Törmäsin Facebookissa erittäin hauskaan kuvaan, on sitä oppilasarvostelua ollut ennenkin. Kiertokoulustakaan ei ole niin kovin pitkä aika, sillä isoäitini Hanna Lalu kävi kiertokoulua Vehkalahdella.
Ei kiertokoulun arvosanataulukko huono ollutkaan, se voisi aivan hyvin soveltua nykykouluunkin. Sanan mitätön voisi korvata jollakin sopivammalla sanalla.
Kiertokoulun todistuksessa parasta on plussat ja miinukset, itse lisäisin vielä puolikkaatkin. Nyt opettajat voivat joutua arviointisolmuun.
Kuvitellaan esimerkki:
On kaksi oppilasta. Toisen oppilaan kokeiden keskiarvo jossakin oppiaineessa on 7.5 ja toisen oppilaan 8.4. Molemmat voivat silloin saada saman numeron, kahdeksikon.
Miksei voitaisi ajatella, että toinen oppilas saisi numeron 7.5 ja toinen 8.5? Oppilaan oikeusturvan kannalta on outoa, että kahdella oppilaalla kokeiden keskiarvon ero voi olla lähes numeron luokkaa, ja silti oppilaat saavat saman kasin.
Nykyoppilasarviointi on äärimmäisen sekavaa, opettajat eri kunnissa näpyttelevät Wilmalla todistuksia siten, että todistuksilla ei ole vertailukelpoisuutta olenkaan. Joissain kunnissa noudatetaan ohjeita pilkuntarkkaan, joissain kunnissa on puhdas numeroarvostelu.
Olen sekalinjan kannattaja.
Todistuskaavakkeessa olisi paikka numerolle, skaala yhdestä viiteen plussineen, miinuksineen ja puolikkaineen. Lisäksi kullekin oppiaineelle olisi pari tyhjää riviä opettajan kannustavaan sanalliseen arviointiin.
Tekstit
Tästä nyt ei varmaan kukaan tykkää, mutta koska olen koulutuspolitiikassa keskusjohtoisuuden kannalla kuntasooloilun vähentämiseksi arvioinnin tueksi olisi saatava myös kunnollisia valtakunnallisia kokeita. Esim. siten että joka lukuvuoden toukokuun ensimmäisen viikon ensimmäisenä koulupäivänä samaan aikaan kaikissa kouluissa pidettäisiin jokaisella luokkatasolla keskeisimmän oppiaineksen koe äidinkielessä, matematiikassa, vieraassa kielessä ja luonnontiedossa. Puoli tuntia tai 45 min per oppiaine. Tehtävät ja vastaukset tietokoneelle. Kone tarkistaisi tulokset silmänräpäyksessä. Näin saataisiin valtavasti hyvää tietoa koulutuksen tasosta ja siitä missä oppilaiden taso liikkuu.
VastaaPoistaMutua olisi vähemmän.
Ensimmäisillä luokilla koe olisi enemmän leikkimielinen, isommilla olisi jo sopivasti pientä painetta onnistua. Se ei tapa. Saattaisi valmentaa jopa oikeaan elämään.
Tiedän toki että ehdotukseni ei ole realistinen. Opettajatkin vastustavat sitä pelosta että se kertoo oman opetuksen tason. Siitähän ei olisi kysymys. Lisätieto ei tapa ketään, se olisi ratkaisujen pohja. Ja varmasti elämys kaikille. Juhlahetki melkein. Arvioinnista puhutaan paljon mutta ei juuri ollenkaan konkreettisen arviointitiedon keräämisestä. Sitä paitsi keskusjohtoisuutta vastustavat "kaikki." Kaikki haluavat koota "oman" opetussuunnitelmansa. Itse luovuttaisin sen tekemisen opetusalan byroille mielelläni. Niillekin kunnon töitä. Ennenkin se meni niin, ja opettajan opettamisen vapaus ei varmasti kaventunut, päinvastoin, opettaja oli mestari ja hidalgo hommassaan 70-luvulla valtakunnallisesta opetussunnitelmasta huolimatta. Mutta antaa olla, turha toive.
Jorma
Ylioppilaslautakunta mielellään varmaan haluaisi tietää tästä maagisesta tietokoneesta, joka tarkistaa kokeet silmänräpäyksessä.
PoistaUseimmiten halutaan arvioida oppilaan osaamista, ja siihen ei usein riitä pelkkä monivalintatehtävän oikea vastaus.
Vaikka aikeet valtakunnallisia kokeiden järjestämiseen olisivat kuinka jalot, käytännössä toistuu kaikkialla maailmassa sellainen ilmiö, että opettajat alkavat opettaa koetta varten, eivät asiaa. Valtakunnallisen kokeen tulokset ovat mittari, ja kun mittari on olemassa sitä käytetään.
Jos koe vieläpä suunniteltu sellaiseksi, että se on tietokoneella nopea tarkistaa (käytännössä: monivalinta), koe alkaa mitata asian osaamista huonosti ja helposti alkaa korostua vastaustekniikan opettaminen. Tällaisia piirteitä on ylioppilaskokeissa, mutta ne sentään ovat sen verran laajat (esseetehtäviä j.n.e., mittaa koko lukion oppisisältöjä, sekä nykyään ajallisesti useimmiten hajautettu 1½ vuoden jatkumolle) että ne ovat jotenkin onnistutaan pitämään kosketuksissa todellisuuteen; valtava ruljanssi kuitenkin.
Peruskoulun viimeisille luokille (tai ehkäpä viimeiselle) jonkinlainen mittatikku olisi tarpeellinen, koska peruskoulun päättötodistuksen arvosanoilla on kuitenkin merkitystä toisen asteen koulutukseen haettaessa, ja siinä oppilaiden tulisi olla samalla viivalla.
Oikein hyvä pointti, onneksi esitit sen tarkemmin! Juurikin lisätieto on hyvää, mutta jos tuollaisesta valtakunnallisesta testistä tulisi sellainen, että sen perusteella saa lopullisen arvosanan tai että sen perusteella jaetaan kouluille rahoitusta, niin sitten mennään metsään ja täysillä. Valitettavasti pelkään, että jos tuollainen järjestelmä perustetaan, niin kiusaus poliitikoille alkaa tukea kouluja tulosten perusteella olisi liian suuri. :/
VastaaPoistaMutta perusasioiden osaamisesta kyllä haluaisin lisää dataa. Yksinkertaisemmillaan voisi olla vaikka 50 kysymyksen väärin-oikein-lista, joka on helppo generoida ja tarkistaa.
Joonas juurikin noin. Kouluja ei tietenkään rankattaisi, puhumattakaan rahoituksen kohdentamisesta tulosten mukaan. Valtakunnallinen koe olisi tietenkin vain yksi koe ja arviointimuoto muiden joukossa. Minusta olisi vain mielenkiintoista ja tärkeää tietää miten oma ryhmä sijoittuu valtakunnallisesti. Muutenkin olisi hyvä että kouluissa ja luokissa opetettaisiin suurin piirtein samat asiat, ja homman toteutumista seurattaisiin simppelillä yhteisellä testillä. Ei voi olla niin että jokainen ope itse tai jokainen koulu erikseen keksii peruskoulun uudestaan ja uudestaan erillään muusta yhteiskunnasta. No, noinhan se ei olekaan mutta kärjistäen. Minä uskon edelleen yleiseen, yhteiseen ja yleissivistävään peruskouluun; edes jonkin tason valtakunnallisuus karsisi väärää sooloilua opettajan opetuksen vapautta kuitenkaan kaventamatta. Opetusmenetelmät olkoon vapaita ja open harkinnan mukaisia (ellei olisi, olisimme opetusrobotteja) mutta opetettava aines voisi olla jossakin määrin hyvinkin yhdenmukainen. Opetussuunnitelman tekeminen onkin tällä perusteella muiden kuin opettajien homma.
VastaaPoistaJorma
Eikö opetushallituksella ja paperi kuin "perusopetuksen opetussuunnitelma" joka jo tuon "suurin piirtein" puolen kattaa, ja siihen vielä oppikirjojen yhdenmukaistava vaikutus päälle?
PoistaEhkä ymmärrämme ilmaisun "suurin piirtein" merkityksen eri tavoin.
Perusopetuksen opetussuunnitelma on tietysti olemassa, kokoelma abstraktioita lyhyesti ja tiiviisti esitettynä. Se on ihan hyvä suunnitelma. Sen lisäksi maassa on tuhansia ( ! ) koulukohtaisia opseja, mikä on minusta täysin järjetöntä.
VastaaPoistaOppikirjojen yhdenmukaistavaan vaikutukseen sanoisin sen, että kertovathan ne yhteisestä maailmasta jossa on samalla tavoin hahmotettavia asioita suuri osa, eli en pitäisi mitenkään lähtökohtaisesti "yhdenmukaisuutta" huonona vaan ihan relevanttina ja järkevänä pohjasisältönä opetukselle ainakin jos sen vastakohta olisi se että jokainen ope/koulu keksii oman tulkintansa maailmasta joka kerta erikseen.
Eli pysyn kannassani: opetusbyrot opetushallituksessa ottakoot vastuun opetussuunnitelmasta sysäämättä sitä kerran viidessä vuodessa kunnille, kouluille, opettajakunnalle. Jos opetushallituksessa ei tiedetä m i t ä kouluissa pitää opettaa ei koko officea tarvita.
Jorma