

Tavallisen peruskouluopetuksen vahvuus on, että lapset sosiaalistuvat, näkevät, että on muunkinlaisia ihmisiä ja toimintamalleja ja ajatustapoja kuin se oma.

Kuinka kotiopetuksessa hoidetaan taito- jaa taitoaineet? Äidinkieli, matematiikka, kielet, historia, fysiikka ja kemia, biologia ja maantieto? Eikä peruskoulu koostu pelkästään oppiaineista.

Kuka yksityinen "tavallinen ihminen" hallitsee kaiken?

En tiedä, miten oppiminen oikein käytännössä testataan. Tehdäänkö kunto- ja taitotestejä, laulukokeita, piirustus- ja maalausnäytteitä? Miten mitataan esim. juuri sosiaalistuminen?

Peruskoulussa opitaan ja omaksutaan niin monia asioita, että en jaksa millään uskoa siihen, että joku yksin kotonaan kykenee samaan. Eipä juuri tarvitse kuin vilkaista opetussuunnitelmia, kyllä sen oman isän tai äidin taytyy olla ihmemies tai -nainen, jos luulee pystyvänsä samaan kuin yhdeksänvuotinen peruskoulu kymmenine opettajineen.

Meillä opettajilla on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta hoitaa hommat niin, että oppilaat saavuttaisivat lähimainkaan kaikkia heille asetettuja tavoitteita.

Minä rinnastan kotiopetuksen nykyhetken itsekkääseen "mä ja mä ajatteluun".

Jyrääkö vanhempien päätösvalta omien lastensa suhteen tässä tapauksessa lasten oikeudet?

14 kommenttia:

  1. Juuri noin on: suomalainen peruskoulu on renessanssikoulu, parhaimmillaan.

    Mutta tapani mukaan "negatiivinen" näkökulma.

    Suomi tukee monenlaisia koulutusprojekteja kehitysmaissa. Tavoitteena on opettaa lukutaito, erityisesti naisille. Naisten lukutaidon ajatellaan olevan merkittävää perheiden voimaantumisen kannalta.

    Mutta kas. Aika monessa maassa tämä kehitysapurahoilla hankittu naisten lukutaito, johtaa siihen että naiset saavat alkaa lukea, kun ne nyt osaavat. Kirjoja on naisille kuitenkin tarjolla useimmiten vain yhtä lajia. Kirjan nimi alkaa K:lla. Siitäkö sitten lähtee perheen hyvinvointi kasvuun ja naisten luovuus ja solidaarisuus kukkimaan?

    Kotikouluja nekin. Tosin monet naivin UNICEF:in suojeluksessa.

    Out

    VastaaPoista
  2. Ai onko Suomessakin kotikoulua? USA:ssa lienee kohtalaisen yleistä, en tiennyt että meilläkin. Kiinnostava ajatus, joskin hieman kauhistava... Millä minä esimerkiksi opettaisin matikkaa kun en sitä osaa? Jaa-a, kaipa pitäisi opetella aina edellisenä päivänä se mitä seuraavana aikoo opettaa :D

    Mielenkiintoinen blogi sinulla. Tykkään kouluaiheesta kun itsekin opetan.

    Terveisin kieltenope Rita

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa Rita mukaan vaan!

    Tätä properuskoulu-blogia luetaan vielä vähän. Kärkiblogit ovat vaate- ja leivontablogeja.

    VastaaPoista
  4. Rita, koko maa on kotikouluja täynnä. Vihreistä hörhöistä lestadioilaisiin. Suurin "kotikoulu" on tietenkin Steiner-koulu, ja nauttiipa isoa valtionapuakin.

    Tärkeää on myös tiedostaa että suomalainen p-koulu e i ole puolueeton ja objeltiivinen. Se on valinnut ihmiskäsityksekseen humanismin ja sitä tukemaan tieteellisen maailmankuvan. Hy´vä niin! Silti peruskouluissa järjestetään valtion rahoilla uskonnontunteja, joissa ollaan kontallaan lattialla etelä-kaakkoon. Onneksi ei kuitenkaan meidän koulussa. Kuitenkaan tämä epäkohta: uskonnon suora harjoittaminen kunnan kouluissa ei tunnu kiinnostavan ketään.

    Koulujen ei tulisi tarjota tiloja sen enempää muslimien päivärukouksiin kuin kristittyjen raamattupiireillekään, kuten monissa lukioissa ja yläasteilla tapahtuu.

    Suomalainen peruskoulu on humanismin ja tieteellisen maailmankuvan linnake! Sellaisena se tulee säilyttää. Jos se huojuu joka puolelle, koulu on vain joku toimintakeskus.

    Out

    VastaaPoista
  5. Minä taas olen sitä mieltä, että koti kyllä pystyy saman tietomäärän lapselle antamaan kuin koulukin. Lapsi joutuu varmasti tekemään itsenäisemmin töitä, mutta en pidä itseoppimista pahana asiana ollenkaan.

    Kotona voi keskittyä itse asiaan kun koulussa iso osa ajasta menee organisointiin ja porukan häseltämiseen. Ihme, että ylisuurissa ryhmissä saadaan mitään aikaan - aikamoisia fakiireja opettajat ovat. Kotona kyllä tehdään monessa lapsiperheessä koulutöitä vielä illalla...

    Olisi kyllä kiva nähdä tutkimuksia suomalaisten kotikoululaisten menestymisestä:)

    VastaaPoista
  6. Nykykouluun ei erityisoppilas saa enää henkilökohtaista avustajaa vaikka tarve olisi kuinka suuri. Pienryhmistä tarjolla on monimuoto-erityisluokkia, joihin kaikki "liian poikkeavat" tungetaan yhteen erityisyyden laadusta riippumatta. Jos lapsi on lahjakas, herkkä, mutta äärimmäisen häiriöaltis ja tarkkaavuusongelmainen ja vielä ehkä kiusaatukin, mitä jää vaihtoehdoksi, kun koululla ei ole resursseja ja luokka on ylisuuri? Kaikki kotikoululaiset eivät ole hörhöilijöiden tai viherpiiperöiden "uhreja" vaan jotkut vanhemmat yksinkertaisesti joutuvat suojelemaan lapsensa kehitystä ottamalla lapsen pois ympäristöstä, jossa resurssit eivät riitä yksilöiden huomioimiseen ja erityisoppilaiden tukemiseen. Ei riitä, vaikka halua olisi kuinka ja ope olisi minkälainen fakiiri. Pitäisikö lapsi sitten uhrata "sosiaalisuuden" alttarille? Kuinka moni aikuinen jaksaisi päivästä toiseen sitä, mitä edellytämme lapsiltamme? Väitän, että melko moni uupuisi ja käytöshäiriöitäkin alkaisi esiintyä...

    VastaaPoista
  7. Minä "viherpiiperö" en pidä siitä, että kouluja laitostetaan vuosi vuodelta enemmän. Ala-aste ja yläaste laitetaan yhteen ja lisätään siihen vielä lukiokin. Rakennetaan isoja komplekseja, joihin mahtuu paljon oppilaita.
    Pienet esikoululaisetkin laitetaan vielä sinne sekaan. Odotan innolla, koska päiväkoditkin siirretään näihin laitoksiin.

    Onko sitten ihme, jos yhä nuoremmat juovat, polttavat ja haistattelevat? Isommista otetaan mallia hyvässä ja pahassa.
    Miksi lapsien ei anneta olla lapsia? Kuntien ja kaupunkien säästöt näyttävät ajavan lasten tarpeiden yli.

    Kauhulla odotan poikani esikouluun menoa.

    VastaaPoista
  8. Minä olin jo ottamassa pojat kotiopetukseen pitenevien koulumatkojen ja ison koulun vuoksi. Mielestäni ei mitään itsekästä siinä. Englannista tuli ohjelma, jossa todettiin kotioppilaat erittäin yhteistyökykyisiksi ja keskusteleviksi kaiken ikäisten kanssa. Luulen, että aika moni kotiopetukseen ryhtyvä todella panostaa asiaan. Koulu ei ole ainoa paikka, jossa lapsi tapaa muita ihmisiä, sen sijaan se on monien urheilujoukkueiden tapaan paikka, jossa lapset sosiaalistetaan tulemaan toimeen oman ikäistensä ja vain omanikäistensä kanssa.

    Valitettavasti aikuisia ei ole koulussa kyllin, jotta jokainen lapsi edes kerran koulupäivässä olisi henkilökohtaisessa kontaktissa aikuiseen ihmiseen. Sitä pitäisin vähintään yhtä tärkeänä kuin kontaktia samanikäisiin.

    Minusta tuntuu, että nykyään ajatellaan että oma koti ja omat vanhemmat ovat pahinta mitä on lapsen elämässä.

    VastaaPoista
  9. Itse kävin kotikoulun. Pärjäsin matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja äidinkielessä loistavasti. Äitini opetti minua, hän oli tuolloin perushoitajan ammatista kotiäitinä.

    Kiitokset äitilleni joka oli motivoitunut ja asialleen omistautunut. Viiden lapsen perheessämme on tällhetkellä neljä ylioppilasta. Valmistun veljeni kanssa parin vuoden päästä insinööreiksi.

    Sosiaalinen puoli on tosiaan haasteellinen juttu kotikoulussa. Kannattaa verkostoitua muiden kotikoulua harjoittavien kanssa.

    VastaaPoista
  10. En ihmettele kantaasi. Eipä ole kukaan opettaja tullut minulle suosittelemaan kotikoulua - ei myöskään yksikään lääkäri ole suositellyt kotisynnytystä. Eiköhän se johdu yksinkertaisesti siitä, että jossain organisaatiossa työskentelevä kokee sen helposti ainoaksi oikeaksi, jopa ainoaksi mahdolliseksi. On vaikea nähdä, miten muut vaihtoehdot voisivat toimia. Tietysti monet opettajat ja lääkärit kokevat moiset valinnat myös ammattitaitonsa vähättelynä. No, kaikesta huolimatta olen synnyttänyt viisi lasta kotona ja nuorimmat ovat myös kotikoulussa!

    VastaaPoista
  11. Onneksi olkoon! Olet onnistunut hyvin, mitä ei aina tapahdu.

    En vähättele, mutta jos se onnistuu sinulla, ei tarkoita, että se onnistuu kaikilla.

    VastaaPoista
  12. Koti on lapselle tärkeintä elämässä.

    VastaaPoista
  13. Itse luin kotona ylä-asteen oppimäärän kahdeksannelta luokalta kiusaamisen takia. Kymmenisen vuotta sitten valmistuin fil maisteriksi/historian opeksi. Minusta koulujärjestelmässä on vakava valuvirhe ja uhrit monasti joko syyllistetään kiusatuksi tulemisesta tai sitten heidän mielenterveys halutaan pakolla kyseenalaistaa, jotta järjestelmää ei kyseenalaistettaisi. Ruotsalaisia tulee tällä hetkellä pakoon koulupakkoa Suomeen toivottavasti demarit eivät karkota nyt osaa väestöstä samoin ulkomaille Suomesta kun kaavailevat yksityisopetusta luvanvaraiseksi. Logiikka kiusatun näkökulmasta on tässä ehdotuksessa yhtä julma kuin afgaaninaisen elämä monasti, lyotyä lyödään koko järjestelmän voimalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusatun kannalta kotiopetus on joskus paikallaan, vaikkakin koulun olisi kyettävä ratkaisemaan kiusaamistapaukset.

      Poista