Oppilasarvostelu ahdistaa

28.10. Yle

Arvostelun ääripäät ahdistavat opettajia – "Aika julmaa sanoa pienelle lapselle, että hän ei ole koskaan kohtelias"

Virolahden ja Miehikkälän ala- ja yläkouluissa halutaan muuttaa oppilaiden käytöksen arviointia. Peruskoulun 1.-6. luokilla oppilaan käyttäytymistä on arvioitu tähän mennessä muun muassa kohteliaisuuden, aktiivisuuden, tavaroista huolehtimisen sekä sääntöjen noudattamisen perusteella. 

Kaikkiaan kriteerejä on kymmenen. Opettaja arvioi käyttäytymistä ja huolellisuutta viisiportaisella asteikolla, jossa paras luonnehdinta on "aina". Esimerkiksi "oppilas on aina aktiivinen oppitunnilla". Muut luonnehdinnat ovat "useimmiten", "joskus", "harvoin" sekä "ei koskaan".

Opettajilta tulleen palautteen vuoksi käytöksen arviointia halutaan kuitenkin muuttaa. Asteikon ääripäät "aina" ja "ei koskaan" ovat opettajien mielestä arvioinnin kannalta vaikeat määritteet. 

Tällä viikolla kokoontuvalle kaakon kaksikon yhteiselle sivistyslautakunnalle esitetään, että paras arvosana olisi "erinomainen" ja huonoin "heikko". Numeroarvosteluun Virolahdella siirrytään käytöksen suhteen vasta yläasteella.

– Yläkoululaisten käyttäytymisnumerossa huomioidaan entistä enemmän positiivisuutta ja toisten huomioon ottamista, sanoo sivistystoimenjohtaja Auli Hyttinen.


Nykyisenkaltainen sanallinen arviointi, jota alakouluissa käytetään, on sairasta. Sanat sattuvat enemmän kuin neutraalit numerot.

Wilmalla näpytellään luennehdintoja, aina, useimmiten, joskus, harvoin sekä ei koskaan. Käyttäytymisen ja huolellisuuden arvioinnissa tuollaisella asteikolla luonnollisesti painottuu useinmiten. 

Otetaan esimerkiksi Vantaan viidennen luokan lukuvuositodistuksesta kohta Yhteisten sääntöjen noudattaminen. Harva oppilas noudattaa aina yhteisiä sääntöjä. Vielä harvempi oppilas noudattaa niitä joskus, harvoin tai ei koskaan.

Voisi oikeastaan sanoa, että viisiportainen sanallinen asteikko on älyvapaa, koska kaikkia asteikon osia ei voi käyttää. En ole koskaan nähnyt oppilasta, joka ei noudattaisia yhteisiä sääntöjä ei koskaan.

Sitä paitsi viisiportainen asteikko koetaan numeroina, aina = 10, useinmiten = 9 tai 8, joskus = 7 tai 6, harvoin = 5, ei koskaan = 4.

Miksi ei voitaisi sanat, jotka eivät tavallaan kuvaile mitään, korvata viisiportaisella numeraalisella asteikolla? Viisi olisi paras numero, ykkönen heikoin.

Olen sekalinjan kannattaja, ensin numero ja perään kirjoitetaan selite. Otetaan esimerkki äidinkielestä, Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen:

4 

Teknisesti osaat kirjoittaa hyvin, teksistäsi saa selvän, kirjoitusvirheitä ei juuri löydy. Mutta joskus tuntuu, kun sinun pitäisi luoda tekstiä, et laita likoon parastasi. Ei pidä aina mennä sieltä, missä aita on matalin.

On outoa, että lapsi saa erilaisen todistuslärpäkkeen riippuen siitä, missä kunnassa hän asuu. Kaakon kulmilla käyttäytymistä ja huolellisuutta arvioidaan kymmenellä kriteerillä, meillä Vantaalla viidellä. Olen nähnyt joidenkin kuntien lärpäkkeitä, joista löytyy pelkästään numeroita, ei sanallista arviointia lainkaan.

Oppilaiden oikeusturvan ja todistusten vertailukelpoisuuden takia todistuskaavakkeiden pitäisi olla samanlaisia koko maassa.

Nykyarvioinnissa parasta ovat vanhempien vartit, jotka ovat kyllä jo aikoja sitten venähtäneet hauskoiksi puolituntisiksi. 

Otetaan esimerkiksi uudelleen Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen. Vanhempien varttien aikana minulla on opetajanpöydän kulmalla tarinavihkopino. Voin kertoa vaikka sormella näyttäen sekä oppilaalle että vanhemmille, kuinka oppilas kirjoittaa. On helppo kannustaa tai kertoa, mitä parannettavaa on. Suullinen arviointi on hyvin yksilöllistä.

Kaksi arviointia lukuvuodessa on riittävä määrä, vanhempain vartti ja lukuvuositodistus. 

Mutta pitää  muistaa, että todistukset ja vanhempainvartit ovat vain osa oppilaan arviointia. Pääosa arvioinnista on kumminkin jatkuvaa arviointia. Kannattaa piipahtaa Opetushallituksen sivuilla ja lukea hienot arviointiohjeet. Monipuolista on. 

Arviointi oppimisen tukena –jatkuva arviointi ja monipuoliset arviointikäytänteet (OPH)

Professori Päivi Atjonen (2007) on todennut, että arvioinnin tulisi olla motivoivaa ja innostavaa. Oppimisen iloa ei saa tappaa, eikä oppilasta lannistaa.

Joka tapauksessa arviointi on vaikea laji.