Vantaa on Suomen vieraskielisin kunta. Oppilaista joka neljäs
on jo vieraskielinen, eikä kauaa kestä, kun heitä on joka kolmas. Löytyypä
Vantaalta päiväkoti, jossa kaikki lapset ovat vieraskielisiä.
Vieraskielisiä ihmisiä on muuttanut Vantaalle pääosin muista
Suomen kunnista. Vaikka ihmiset ovat ensin muuttaneet ns. vastaanottokuntiin,
eivät he sinne jää, vaan valuvat vähitellen lähinnä pääkaupunkiseudulle, missä
on jo valmiina maahanmuuttoyhteisöjä sekä työpaikkoja.
Minua harmittaa, kun maahanmuuttajat niputetaan usein yhteen.
Esim. koulutuksen suhteen venäläisillä, ukrainalaisilla, intialaisilla tai
vaikkapa ruotsalaisilla on aivan erilaiset lähtökohdat kuin Afrikasta tai
Lähi-idästä tulleilla. Lisäksi kansalaisuuksien sisällä perheillä voi olla
aivan erilaiset taustat.
Olen odottanut, milloin vieraskielisten lasten suomen kielen
oppimisen vaikeudet purskahtavat mediassa kunnolla esiin.
Aamun Hesarissa oli peräti kolme isoa artikkelia, jossa
käsiteltiin vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisen ongelmia. Kannattaa
ensin klikata otsikoita, ja lukea artikkelit kokonaisuudessaan. Otin
blogikirjoitukseeni kustakin artikkelista osia, joita kommentoin suoraan
tekstiin.
Kursiivi on lehtitekstiä.
* * *
Vain yksi oppilas puhuu suomea äidinkielenään
koululuokallaHelsingissä
Helsingissä on useita kouluja, joissa yli puolet oppilaista
puhuu muuta kieltä äidinkielenään kuin suomea.
”Tietääkö joku, mikä on avain?”
Suurin osa käsistä nousee. Aamun ensimmäisellä tunnilla
paikalla on reilu kymmenen ekaluokkalaista, puolet Mirjami
Sjögrenin luokasta. Sjögren on paitsi luokanopettaja, myös Kontulassa
sijaitsevan Keinutien ala-asteen apulaisrehtori.
Sjögrenin 7-vuotiaat oppilaat tunnistavat tavut ja moni lukee
pidempiäkin sanoja. Mutta aapinen on Sjögrenin mukaan monelle silti liian
vaikea.
Enkeliporsas:
Totta kai vieraskielisille pitää olla omat oppikirjat ainakin
alakoulun luokilla 1-4. Voidaan käyttää E-kirjoja tai sitten tehdään erilliset
M-kirjat.
Ärsyttää kovasti, kun normikirjoista on alettu tehdä ns.
selkokielisiä kirjoja. Tekstiä on vähän, kieli on yksinkertaista, mikä
rapauttaa suomenkielisten lasten suomen kielen taitoa.
”Tämä on hidasta. Lapset osaavat suomea arkikielenä, mutta
aapisen sanasto ja tarinat ovat liian monimutkaisia”, Sjögren kuvailee arkea.
Tässä luokassa on vain yksi oppilas, joka puhuu suomea äidinkielenään.
Enkeliporsas:
Sijaistin 21 oppilaan luokkaa, koska luokan opettaja väsähti
ja lopetti kesken lukuvuoden opettajan työt kokonaan. Luokassa oli kaksi
suomenkielistä lasta, muilla lapsilla oli useita kotikieliä. Todettakoon, että
olen eläkkeellä, mutta teen jatkuvasti vielä sijaisuuksia eri kouluissa ja eri
luokka-asteilla.
Myös kahden suomenkielisen lapsen asema oppimisen suhteen oli
huono. Jotta suurin osa luokasta pysyi kärryillä, piti selventää aivan
yksinkertaisia sanoja kuten vaikkapa juuri tuo avain. Eriyttäminen oli
todella hankalaa, koska luokassa oli käytöshäiriöitä. Lisäksi suurin piirtein
joka toisella oli erityisiä oppimisen vaikeuksia, en usko, että heistä kaikki
saivat erityisoppilaan statusta.
"Kuudennella luokalla historian ja ympäristöopin
käsitteistö on jo sellaista, ettei arkikielellä välttämättä pärjää.”
Enkeliporsas:
Harva meistä muistaa, että joskus ainakin Vantaalla luokilla
5-6 oli historiaa viisi viikkotuntia, kaksi viitosella ja kolme kuutosella. Nyt
oppitunteja on enää kolme. Voidaan sanoa, että kahden oppitunnin aiheet on
puristettu yhteen oppituntiin. Paketti on melkoinen jo suomenkielisellekin
lapselle saatikka, jos kotikieli on joku muu kuin suomi.
Kaikki suomenkielisetkään eivät ymmärrä kaikkia vaikeita
käsitteitä. Käsitteiden aukaiseminen vie paljon aikaa, silti ne voivat jäädä
joillekin vieraskielisille lapsille oppimatta.
Vaikka vieraskielinen lapsi voi lukea teknisesti hyvin, homma
voi olla pelkkää haukionkalaa, mitä se alkaa olla myös joka
kolmannelle suomenkieliselle pojalle.
”Esimerkiksi juuri Suomeen tulleet eka- ja tokaluokkalaiset
tulevat suomea taitamattomina luokkaan, jotta oppisivat kielen vertaistensa
kautta. Luokan ainoalla suomea äidinkielenään puhuvalla lapsella on melko
paljon paineita, jos vertaisoppiminen on hänen varassaan”, sanoo Keinutien
ala-asteen rehtori Marja Kokkonen.
Enkeliporsas:
Tuskin se luokan ainoa suomenkielinen lapsi mitään paineita
ottaa, mutta hänen suomen kielensä ei vaan kehity sillä tavalla kuin pitäisi.
Pääkaupunkiseudun segregaatioalueilla on huomattu, että alueilla kehittyy oma
yksinkertainen suomen kielensä, jota kaikki lapset käyttävät olivatpa he sitten
suomen- tai vieraskielisiä.
Joillakin alueilla suuri osa suomenkielisistä vanhemmista ei
suostu millään ilveellä laittamaan lastaan segregaatioalueiden kouluihin.
Helsingissä koulushoppaillaan.
Vantaalla on selkeät oppilaaksiottoalueet. Englannin- ja
ruotsinkielen luokkiin sekä musiikkiluokkiin kilpaillaan kovasti. Jos mikään ei
auta, perheet muuttavat kehyskuntiin kuten Tuusulaan. Näin tapahtuu esim.
Myyrmäessä.
Olen miettinyt paljon oppilaiden sekoittamista eri kouluihin,
sillä oppilaaksiottoalueilla koulujen väliset matkat ovat täällä lyhyitä.
Silloin tällöin esitetään, että laitetaan lapsia ristiin rastiin kulkemaan eri
koulujen välillä, jotta koulujen vieraskielisyyssuhde tasoittuisi. Vantaalla ei
niin tehdä, mitä pidän hyvänä, koska todennäköisesti tuloksena on yhden
segregaatiokoulun sijaan kaksi segregaatiokoulua, mikä vain kiihdyttäisi
suomenkielisten perheiden muuttoa pois alueelta.
Vantaakin tarvitsee hyviä veronmaksajia pyörittääkseen mm.
koululaitostaan ja tukeakseen segregaatioalueiden kouluja.
* * *
Rehtorit kertovat, miten S2-oppilaiden suuri määrä näkyy
koulujen arjessa
Enkeliporsas:
Hyvin ärsyttävä otsikko. Alan kyllästyä siihen, että rehtorit
tai koulutoimenjohtajat tai opetusministerit tai Opetushallituksen johtajat
kertovat. Kyllä vähitellen kertojina pitää olla opettajat, koska he tietävät
arjen parhaiten.
Olisi hyvä kuunnella myös niitä opettajia, jotka syystä tai
toisesta ovat jättäneet leikin kesken. Minua kiinnostaisi kovasti kuulla yllä
mainitsemani luokan opettajaa, jonka luokkaa sijaistin heti seuraavana päivänä,
kun hän lopetti opettajan hommat.
Olen sijaistanut kolmea luokkaa heti seuraavana päivänä, kun
luokan opettajat ovat jättänyt hommat kesken. Ko. hommaan ei kannata laittaa
lukiosta juuri päässyttä tyttöä tai poikaa. Yksi luokka oli minullekin niin
vaikea, että lähdin kotiin kesken koulupäivän. Vein luokan avaimet rehtorille
ja totesin, että minulla on muutakin järkevämpää tekemistä. Joskus
sijaistaminen voi olla vaikeaa ja pirullistakin hommaa, mutta onneksi valtaosin
se on hauskaa ja palkitsevaa.
Tutkimuksen mukaan etenkin maahanmuuttajataustaiset pojat
tarvitsisivat enemmän tukea. Kaksi rehtoria kertoo, millaista on arki
monikielisessä koulussa.
Enkeliporsas:
Joissain kulttuureissa naisten arvostus ei ole niin korkealla
kuin Suomessa, mikä voi näkyä siinä, että pojat eivät kunnioita naisopettajaansa
tai ota käskyjä vastaan häneltä. Vaikeaa voi tehdä monella miesopettajallakin.
Ylipäätään peruskoulusta on tehty vähitellen tyttöjen koulu.
Koulussa arvostetaan kuuliaisuutta ja tunnollisuutta, mikä sinänsä on hienoa.
Ei ole tyttöjen vika, että suuri osa heistä on kuuliaisia ja tunnollisia.
Mutta kyllä jollakin tavalla pojat on unohdettu, mitä todistaa
mm. se, että peruskoulun päättövaiheessa joka kolmas poika ei osaa lukea
kunnolla ja ei ymmärrä lukemaansa. Lukemisen ymmärtämisen vaikeuksia on myös
maaseudun suomenkielisillä pojilla.
Hätkähdin aivan äskettäin tutkimuksesta, jossa vertailtiin opettajien asenne-eroja arvioinnissa tyttöjen ja poikien suhteen. Jos kokeiden keskiarvo on 8.5, tyttö saa herkästi
todistukseen ysin ja poika kasin. Pitäisikö opettajan arviointiomatunto olla
taskulaskimessa?
Karjalaisen mukaan vieraskielisten oppilaiden pärjäämiseen
vaikuttaa paljon se, onko lapsi käynyt esimerkiksi päiväkotia.
”Jos lapsi ei ole ollut varhaiskasvatuksessa, hänellä voi olla
isoja vaikeuksia ihan tällaisissa perusjutuissa, kuten miten koulussa ollaan,
miten toimitaan ryhmässä tai miten omaa vuoroa pitää koulussa odottaa”,
Karjalainen sanoo.
Enkeliporsas:
Karjalainen osui ytimeen. Moni maahanmuuttajataustainen perhe
pitää lapset kotona, koska äidin suomenkielen taito on heikko, eikä hän pysty
työllistymään. Toisaalta perhe voi ajatella, kun on monta lasta, lapsilisiä ja
muita tukia tulee hyvin.
Jollakin tavalla vieraskielisten lasten vanhempia olisi
valistettava tehokkaasti niin, että lapset menisivät varhaiskasvatukseen
viimeistään kolmevuotiaina. Pakkokeinojakin, tosin en tiedä, mitä ne voisivat
olla, on harkittava. Olisi kauheaa, jos emme saisi toisen polven
maahanmuuttajia kotoutettua kuten monessa eurooppalaisessa maassa osin on
tapahtunut.
Merikosken eroa suomenkielisten ja S2-oppilaiden välillä
alkuopetuksessa on pyritty kuromaan pitämällä opetusryhmät tavallista
pienempinä. Alkuopetus tarkoittaa peruskoulun kahden ensimmäisen vuoden
opetusta.
Tavoitteena on, että ryhmässä olisi korkeintaan 15 oppilasta,
joskin tällä hetkellä ryhmät ovat isompia. Lisäksi koulussa on käytössä
”palkkijärjestelmä”, jossa oppilaat on ryhmitelty oppimisedellytystensä ja
tarvitsemansa tuen mukaan.
Enkeliporsas:
Merikosken koulu on opetusryhmien koon suhteen esimerkillinen,
mikäli kyse on perusopetusryhmistä eli luokista.
Olen esittänyt aiemmin säädyllisiä
luokkakokoja lakiin, luokille 1-3 20 oppilasta ja luokille 4-9 24
oppilasta. Aika on ajanut ohi näiden säädyllisten luokkakokojen.
Maahanmuuton ja poikien putoamisen takia luokkakoon pitäisi
olla maksimissa 16 oppilasta kautta peruskoulun maksoi mitä maksoi.
Kun luokkakoko on maksimissaan 16, opettajalla on aikaa per
oppilas riittävästi. Myös inkluusio on pienessä luokassa helpompaa toteuttaa
kuin isossa luokassa. Häiriköinti ja kiusaaminen on todennäköisesti vähäisempää
pienessä luokassa kuin isossa luokassa.
Lähes unohdettu käsite luokkahenki palautettava
arvoonsa. Koulunkerhotoiminta on tehostettava, opintoretkiä on alettava tehdä.
Yltiöyksilöllisestä ajattelusta on siirryttävä yhteisölliseen ajatteluun.
Merikosken koulun rehtorin Mervi Karjalaisen mukaan myös
vanhempien asenteilla ja tuella on merkitystä lapsen koulumenestykseen. Kaikki
vanhemmat eivät ole hänen mukaansa aina ”kovin koulutusorientoituneita”.
Enkeliporsas:
Kyllä. Kaikkialla maailmassa koulut eivät ole korkeatasoisia,
eikä kaikkialla tyttöjä laiteta kouluun. Vieläkin jossain voidaan kokea, että
työ on lapselle tärkeämpää kuin koulu.
Kaikki suomenkielisetkään vanhemmat eivät tue lastaan
koulunkäynnissä. Luokkaerot ovat revähtäneet Suomessa, eikä peruskoulu kykene
enää nostamaan ihmisiä kuten ennen.
* * *
Opetusministeri Andersson: Vieraskielisten heikot oppimistuloksetovat
olleet odotettavissa
Opetusministeri Li Andersson (vas) sanoo, että tiedot
S2-oppilaiden heikoista kirjoitustaidoista eivät tulleet yllätyksenä.
”Se on ollut tiedossa, että emme ole riittävän hyviä tukemaan
vieraskielisiä oppilaita”, Andersson sanoo.
Enkeliporsas:
Jos asiat ovat olleet tiedossa, miksi mitään ei ole
tehty? Suomalaisen yhteiskunnan ja koulujärjestelmän reagointikyky on
hämmästyttävän heikko.
Ylätasolla painiskellaan finessien parissa. Asiantuntijat
aivan pokkana kertovat aamulehdissä, että heillä ei ole aavistustakaan, mistä
oppimisen tason lasku voisi johtua. Rehtorit puolustelevat omia koulujaan ja
selittelevät. Opetushallitus ei tee mitään.
Kotikaupungissani Vantaalla on tiedetty S2-oppilaiden
ongelmista jo pitkään. Huolia on yritetty tuoda valtakunnan päättäjien tietoon.
Pääkaupunkiseudun kaupunkienjohtajat ovat tiedostaneet ongelman.
Valtion on tuettava vahvasti pääkaupunkiseudun
segregaatioalueiden kouluja ennen kuin on liian myöhäistä.
Paras ja nopein tapa on laittaa luokkakoko lakiin maksimissaan
16 oppilasta. Tiedossa on, että opettajat nääntyvät. Nääntyvällä opettajalla ei
tee mitään.
S2-resurssia on lisättävä.
Jos maahan muuttaneen lapsen suomenkieli ei aukea edes välttävällä
tasolla, niin oppilasta ei saa siirtää normiluokkaan, vaan hänen on saatava
olla valmistavassa luokassa myös toisen vuoden. Ekaluokkalaisellakin on oikeus
saada suomen kielen opetusta valmistavassa luokassa.
Ylipäätään suomenkielen opetusta on kehitettävä joka tasolla,
koska myös osalla suomenkielisistä lapsista on kovia vaikeuksia oppia lukemaan
ja kirjoittamaan. On harkittava ensimmäisen vieraan kielen opettamista takaisin
kolmannesta luokasta eteenpäin ja ruotsin kielen siirtoa takaisin yläkouluun,
ja laitettava ko. tunnit tehokkaaseen suomen kielen opetukseen. On aivan
selviö, että suomen kielen taito on avain kaikkeen oppimiseen, myös vieraitten
kielten ja matematiikan oppimiseen.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tiistaina
julkaistun tutkimuksen mukaan S2-oppilaat eli suomea toisena kielenä
opiskelevat lapset jäävät muista jälkeen. Erot koulujen välillä kasvavat, ja
etenkin oppilaiden kirjoitustaidossa on huolestuttavan isoja.
Enkeliporsas:
Ainakin pääkaupunkiseudun tilanne on hälyttävä,
päättövaiheessa oppilaiden oppimisessa voi olla jopa kahden lukuvuoden ero eri
koulujen välillä. Mikä peruskoulu se semmoinen on, että se ei anna lapsille
tasavertaisia mahdollisuuksia peruskoulusta eteenpäin?
Aloin kirjoittaa Properuskoulu-blogia vuodesta 2009 alkaen
huomatessani, että peruskoulu alkoi mahottua ja erilisia uhkakuvia leijaili
ilmassa.
Kohta koulutuksellisesta tasa-arvosta, joka on ollut blogini
ykkösohjenuora, ei ole jälkeäkään.
Joissakin kouluissa S2-oppilaat eivät kolmannen luokan alussa
yltäneet edes sille tasolle, jolla osa heidän luokkatovereistaan aloitti
koulunkäynnin. Osaamisen kehittyminen oli keskiarvoa heikompaa niissä
kouluissa, joissa suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevia oppilaita oli
yli 5,3 prosenttia.
Anderssonin mukaan on myös tärkeää, että S2-opetukseen ei
laiteta automaattisesti kaikkia maahanmuuttajataustaisia oppilaita, vaan vain
ne oppilaat, joilla todella on kielitaidossa ongelmia.
Enkeliporsas:
Olen asiasta samaa mieltä Anderssonin kanssa.
Kerron omakohtaisen esimerkin. Ekalla luokallani oli
suomenkielinen tyttö, jonka isä oli englanninkielinen ja äiti tunnollinen
suomalainen peruskoulunopettaja. Tyttö oli suomen kielen taidoiltaan aivan
luokan kärkeä, ja silti järjestelmä tunki hänet S2 opetukseen. Aikamoisella
taistelulla sain hänet normiäidinkielen tunneille.
Myös maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen taidoissa
voi olla valtaisia eroja.
Opetusministerin mukaan ongelma vaatii lisää veronmaksajien
rahaa.
”Tarvitaan enemmän resursseja S2-opetukseen. Pitää myös käydä
läpi, tuetaanko ja koulutetaanko S2-opettajia tarpeeksi. Varhaiskasvatuksessa
pitää edistää lukutaitoa nykyistä enemmän.”
Enkeliporsas:
Näin on. Mutta samalla on huolehdittava siitä, että tukemista
ei tehdä suomenkielisten lasten kustannuksella, koska myös heillä oppimisen
tason yleinen lasku on selviö.
Ei voida ajatellakaan, että ns. hyvien koulujen budjeteista
rahoja siirrettäisiin segregaatiokouluihin. Jos niin tehdään, koko korttitalo
rojahtaa lopullisesti.
Rinnakkaiskoulujärjestelmään siirtyminen olisikin jo tappoisku
koulutukselliselle tasa-arvolle.