maanantai 7. syyskuuta 2009

Miksi koulussa on aina kiire?

Tänään oli koulussamme liikuntapäivä. Pakkasimme koulumme pienimmät oppilaat busseihin ja huristimme Luukkiin, jossa kävelimme "luontovitosen". Syksyinen luonto oli kaunis kaikkine lahottajasienineen.

Kun kävelin, minulla oli aikaa ajatella. Ajattelin koulua ja kiirettä. Nyt, kun opetan ekaa luokkaa, minusta tuntuu, että minulla ei ole kiire. Minulla on aikaa lukea oppilaille ääneen vaikkapa satuja, aloitin A:sta, Andersenista. Voi olla, että tokalla luokalla pääsen G:hen, Grimmin veljeksiin.

Melkein aina olen opettanut alakoulun vitosia tai kutosia. Viime vuosina on tuntunut, että en ehdi tehdä juuri mitään. Opetussuunnitelmat on tungettu täyteen tavaraa, ja jos kaikki ei mahdu oppiaineiden sisältöihin, niin lisäksi on erilaisia aihekokonaisuuksia, jotka pitää käydä läpi. ATK-opetukselle ei ole varattu aikaa ollenkaan, vaan se pitää ujuttaa muun opetuksen oheen.

Nykykoulussa on lisäksi paljon erilaista happeningiä koulujen välisistä urheilukisoista eri yhteisöjen kouluvierailuihin. Ne kyllä katkaisevat arjen koulurutiinit mukavasti, mutta opetusaikaa jää aina vaan vähemmän.

Arviointiin tuntuu kuluvan aivan liian paljon aikaa. Wilman arviointilomakkeet ovat sellaisia, että aina ei edes opettajat tunnu saavan niistä selvää.

Mestari on se opettaja, joka saa tapettua kiireen tunnun pois. En ymmärrä ollenkaan, miksi pienillä lapsilla on stressiä, joka syntyy kiireestä tai liiallisista vaatimuksista.

Koulun pitäisi olla kiireetön paikka. Kyllä lapset aikuisiksi kasvettuaan saavat tuta kiireestä aivan riittävästi. Aikamme yksi leimaavimmista piirteistä on iänikuinen kiire, oravanpyörässä ollaan.

1 kommentti:

  1. Juuri näin.

    Hyvä motto on vanha motto(ni):PUOLET POIS.

    Ai mistä? Kaikesta. Puolet pois kaikesta. Luokkahuoneen toiminnasta, opettajien hösäämisestä, projekteista, kokouksista, "koulutuksista", ja varsinkin "uudistuksista."
    PUOLET POIS kaikesta - ja johan kiire, tuo elämän vihollinen ja tappaja, vähenee.

    Out

    VastaaPoista