12.10. HS
Koululiikuntaa ei pitäisi
arvioida numeroilla, sillä huonot arvosanat syövät itsetuntoa.
Toisaalta kiitettävä
liikuntanumero voi olla oppilaan todistuksessa ainoa hyvä numero.
Näin perustellaan eri kantoja
kysymykseen, pitäisikö koulujen taito- ja taideaineita arvostella numeroilla.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ehdottanut numeroista luopumista
liikunnassa, musiikissa, kotitaloudessa, käsitöissä ja kuvataiteissa.
"Pitääkö kenenkään saada
kuutosta liikunnasta? Miksi se on kasvun ja oppimisen kannalta tärkeää?"
hän kysyy.
"Kukaan ei tarvitse
huonoimpia numeroita luovuusaineissa. Ne ovat rampauttavia."
Taide- ja taitoaineiden numeroarvostelu pulpahtaa säännöllisin väliajoin keskusteluun, toiset ovat puolesta, toiset vastaan.
Kuten lukijani arvaavatkin (tai tietävät), olen TT-aineiden (taito- ja taideaineet) numeroarvostelun puolesta.
Puhutaan paljon TT-aineiden numeroarvoastelun vaikutuksesta oppilaan itsetuntoon.
Voidaan myös ajatella, mikä on esim. matematiikan numeron merkitys oppilaan itsetuntoon. Matematiikka vaatii paljon työtä, mutta kympin oppilaat ovat usein myös matemaattisesti lahjakkaita.
Samalla tavalla kuten TT-aineen heikko arvosana, niin myös matematiikan heikko arvosana vaikuttaa lapsen itsetuntoon.
Väittäisin, että heikko matematiikan arvosana on rampauttavampi kuin heikko TT-aineen arvosana. Oppilas voi luulla olevansa tyhmä, mutta harva esim. liikunnasta heikon arvosanan saanut kokee olevansa tyhmä.
Ja miksi musiikissa tai kuvataiteessa lahjakkaalta oppilaalta pitäisi evätä kymppi, kun matemaattisesti lahjakas oppilas sen kympin saa?
"Oppilas, joka ei
menesty lukuaineissa, mutta saa hyvän arvosanan kuvataiteessa, kokee, että
hänellä on arvokas ja arvostettu taito", sanoo Kuvataideopettajat ry:n
puheenjohtaja Anna Linna. (HS 12.10.)
Olen samaa mieltä kuin Anna Linna.
Olen tyyppiesimerkki Anna Linnan oppilaasta, joka ei menesty lukuaineisssa.
Olen myöhäisherännäinen, mitä säntillisen opiskelun suhteen tulee. Kun kävin oppikoulua ja lukiota, koin, että minulla on muutakin tekemistä kuin jokapäiväinen pänttääminen ja läksyjen lukeminen. Luin kokeisiin edellisenä iltana, ja numerot olivat sen mukaisia.
Kuvataide ja ainekirjoitukset pitivät minut elossa. En saanut todistukseen kymppejä käytöksen lisäksi kuin kuviksesta ja kaunokirjoituksesta. Luin kyllä viime tinkaan ennen ylioppilaskokeita. Nykymuotoinen kurssimuotoinen opiskelu olisi ollut minulle murhaa niin kuin se nyt monelle pojalle on.
Kaikki oppiaineet ovat yhtä tärkeitä, niitä pitää arvostaa yhtälailla. Olisi peräti kummallista, että toista oppiainetta arvostetaan numeroarvostelun avulla, mutta toista ei. Oppilaat kokisivat, että oppiaineet, joista ei saa numeroa, ovat pelkkiä hanttiaineita.
Käytännössä TT-aineissa oppilasta kannustetaan enemmän kuin lukuaineissa. TT-aineissa oppilasta palkitaan enemmän yrittämisestä, kun taas lukuaineissa arvioidaan tulosta eli numero annetaan enemmänkin kokeiden perusteella.
Kun oppilaat menevät yläkouluun, korostan heille, että heidän pitää osata jo pikkuisen taktikoida ja laskea oppiaineiden keskiarvoja. Jos oppilas on heikko esim. matematiikassa ja muissa lukuaineissa, keskiarvoa pitää nostaa muilla oppiaineilla.
Sanon oppilaille:
Jos saat matikassa vitosen, huolehdi siitä, että saat esim. kotitaloudesta ja liikunnasta vähintään kasit. Olet silloin plussan puolella. Peruskoulun päättötodistus ei ole mitään vessapaperia, pyrit sillä lukioon tai ammattikouluun.
Pitää muistaa, että numeroarvostelu on oppilaan oikeusturvaa.
Arviointikeskustelut, vanhempainvartit, ovat rautaa. Käytännössä vartit ovat vähintään puolituntisia.
Joidenkin oppilaiden kohdalla keskustellaan enemmänkin, kun tehdään henkilökohtaisen opetuksen
järjestämistä koskevia suunnitelmia (melkoinen sanahirviö siis, siksi käytetään tuttavallisemmin lyhennettä HOJKS).
Kannatan:
1.-3. lk - selittävä, pelkkä sanallinen arvostelu
Kannatan:
1.-3. lk - selittävä, pelkkä sanallinen arvostelu
4.-8 lk - numeroarvostelu sanallisella selitteellä
Sanallisella selitteellä voidaan kannustaa oppilasta parantamaan suoritustaan. Sillä voidaan myös kertoa, millaisella panostuksella oppilas on saanut numeronsa.
Otetaan pari esimerkkiä, oppilaat saavat saman numeron, mutta panostus on ollut erilainen.
8 - Olet yrittänyt kovasti ja yrityksesi on tuottanut hyvää tulosta, kun numerosi on noussut. Nyt hallitset peruslaskut kunnolla. Vielä, kun jaksaisit panostaa lisää prosenttilaskuun.
8 - Olet matemaattisesti lahjakas oppilas, mutta pystyt parempaan. Asenteesi on heikko, mikä näkyy selkeästi sekä läksyjen tekemisessä että tuntiaktiivisuudessa. Jos et paranna asennettasi, numerosi on vaarassa pudota seiskaan.
9. lk - pelkkä numeroarvostelu
Peruskoulun päättötodistuksella pyritään jatko-opintoihin.
Niin, mutta eikö se liikunnan kymppi tehnyt gutaa Teemu Selänteelle? Ties vaikka ilman sitä liikunnan kymppiä Teemu olisi voinut kokea itsensä huonoksi.
Tekstit
Miten liikunnasta saa kympin? Olin niin ala- kuin yläasteellakin ns. ysin oppilas kaikessa paitsi liikunnassa ja käsitöissä. Erityisesti liikunnan kasi pännii vielä yli kymmenen vuotta peruskoulun ja lukion jälkeenkin. Osallistuin nurisematta kaikkiin lajeihin enkä ollut koskaan pois tunneilta. Yleisurheilussa olin keskitasoa tuloksilla mitattuna, pallopeleissä samoin. Talvilajit olivat vahvuuteni ja hiihtotunneista jopa hieman pidin. Opettajat ja vuodet vaihtuivat, mutta kahdeksikko todistuksessa pysyi. Edelleen ärsyttää, kun liikunnan arviointi tuntui tapahtuvan pärstäkertoimen mukaan.
VastaaPoistaNykykriteereillä olisi varmaan saanut ysin, sillä nimenomaan yrittelisäisyyttä palkitaan. Kympin saaminen onkin jo vaikeaa, pitää myös olla reilu muita kohtaan, kannustaa heikompia, olla siis urheiluhenkinen.
PoistaOmana kouluaikanani hyviä tuloksia saanut oppilas sai ysin, vaikka olisi ollut millainen mulkero tahansa, ei siis ollut ollenkaan urheiluhenkinen.
Mitäpä jos luovuttaisiin kokonaan numeroarvostelusta? Siirryttäisiin henkilökohtaiseen oppimispolkuun portfolioineen ja tasomalleineen? Ihan jokaisessa aineessa?
VastaaPoistaJätettäisiin myös toisen asteen pyrkimisestä objektiivinen ja epätasa-arvoinen numeroarviointi pois. Avoimet kunnalliset lukiot (tulos tai ulos -periaatteella) ja ammatilliselle puolelle pääsykokeet niin halutessaan. Myös linjalukioihin tai lukioiden niin halutessa ne voisivat itse määritellä pääsykokeet.
Samaan syssyyn pistetään nippuun vielä ylioppilaskokeet, jotka eivät mittaa millään mittarilla oikeaa osaamista vaan hemmetin hyvää kokeeseenlukutaitoa ja yhdentyyppistä koeosaamista.
Numeroarviointi on riittämätön muinaisjäänne joka aineessa. On täysin järjetöntä, että numero kahdeksan voidaan saavuttaa monella eri tavalla ja silti sitä pidetään jollain tapaa vertailukelpoisena.
Ajatuksia?
Pääsykokeet ja tulos tai ulos kuviot tekisivät koulusta entistä kilpailullisemman.
PoistaLuulen, että täydellistä arviointimallia ei ollekaan.
Itse ajattelen niin, että arvioinnilla pitää pikemminkin kannustaa kuin lannistaa. Arviointikeskusteluissa pyrin etsimään oppilaan vahvuuksia.
Mutta jossain vaiheessa kuten kutosella tai ysillä pitää arvioinnin olla edes jossain määrin vertailukelpoista. Kriteerit ovat tärkeitä. Jos arviointi levähtää, niin aletaan huudella valtakunnallisten kokeiden perään.
Kait jonkinlainen arvioinnin sekalinja monipuolisuudesaan on paras...
Täydellistä ja täysin objektiivista ja vertailukelpoista arviointimallia ei olekaan, koska aina ihmiset arvioivat ihmisiä.
Portofoliot ja tasomallitkin voivat suosia tietyntyyppisiä oppilaita.
Niin...ja toinen keskustelun paikka onkin, onko kilpailullisuus hyvästä vai pahasta :)
PoistaNimittäin koulun jälkeen oppilaat joutuvat erittäin kilpailulliseen maailmaan. Työmarkkinoilla juuri mitään ei anneta ilmaiseksi, työpaikkakin voi olla kiven alla. Kun itse olin nuori, kaikenlaista työtä sai, jopa kesätyöpaikkoja.
Siksipä pääsykokeiden rinnalla olisi avoimet kunnalliset lukiot. Tulos tai uloshan ei tarkoita, että oppilaan pitää sijoittua jollekin sijalle vaan päästä läpi. Samaa mallia käytetään korkeakouluissa monessakin paikkaa ympäri maailmaa.
PoistaSilloin kaikki olisivat myös samalla viivalla kilpailussa. Nythän yksi pääsee "tsempparina" keskiarvolla jatko-opiskelemaan ja joku toinen "paskan luonteen" takia tippuu haluamastaan lukiosta, vaikka tietotaito olisi näillä kahdella täysin erilainen.
On absurdia, että vaikkapa oma typerä näsäviisauteni ja jääräpäisyyteni vaikutti suoraan yläkoulun arvosanaa, vaikka osaaminen oli täyden kympin muotoista. Jäärä- ja k**ipäisyys omalta osalta kun johtui siitä, että opettaja ensimmäisellä seiskan tunnilla ilmoitti, etten tule kasia parempaa saamaan isoveljeni ansiosta.
Ääriesimerkki, mutta ei varmasti ainoa. Pääsykokeissa kaikki samalla viivalla ilman menneisyyden skismoja.
Jossain vaiheessa Helsingin yliopistoon pyrittiin esim. Valtiotieteelliseen mallilla neljäsosa sisään papereilla, loput pääsykokeilla. Tällainen malli sopii hyvin yliopistoihin, mutta ei välttämättä lukioihin. Väillä mallista luovuttiin ja otettiin sisään pelkillä yo-papereilla, mutta palattiin vanhaan, koska oppilasaines huononi. Nykyisestä mallista en tiedä mitään.
PoistaOlisiko mahdollista, että ammattikouluihin pyrittäisiin soveltuvuuskokeilla ja haastatteluilla, koska niin paljon ohareita tehdään? Hukkakoulutusprosentti on hirvittävä, ja kalliiksi käy sekä inhimillisesti että taloudellisesti ajatellen.
Ammattikouluihin soveltuvuuskokeet ja haastattelut voisivat olla erittäin hyvä idea.
VastaaPoistaTähän kommentoisin että Teemu Korhonen on avannut blogissaan erittäin hyvin uudenlaisen tavan ajatella arvioinnista. https://openkoulu.wordpress.com/2015/10/11/kun-koulun-uudistamisessa-keskitymme-tyotapohin-satsaamme-vaaraan-asiaan/
VastaaPoistaNykyinen numeroilla arvioimisen tapa kun on perua viime vuosituhannelta (1800-luvulta) jolloin nykymuotoinen opetusmalli eli koulu kehitettiin. Olisikohan aika uudistaa tätä tapaa, joka on kehitetty silloin kun kasvatusmetodien pääasiallinen suunta perustui rankaisulla pelotteluun ja pakottamalla eteenpäin työntämiseen?
VastaaPoistaOnkohan olemassa tutkimustietoa itsetunnon ja numeroarvioinnin vaikutuksista. Siinähän pitäisi olla vertailuarviointi pidemmältä ajalta. Itse epäilen vahvasti, että numeroarvioinnilla ei ole kumpaankaan suuntaan niin isoa merkitystä.
Numeroarviointi on huomattavasti tehokkaampaa ja reilumpaa kerätä ja sen avulla kuvata mihin oppilas voi pyrkiä. Huono oletettavissa oleva arvosana on pedagisesti selkeä herättäjä.
Sanallinen arvio vaikka nyt niiden sadan oppilaan kohdalla mitä minulla on menee väkisinkin luokitteluksi ja piilonumeroiksi, joten todellinen arviointi ryhmäopetuksessa on arvosana tai muu luokiteltu arvio taikka löysää puhetta eikä arviota lainkaan. Olen täsmälleen samaa mieltä Kai-Arin kanssa.
Minunkin mielestäni arvosana kertoo jo paljon ja sanallinen arviointi menee minullakin piilonumeroiksi. TT-aineiden arvioinnin järkevyydestä en kuitenkaan ole niinkään varma. Omien kokemusteni mukaan numerot sai nimenomaan pärstäkertoimen mukaan, koska kokeita ja testejä ei ollut (luonnollisesti) (paitsi liikunnassa kuntotestit ja yu-tulokset). Muissa aineissa sentään sai itsekin tietoa siitä, missä mahdollisesti mennään. Toki nykypäivän opettajat ovat fiksumpia kuin 80-luvulla, joten voisi toivoa, ettei pärstä vaikuta arvosanaan!
PoistaTuntiaktiivisuuden mittaaminen on aineessa kuin aineessa kuitenkin vaarallista: Viittaaminen ja äänessä oleminen ei ole se tapa, jolla aktiivisuutta mitataan. Lapsi voi olla aktiivinen tunnilla myös olemalla hiljainen, jos hän kuitenkin työstää opittavaa asiaa siinä missä äänekkäät kanssaoppijatkin!