maanantai 20. lokakuuta 2014

Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista

Kaunokirjoitusta vuodelta 1941

Kuvana on 9-vuotiaan isäni Vidarin lähettämä joulupostikortti isoisälleni Bertilille sinne jonnekin. Nokkelimmat huomasivat Olympiarenkaat. Kisat piti järjestää Helsingissä v. 1940. 

Vantaan, silloisen Helsingin maalaiskunnan, kaikkien aikojen suurin yleisurheilija on Taisto Mäki, Rekolan Paimenpoika. Mäki juoksi ensimmäisenä maailmassa kymppitonnin alle puolen tunnin. Hänellä oli myös 5000 metrin maailmanennätys. 

Hän juoksi Rekolasta päivittäin töihin Katajanokalle (2 kertaa 23 km) rautapuntit jaloissaan. Kikan hän oli saanut mestarijuoksija Hannes Kolehmaisen isoveljiltä, jotka olivat juosseet ammattilaisina Amerikassa.

Taisto Mäki ei päässyt koskaan olympialaisiin, koska sota tuli väliin. 


19.10. Keski-Uusimaa


Opetushallitus uudistaa parhaillaan perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja leikkauslistalla saattaa olla kaunokirjoitus.

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Susanna Huhdan mukaan liitolla on positiivinen kanta mahdollisuuteen.

Kaunokirjoitus ei poistu opetusmahdollisuutena, vain velvoite opettaa se poistuu. Ytimessä on etenkin se, että kahden erilaisen käsialan opettaminen on ikään kuin hukkaan heitettyä aikaa. Kaunokirjoituksen opettamisen velvoituksen poistuessa jäisi aikaa muuhun.

Vastakkaista mieltä on keravalainen OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen edustaja Pekka Juntunen.

En kannata näin radikaalia uudistusta. Kaunolla on suuri merkitys esimerkiksi hienomotoriikan kehittymisessä. On surkeaa katseltavaa, kun kuudesluokkalainen kirjoittaa tikkukirjaimilla. Tekstaus ja kauno voivat hyvin olla rintarinnan.


Keski-Uusimaan otsikko on outo, koska kaunokirjoitus on siirtynyt historiaan jo ajat sitten.

Kouluissa on opetettu jo pitkään Uusia tyyppikirjaimia, ks. Kirjoituskirjaimet. Tavoitteena on ollut, että jokaiselle oppilaalle kehittyy sujuva ja selkeä, sidosteinen peruskäsiala, josta myöhemmin kehittyy oma persoonallinen käsiala.

En poistaisi nykyisiä kirjoituskirjaimia. Ne muistuttavat kovasti tekstauskirjaimia, mutta kirjainten sitominen toisiinsa estää sanojen hajoamisen epämääräisiksi kirjainjonoiksi.

Nykyisten kirjoituskirjainten pikkukirjaimet ovat muodoiltaan erinomaisia ja yksinkertaisia kirjoittaa. Poikkeus on pikku-q, jossa ei ole alapoikkiviivaa. Asia onneksi korjaantuu.

Ongelma on ollut kirjoituskirjainten isot kirjaimet, joissa on jäänteitä kaunokirjoituksesta. Olisin yksinkertaistanut isot alkukirjaimet siten, että ne muistuttaisivat isoja tikkukirjaimia ilman yhtään ylimääräistä koukeroa

Nyt ei kannattaisi hosua. Viime vuosina on kohkattu liiankin kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti