15.10. Iltalehti
Journal of School Health -julkaisussa ilmestyneeseen
Göteborgin yliopiston tutkimukseen osallistui yli 400 12-vuotiasta koululaista.
Heille järjestettiin viikoittain kahden tunnin ajan ohjattua liikuntaa koulun
normaalien liikuntatuntien lisäksi. Ekstratuntien järjestämisestä vastasivat
paikalliset urheiluseurat.
Kokeiluun osallistuneiden lasten oppimistuloksia verrattiin
sellaisiin koululaisiin, jotka kävivät vain koulujensa tavallisilla
liikuntatunneilla. Vertailu osoitti, että kaksi lisätuntia liikuntaa paransi
oppimistuloksia niin kieliopinnoissa kuin matematiikassakin.
- Tulokset ovat johdonmukaisia ja viittaavat selvästi
yhteen suuntaan, kuvailee tutkimusryhmään kuulunut neurologi Thomas Linden Science Daily
-sivustolla.
- Liikunnan lisääminen auttaa lasta menestymään koulussa.
- Liikunnan lisääminen auttaa lasta menestymään koulussa.
Olen kirjoittanut blogissani liikunnasta hyvin paljon.
Peruskoulussa liikuntaa on vain pari tuntia per viikko. Läheskään kaikki lapset eivät osallistu urheiluseuratoimintaan. Lapset liikkuvat aivan liian vähän.
Kun näin on, koulun on lisättävä liikuntatuntien määrää parilla tunnilla per viikko. Malli voi olla esim. 2 + 1 + 1 tai 2 + 0,5 + 0,5 + 0,5 + 0,5. Olen esittänyt blogissani liikuntatuntien määrän tuplaamista moneen kertaan.
Liikunta on ennaltaehkäisevää toimintaa. Siihen kannattaa satsata.
Göteborgin tutkimus vahvistaa opettajien arkihavaintoja. On selvää, että hyväkuntoinen lapsi jaksaa opiskella paremmin kuin rapakuntoinen lapsi.
Göteborgin paikalliset urheiluseurat vastasivat liikunnan extratunneista. On vaikea uskoa, että Suomessa paikallisilla urheiluseuroilla olisi mahdollisuuksia irrottaa ohjaajia kouluihin kesken koulupäivän, koska urheiluseuratoiminta perustuu pääosin vapaaehtoistoimintaan. Ohjaajia ja valmentajia on muutenkin vaikea saada.
Liikunnanopetus kuuluu opettajille. Koulujen ja urheiluseurojen yhteistyötä pitää kyllä lisätä, tavoite on sama, lasten ja nuorten hyvinvointi. Koulujen kerhotoiminnan nivomista urheiluseuratoimintaan pitää kehittää.
Koulujen likunnanopetus on tapetilla muutenkin.
Koululiikunnan painopiste on siirtymästä urheilupainoitteitteisesta liikunnasta kuntoliikunnan suuntaan. Liikutaan yhdessä toisia tukien, ei toisia vastaan.
Tekstit
Hyvä bloggaus ja kannatettava asia
VastaaPoistaSitten asian vierestä
Pidin itse liikunnasta koulussa ja liikun nykyisinkin miltei joka päivä ja minulla on säännöllisiä urheiluharrastuksia, suunnistus, lenkkeily, salibandy ja aiemmin koris.
Suurin syy liikuntakritiikiin on tulospainoitteisuus. Tiedän alakoulun, jossa jokainen laji ja kerta lultavasti arvosteltiin tai niin oppilaita, mutta ei koteja informoitiin. Esimerkiksi vanhempien piti ostaa sukset kerran vuodessa tapahtuvaa hiihtoa varten. Muistan kerran kun sitten hiihdettiin hiekkaisella purulenkillä ja pojalle lainaamani luistelusukset olivat piloilla. Viimeisen lapsen kohdalla koulu oli hankkinut sentään sukset, monot ja sauvat niille, jotka eivät osta lapsilleen joka vuosi uusia suksia. Meillä on kymmenet sukset se ei ollut ongelma vaan ongelma on myös talvet, Turussa viime talvena ei luonnon lumella voinut hiihtää kertaakaan. Minusta likunta on hauskaa. Myös lasten harrastukset ovat alkaneet jakaa lapsia hyviin ja huonoihin. Jos jaot tehdään valintamenetelyllä, viimeisillä valituilla ei ole motivaatiota liikkua, varsinkin jos pelataan tuloksesta. Itse olin varsin huono jossain lajeissa mutta korvasin puutteet juoksulla ja yrittämisellä. Hyvän kunnon hankkiminen on pitkälti itsestä kiinni.