torstai 3. syyskuuta 2009

Kauno on kuollut

Yle 3.9.

Viisi vuotta sitten tehty kirjainuudistus on hankaloittanut kirjoittamisen opettamista ja oppimista kouluissa. Opetushallituksen mukaan tarkoituksena oli helpottaa käsin kirjoittamista, mutta luokanopettajien mielestä uudistus epäonnistui.

Luulen, että kyse on siitä, että moni opettaja yhä edelleen ajattelee asiaa "wanhan kaunon" kantilta. Kaunokirjoitusta ei enää ole, eikä sitä ole siksi syytä lapsilta odottaakaan.

On luonnollista, että alkuopetuksessa keskitytään tiukasti käsin kirjoittamisen ulkoisiin sääntöihin kuten kirjainten muotoihin ja kirjainten sitomisiin toisiinsa. Joku malli on aina oltava.

Lopullisena tavoitteena on kuitenkin sujuva käsiala, joka on luettavaa. Viitos-kuutosluokilla alkaa oppilaiden varsinaisen oman käsialan muotoutuminen. Alkaa olla aivan sama, onko se ja se kirjain piirretty prikulleen alkuopetuksessa opittujen sääntöjen mukaan.

Jos joku oppilas ei osaa piirtää oikein esim. isoa G-kirjainta, sanon hänelle, että piirrä se vaikka tikkukirjain G:llä ja sido se kunnolla seuraavan kirjaimeen.

Ajatelkaapa itse: Kuinka paljon oikeastaan enää kirjoitat käsin? Etkö useinmiten käytäkin tietokonetta ja jotain kirjoitusohjelmaa?

Teimme viime lukuvuonna kuutosluokkalaisten kanssa ns. pitkiä kirjoitelmia ATK-tunneilla. Tulos yllätti minut täysin. Edes "heikoille" poikaoppilaille kirjoittaminen ei ollut enää tuskaa, vaan luova prosessi. Kirjoitelmista tuli pitkiä, ja ihme ja kumma, sain tekstistä selvän ja jopa oikeinkirjoitus sujui.

Muoto ei sittenkään ole niin tärkeää, tärkeää on aina sisältö.

Kyllä meidän pitää aina miettiä, mikä on asian ydin ja tärkeää ennen kuin alamme leikkiä lillukanvarsilla.

4 kommenttia:

  1. Juuri näin. Kauno on hyvin tehokas väline tekstin kryptaamiseen: jos kirjoittaja haluaa, ettei kukaan muu ymmärrä hänen tekstistään mitään, kannattaa kirjoittaa kaunolla. Ongelma on, ettei kirjoittaja itsekään välttämättä kykene lukemaan sitä muutaman kuukauden jälkeen.

    Täälläpäässä on kirjoitettu tekstaamalla niin kauan kuin ruukinmatruuna jaksaa muistaa. ei siis pölkkykirjaimin, vaan tekstaamalla. Syy on yksinkertainen: luettavuus. Tekstaamalla kirjoittaminen on, kun sen oppii, vain vähän hitaampaa kuin kauno, mutta paljon luettavampaa.

    Kalligrafia on sitten oma lukunsa.

    Asiasta toiseen. Ruukinmatruuna on opiskellut joskus japania, ja kanji-merkkien siveltimenvedot ja vetojärjestys on aivan oma lukunsa. Kanji-merkkejä kirjoitettaessa olennaista on luettavuus. Siis se, että saa niistä oudoista hyönteisistä jotain selvää. Jos niitä siveltimenvetoja (tai kynänvetoja) alkaa sitomaan toisiinsa, tuloksena on sellainen vahva kryptaus, jota ei lue Erkkikään.

    Kauno on ihan hyvä idea kalligrafian - siis mahdollisimman kauniin fontin ja käsialan kannalta. Mutta luettavuudeltaan se häviää tekstaukselle 6-0.

    VastaaPoista
  2. Kaunoa ei jää kaipaamaan, se on totta. Uudet mallikirjaimet ovat selkeät ja niillä saa aikaan siistiä tekstiä vähemmällä harjoittelulla. Lisäksi käsiala ei puuroudu nopeasti kirjoittaessa, kuten kaunokirjoituksella käy.
    Yksi paha moka uudesta kirjaimistosta löytyy. Haluaisin tietää, kuka oli se @£$¤%&§ ääliö, jonka loistoidea oli jättää seiskasta poikkipalkki pois. Nyt ei nuoren sukupolven ykköstä ja seiskaa erota toisistaan sitten millään.

    VastaaPoista
  3. Minä opetan sen seiskan edelleen poikkipalkilla.

    VastaaPoista
  4. Kiitos siitä, että näin teet. Vaatii rohkeutta opettaa viisaammin kuin OPH määrää!

    VastaaPoista